Kauden huipentuma: Kotka-Kouvola, Helsinki-Kotka etappiajo

Huomenna tärähtää ja sunnuntaina pärähtää...

Minut nimittäin haastettiin polkemaan Helsingin ja Kotkan väli yhden päivän aikana. Haastaja polkee onneksi kanssani! Serkkuni Simo on kovassa kunnossa, vaikka mestaruusottelusta onkin jo tovi. Silti 146 kilometria pysäyttää hetkeksi. Edellinen päivämatkaennätykseni kun on vain 100 kilometria.

Kesäkauden tärkein harjoitus oli juhannuksen Kotka-Taavetti-Kotka -ajo, josta siis on jo aikaa. Tämän vuoden aikana kilometreja ei ole kertynyt aivan suunnitelman mukaan, vain rapiat 1400 toistaiseksi. Olin toivonut olevani tässä vaiheessa jo päälle 2000:n mutta aikaa ei pitempiin lenkkeihin ole ollut ja lomalla tein jotain aivan muuta.

Kesäkuussa tuli kuitenkin huomattua, että 90 kilometrin lenkki ei enää vienyt minua seinää vasten. Heinäkuussa oli myös sotahuudossa elämäni kunnossa, eikä ongelmia ole muutenkaan ollut jaksamisen kanssa. Näin lähdenkin hyvin mielin matkaan tietäen, että tiukkaa tulee tekemään, mutta uskoen sitkeyden ja päättäväisyyden voimaan.

Huomenna, lauantaina on siis luvassa lyhyempi lämmittelylenkki Kotkasta Kouvolaan, noin 60 kilometria. Tämän etapin tarkoituksena on totuttaa taas satulaan ja availla paikkoja. Tarkoitukseni onkin siis ottaa rauhallisesti ja käyttää reilut kolme tuntia matkaan.

Kouvolasta otan junan Helsinkiin, missä noin 18:50 tienoilla tulen testaamaan baanan siirtyessäni Rautatieasemalta Lauttasaareen. Illalla lepoa ja hiilareita ja sunnuntaiaamuna lähti n. 8.30 kohti kohtaamispaikkaa Munkkivuoren ostarilla. Sieltä sitten kohti Fågelia ja kauan sitten asettamani tavoitteen täyttymystä.

Kun nimittäin muutin Kotkaan 2008 keväällä päätin, että vielä joskus ajan Kotkan ja Helsingin välin pyörällä. Nyt se aika on koittanut!

Rockurkujen historiaa – Jon Lord in memoriam

Hammond-urku on yhä tänäkin päivänä yhtä kuin klassinen rock (siis se 1960-1970-lukujen jytä). Erityisesti alunperin kirkkokäyttöön markkinoitu C-3 kuuluu monella tutulla kappaleella. Monet ovat näitä laitteita käyttäneet, mutta ehkä suurimmassa vastuussa rockin urkusaundin kehittymisestä on Deep Purple yhtyeessä pitkän päivätyön tehnyt ja juuri edesmennyt Jon Lord.

Lord toi syvän purppuran musiikkiin klassisia vaikutteita, syvyyttä ja tukevuutta. Hänen ja kitaristi Ritchie Blackmoren yhteissoittoa voisi kuvailla kokonaisvaltaiseksi synteesiksi molempien tukiessa toisiaan osana kokonaisuutta.

Lord väistyi Purplesta 2000-luvulla terveyssyiden vuoksi. Itse ehdin nähdä hänet tositoimissa vuonna 1996/7 Helsingissä. Hän ehti olla mukana aivan järkyttävän monella levyllä, useissa eri yhtyeissä. Niille joilla on aukkoja tällä musiikin saralla suosittelen Deep Purplen kertailemista antologialta. Niin minäkin nyt Lordia muistaen teen.

Le Tour 2012 -ennakko

Taas on pyöräilyn aika!

Tour de France alkaa tänä vuonna aikaisin, sillä monen huipun tähtäimessä ovat tietenkin Lontoon olympiareitit. Lähtöpaikkana tänään (aivan kohta) on Liège. Koko reitti kätevästä täällä. Kuten tapana on ensimmäinen viikko on varsin tasaista alkaen Belgiasta aika-ajolla ja jatkuen myötäpäivään kohti Sveitsin rajaa. Toisella viikolla kamppaillaan Alpeilla, mm. ensimmäistä kertaa Col du Grand Colombierilla, ja lopuksi kisa ratkotaan Pyreneillä. Mukana taas suosikit Col d'Aubisque ja Col du Tourmalet. Ensisilmäyksellä sanoisin, että erot voivat pysyä tänä vuonna pieninä, ja ellei ihmeitä tapahdu kisa ratkaistaan myöhään.

Vanhoista mestareista mukana on vain viime vuonna kruunun pitkän yrittämisen jälkeen ottanut Cadel Evans. Contador on "pilaantuneen lihan" vuoksi pari vuotta hyllyllä ja Andy Schleck aiemmin kaudella saamansa vamman vuoksi poissa.

Saataisiinko tänä vuonna uusi voittaja?

