Ilmastonsuojelussa ja -lämpenemisen vastaisessa taistelussa on kohdattu valitettavan tehokkaasti globaalin politiikan rajat. Useimmat ratkaisumallit ovat lähinnä teoreettisia, tai siis ainakin niiden toteutuminen ihmisen ollessa, mitä on, on epätodennäköistä. Ilmastoliikkeen sivupolkuja kahlaavat ovat jo vuosia puhuneet resurssien kohdentamisesta tehokkaasti sinne, missä saadaan tehokkaimmin ja nopeimmin hyödyllisiä muutoksia aikaiseksi.
Science-lehden uusimmassa numerossa on artikkeli, jossa ehdotetaan toimenpiteitä köyhimmille ja ilmastonlämpenemiselle kaikkein alttiimmille maille. Tavoitteena on puuttua ongelmiin heti, ei myöhemmin. Asiasta artikkeli NYTssa. Suurin ongelma näiden hyvinkin käytännöllisten ratkaisujen leviämiselle ei ole kuitenkaan dogmaattinen vastustus (Yhdysvaltain konservatiivisimmatkin republikaanit nähtävästi ovat niiden puolella), vaan toimien tavanomaisuus. Maalaisjärjellä ja arkisilla keinoilla ei kerätä lahjoituksia ja näkyvyyttä.
Olisiko kuitenkin aika ryhtyä hurmoksesta hommiin? Ilmasto lämpenee. Tarttis varmaan tehdä jotain. No, tässä on sitä jotain, ruvetaan tekemään.
Horus Heresy: As Cups for a Wedding
2 kuukautta sitten
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti