Ilmastomuutoksen estämisestä kestävään ilmastomuutoksen riskien hallintaan

Sir John Beddington antoi tämän haastattelun NYTlle Planet Under Pressure -konferenssin yhteydessä. Käynnissä oelvat muutokset, keskeisimpinä väestönkasvu, ilmakehään jo päässeiden kasvihuonekaasujen vaikutus, kaupungistuminen kehittyvillä alueilla, sekä taloudellinen kasvu samaten, ovat sir Johnin mukaan aika selvästi lukossa seuraavat 15-20 vuotta. Trendit ovat sen verran vahvoja, ettei käytännössä mikään muuta niitä tällä aikavälillä.

Toisin sanoen mitä tahansa muutoksia me teemmekin, tulevat niiden vaikutukset näkyviin hitaasti. Ajatus ilmastonmuutoksen "ratkaisemisesta" tässä ja nyt, on virheellinen. Sen sijaan tulisi pyrkiä sellaiseen kestävän toiminnan malliin, jossa tämä pitkä trendihorisontti otetaan huomioon ja varaudutaan niihin muutoksiin, joita on tulossa.

Nyt viimeinkin puhutaan riskienhallinnasta ja resurssien kohdentamisesta tärkeimpiin kohteisiin ja tarpeisiin. Ilmastonmuutoksen todentamisesta on enää aivan turha käydä keskustelua. Mitäs jos keskityttäisiin sen kanssa elämiseen?

Kustannustehokkaaseen ilmastopolitiikkaan

Ilmastonsuojelussa ja -lämpenemisen vastaisessa taistelussa on kohdattu valitettavan tehokkaasti globaalin politiikan rajat. Useimmat ratkaisumallit ovat lähinnä teoreettisia, tai siis ainakin niiden toteutuminen ihmisen ollessa, mitä on, on epätodennäköistä. Ilmastoliikkeen sivupolkuja kahlaavat ovat jo vuosia puhuneet resurssien kohdentamisesta tehokkaasti sinne, missä saadaan tehokkaimmin ja nopeimmin hyödyllisiä muutoksia aikaiseksi.

Science-lehden uusimmassa numerossa on artikkeli, jossa ehdotetaan toimenpiteitä köyhimmille ja ilmastonlämpenemiselle kaikkein alttiimmille maille. Tavoitteena on puuttua ongelmiin heti, ei myöhemmin. Asiasta artikkeli NYTssa. Suurin ongelma näiden hyvinkin käytännöllisten ratkaisujen leviämiselle ei ole kuitenkaan dogmaattinen vastustus (Yhdysvaltain konservatiivisimmatkin republikaanit nähtävästi ovat niiden puolella), vaan toimien tavanomaisuus. Maalaisjärjellä ja arkisilla keinoilla ei kerätä lahjoituksia ja näkyvyyttä.

Olisiko kuitenkin aika ryhtyä hurmoksesta hommiin? Ilmasto lämpenee. Tarttis varmaan tehdä jotain. No, tässä on sitä jotain, ruvetaan tekemään.

ETT

Eilen oli kohtuullisen huono päivä.

Olin lähdössä tänään illalla Hampuriin ja Bremerhaveniin merimuseoita katsomaan. Enpä lähdekään. Ystäväni on kuitenkin Ranskassa jumissa, joten nyt odotetaan hänen edesottamuksiaan. Helppohan minun on täällä Suomessa olella.

Hälyn keskellä mielenkiintoisempi kysymys on se, miten tämä tapaus näkyy pohjoisen pallonpuoliskon säässä lähiaikoina. Klimatologisesti katsottuna minun Saksan matkani peruuntuminen on varsin vähäpätöinen asia.

Ilmastotabu

HS: Väestönkasvu uhkaa ympäristöä

Niin. Kun koko ilmastonmuutos on yhä demagogien hampaissa, ja ns. ilmastoskeptikkoja löytyy joka toisesta niemestä ja notkosta, on käsittääkseni täysin mahdotonta, että puhuttaisiin ihmislähtöisten muutostekijöiden vaikutuksesta avoimesti. Silläkin uhalla, että perheelliset tuttavani vetävät huolella herneen nenäänsä, haluan puhua ihmiseläimen kollektiivisen ympäristövaikutuksen ongelmista.