Mark Cavendish ilmoitti jo, että hänen päätavoitteensa tänä vuonna on olympiavoitto, joten lienee mahdollista, että brittiläinen Sky ajaa tourissa Bradley Wigginsille, jolle entisenä aika-ajajana 100 kilometria juuri tätä tämän vuoden kisassa varmaan maistuukin.

Kovia veteraaneja on tietenkin mukana monia. Voittoja keränneet Denis Menchov, Alexander Vinokourov, Alejandro Valverde, Vincenzo Nibali, Ivan Basso ja Michele Scarponi ovat kaikki mahdollisia voittajia tänäkin vuonna. Unohtaa ei pidä myöskään vanhempaa Schleckin veljeksistä Frankia. Kannattaa myös seurata Giron keväällä voittanutta Ryder Hesjedalia. Vieläkö kanadalaisen jaloista löytyy ruista mahdolliseen supertuplaan?

Itse kannatan ainakin seuraavia pyöräilijöitä:

Samuel Sanchez, Euskatel Euskadi
Jelle Vanendert, Lotto-Belisol
Thomas Voeckler, Europcar
Johnny Hoogerland,Vacansoleil-DCM

Joskin heillä on lähinnä mahdollisuudet etappivoittoihin. Valitettavasti taas ongelmista keväällä (ja nähtävästi edelleen) kärsinyt Thor Hushovd ei kisaan osallistu.

Tänään siis prologiaika-ajo ja sitten tien päälle!

1000 ennen Touria

Haastoin itseni tälle vuodelle seuraavasti:

1. 3000 kilometria pyörällä vuoden aikana.
2. Vähintään yksi pitempi reissu (+100 km).
3. 1000 kilometria ennen Tour de Francen alkua.

Kohta 2. toteutui Juhannuksena, mutta toinen vastaava on tiedossa elokuussa. Kohtaan 1. on vielä aikaa, mutta viime vuoden perusteella se ei tule olemaan ongelma. Kohta 3. taas meni tiukoille, sillä Ranskan ympäriajo alkaa tänään ja vielä eilen oli lasissa 980 km!

No vitsi vitsinä, sillä kaksi kymppiä vetää vaikka unissaan ja niin olinkin tänään lenkille lähtiessäni. Heräsin kuitenkin vastatuuleen ja hyvä niin, sillä 29" MTB:n kanssa saattoi tehdä kaikkea tyhmää cyclo cross -henkistä. Vanha öljysatama on varsinkin erinomainen paikka pieneen revittelyyn.

Näin siis olen kiinni tavoitteissani loman korvalla. Treeniä silti tarvitaan, sillä sotahuuto häämöttää horisontissa ja sitä ennen vietän viikon kuuntelemalla viisaita merihistoriasta.

Hyvää kesää kaikille!

Juhannuksen etappiajo

Ajan taas kerran Luumäelle Kivijärven rannalle. Nyt en aja yksin! Timo ja Hannes ovat tehneet kaksi päivää matkaa Helsingistä ja yöpyvät nyt Seppälässä. Huomenna starttaamme Vellamon katolta kohti koillista.

Matkaa voi kokonaisuudessaan seurata täältä.

Pyöräilystä ja solidaarisuudesta

Pyöräily on kuntoilua. Pyöärily on työmatkaliikuntaa. Pyöräily on urheilua. Pyöräily on kätevää.

Joskus pyöräily on myös elämäntapa. Silloin sitä auttaa tosita pyöräilijää, jolla on ongelmia välineiden kautta tai vetää samalle tielle sattuneen matkalaisen kanssa muutaman kilometrin yhtä matkaa, jutellen. Ainakin sitä moikkaa vastaantulevia pyöräilijöitä. Pieni nyökkäys vastaantulijalta parantaa kummasti lenkkiä...

Näin kävi minullekin tällä kertaa ja hyvän fiiliksen siivittämänä tein uudet pohjat paloaseman lenkille:

Lähtö lounaisnurkasta ja kääntö koillisessa.

Moikataan kun tavataan, ja jos mennään samaan suuntaan niin vedetään ja peesataan.

Hyvää kesää ja hauskoja mutta turvallisia pyöräilyretkiä kaikille!

Kesäkauden avaus: Laajakosken lenkki

Kiireet ovat paitsi saaneet minut vähentämään tänne kirjoittamista myös käytännössä estäneet minua tekemästä pitempiä pyörälenkkejä. Näin, vaikka olen polkenut läpi talven tuiskuejn, ei kilometrejä ole tänä vuonna ole paljoa kertynyt. Kylmä sää on hidastanut ajointoa entisestään, mutta onneksi nyt saatiin kunnon kelit.

Tavoitteeni ovatkin tänä vuonna korkealla, sillä serkkuni haastoi minut omissa häissään kaikkien retkiajojen retkiajon kimppuun. Elokuun lopussa me ajamme Kotkasta Helsinkiin yhdessä päivässä!

On siis aika hioa ajokunto kohdalleen – taas. Viikon mittaan olenkin saanut taas ajokilometrit kohdalleen. Aina töistä kotiin pitemmän kautta ja pyöritystekniikka kohdalleen. Mäkiin pitää hyökätä ja alamäkeä ajaa tosissaan. Nyt sain sitten viimeinkin avattua myös lenkkikauden, kun tänään vedin 43 kilometrin rundin Mussalo-Laajakoski-Korkeakoski-Helilä-Kyminlinna-Kotkansaari-Mussalo kahteen tuntiin. Tämä on tietenkin lenkkivauhtini, eikä elokuussa ole tarkoitus ihan samaan päästä, mutta onhan matkakin tuolloin jotakuinkin kolminkertainen (ennakkosuhmurointi on paljastanut Kotka-Helsinki-pyöräajon pituudeksi n. 135 kilometria).

Viikkoa ennen tuota olisi tietenkin mahdollisuus vetää taas pyörällä Luutsille (n. 100 kilsaa Kotkasta), mutta katotaan onko siinä järkeä. Ehkäpä...

Tässä kuitenkin tämän päiväisen lenkin kuvia. Ne olen ottanut GoPro HD Hero 2-kameralla polkupyörän ohjaustangosta ns. timelapse-moodissa. En tarkoituksella ole tehnyt mitään kuvanmuokkausta (siis mitään), koska tarkoitus on käyttää tätä materiaalia myöhemmin Kotkan päättäjien vakuuttamiseksi siitä, että meillä on tarvetta pyöräilyreittien parantamiseksi ja kuvia tulee kertymään tänä kesänä paljon.

Ensin reitti:

Pieni satelliittifiba alussa aiheutti reiän reitissä.

Käytin reitin mittaamiseen kätevää Endomondo-ohjelmaa. Laajakosken lenkki on sitten linkki itse reissuun.

Sitten kuvia:

Lähtö: kamera oli huonosti ja alkoi heilua. Ensikerralla ruuvimeisseli käyttöön.

Mussalon kaupan risteys on kohtuullisen vaarallinen, onneksi tässä sentään näkee.

Ihana lankkusilta heittää kohta kameran etukenoon. Tuntuu myös hyvältä raajoissa.

Ruonalantien risteys on toinen voittaja hyvän näkyvyytensä takia. Alikulun kevyenliikenteen risteys on täysin sokea kolmesta suunnasta...

...ja mäki suojatielle risteykseen jyrkkä ja asfaltti huonossa hapessa.

Sutelan motarin tietyömaata 5 km kohdalla.

Käännös kohti Laajakoskea ja Pernoota. Pitkä metsätaival alkaa ja on varsin nautittava rauhallisen, yksinäinen taival.

Maalaismaisemaa Alakylän tienoilla.

Lisää maalaismaisemaa.

Metsää...

ja mutkia.

Mikkolansaaren kautta riippusillalle ja Laajakosken puolelle.

Mikkolansaari Pernoossa.

Bridge over murky water.

Laajakoskella Nikelin maisemissa.

Joskus joku jopa ohitti minut metsätaipaleella.

Korkeakosken voimalaitospato häämöttää oikealla, kun saavun taas "sivistyksen" pariin.

Korkeakosken teollisuuskompleksi, vauhtia riittävästi.

Helilän murhaava mäki ei mene heittämällä.

Karhulan keskustassa kevyen liikenteen väylä menee kaupan ja torin tuntumassa ja vaaratekijöitä on vasemmalla ja oikealla – kaikille.

Ainoa oikea pysähdys tapahtui Ahlströmintien risteyksessä Jumalniemessä. Onhan lauantai.

1970-lukulaista antiikkia ja aina pelottava Kyminsuun- ja Kyminlinnantien risteys.

Huumantiellä junaradan risteyksessä on tehty turvallisuutta parantavia korjauksia, mutta ei se vielä ihan voittajakaan ole.

Keskussairaalan risteys on täysin pyöräilyyn kelpaamaton, täysin!

tassut reunassa kertovat kovasta vauhdista sokeritehtaan mäessä.

Tunnelissa tuulee aina, nyt takaa.

Puuvenekeskuksen kohdalla on aina paljon liikennettä, joskus väylä käy kapoiseksi.

Vellamo, vene ja vaarallinen risteys.

Ruukinkadun kiveys on perinteinen ja perinteisen rasittava, etenkin ylöspäin mentäessä.

Meriniemen kiertäminen on aina hauskaa, tänään ei edes ollut porukkaa minua säikkymässä.

Mäntykatu tärisi.

Tätä en haluaisi vetää slikseillä!

Pilvet alkavat kertyä, mutta pahin mäki Öljysatamasta Puistolan mäelle on vielä edessä.

Kaunis puu – vaarallinen kevyen liikenteen väylä.

Redutti ja oikotie Kotkansaaren vaarallisimman alikulun ohi.

Vettä tulee jo, koti on lähellä. Kellolle tulee Mussalon- ja Merituulentien alikulussa usein tarve.

Loppusuora!

Matkaa kertyi kivasta ja tällä kertaa ei edes sattunut yhtään läheltä piti -tilannetta. Silti täytyy jatkaa tätä reittien dokumentointia, sillä sen verran parannettavaa täälläkin olisi. GoPro osoittautui erinomaiseksi työkaluksi tässäkin hommassa.