Mietitäänpä niitä haittoja: lihakarja, liikenne, hiilivoimalat, kulutus, omakotitalot (etenkin huonosti eristetyt tai ilmastoidut). Mitä yhteistä näillä tekijöillä oikeasti on? No ainakin se, että niitä kaikkia käyttävät ihmiset, me kaikki 6,8 miljardia. Suomalaiset ovat tässä joukossa jo sitten varsin kyseenalaisessa seurassa muiden jälkiteollisten hyvinvointiyhteiskuntien rinnalla pahimpina resurssisyöppöinä, eikä asemaamme auta sekään, että täällä pohjan perukoilla on pakko tuottaa lämpöäkin.

Oma ilmastojalanjälkeni on valtava, vaikka olen tietoisesti vähentänyt mm. lihan kulutusta, matkustan pääsääntöisesti pyörällä, jalan tai julkisilla, sekä muutenkin harkitsen kulutustani. Asun maatilalla, yksin ja tämä on omastakin mielestäni älytöntä. Se vain on kätevää.

Yhtä asiaa en kuitenkaan ole tehnyt, nimittäin hankkinut lapsia. Kuten viittaamassani Hesarin artikkelissa samanmielinen lobbari, Optimum Population Trustin johtaja Roger Martin toteaa, "Jokainen uusi ihminen on uusi hiilen päästäjä – varsinkin rikkaissa maissa – ja uusi ilmastonmuutoksen uhri – varsinkin köyhissä maissa". Masentavaa.

Vastapuolella on kuitenkin ihan päteviä argumentteja. Ensinnäkään en näe, että minulla olisi mitään oikeutta mennä sanomaan yhtään kenellekään, ettei tämä saa hankkia lapsia. Lapset ovat nykyisellään perusoikeus kaikkialla paitsi Kiinan kansantasavallassa. Minä en ehdotakaan tuon mallin mukaisia dystopisia rajoitteita, vaan heitän seuraavan teidän naamallenne:

Miettikää vakavasti lasten hankkimista myös ekologisesti. Ja jos hankitte enemmän kuin yhden, muuttakaa muuten toimintaanne kansalaisina, kuluttajina ja ihmisinä. Opettakaa lapsillenne oikeat arvot, sillä muuten he ovat huolella lirissä, kun vuonna 2050 ihmisiä on ehkä jopa 11 miljardia maapallolla.

Ivanilla kävi huono tuuri...

...tuuli uutta lunta toi.

Pihasta alkaa tila loppua ja jouduin juuri puhkomaan puolitoistametriseen pakkautuneeseen kinokseen kolmesta kohtaa reiät, jotta sain tänään sataneen lumen pois kulkuväyliltä. Saunalle ja postilaatikolle ei ollut mitään asiaa, niille johtavien reittien avaaminen saa jäädä tuonnemmaksi, sillä puolentoista tunnin ja n. 10 kuution jälkeen minun mittani tuli täyteen.

Olen virallisesti saanut tästä talvesta tarpeekseni. Luulisin vaan, ettei talvi ole vielä saanut minusta. No, tuleepahan tehtyä kokovartalokardiota päivittäin.

Valtakunta puskutraktorista.

Lumiukko, lumiukko

Tein eilen pariinkin otteeseen lumitöitä. Kyllä kannatti!

Aamulla ennen töihin lähtöä oli vain 15 metriä 20 cm hankea kolattavana, jotta pääsin livahtamaan liikkeelle. Onneksi naapuri oli ajanut pakettiautolla uran isommalle tielle.

No, en ollut ainoa. Kaksi yhdistelmäperävaunullista rekkaa oli tarhan mäessä vilkut jouluvaloina. Talvi on taas täällä (toistaiseksi). IPCC:n neljännessä raportissa todettiin sademäärien kasvavan Pohjoismaissa. Lisää lunta saattaa siis olla tulossa, se vain sulaa nopeammin.

Nauttikaa kun vielä voitte.