Sosiaalinen media ja minä

Luin Petteri Järvisen tekstin naamakirjan luonteesta pilvipalveluna. Minua on taas lobbattu liittymään – suoranaisesti hyvällä tarkoituksella ja tarpeella. Tämä ei ole uutta, ja asiaa jo jonkin aikaa mietittyäni olen ymmärtänyt tällaisten palvelujen merkityksen yhteyden pitoon kaukana asuvien mutta muuten läheisten ihmisten kanssa.

Testailtuani nyt muutamia huomattavasti hiljaisempia kilpailevia sosiaalisia verkkopalveluja voin todeta ymmärtäväni myös sen, miksi aikanaan suhtauduin niin kovin kielteisesti facebookiin, enkä siihen liittynytkään. Olen luonteeltani kovin yksityinen ihminen.

Tämä saattaa yllättää monet minut kohtalaisesti tuntevat. Olenhan (oman luonnehdintani perusteella) avoin, suorapuheinen ja välitön. Minulla on kuitenkin rajani, ja tuota yksityisyyden rajaa en hevillä (tai edes detskulla) ylitä. Kun nyt yksityiselämäni tekemisistä on nähtävästi puhuttu eräässä tuttavapiirissäni – vaikkakin nähtävästi ihan hyvässä sävyssä – olen taas saanut muistutuksen siitä, miksi en jaa itsestäni kuin tarkoin valitsemaani tietoa, tarkoin valitsemilleni ihmisille.

Se, mitä kenellekin kerron, testaa luonnetta ja luottamusta. Minun ja teidän. Mitä enemmän tiedät, sitä enemmän sinuun luotan ja niin päin pois. Tietenkään kaikkien kanssa ei puhuta kaikista asioista ja tällaiset intressikysymykset ovat myös osa tätä yhtälöä.

Luotan lähtökohtaisesti ihmisiin, tai ainakin pyrin antamaan kaikille mahdollisuuden osoittaa olevansa luottamukseni arvoisia. Jos kuka kuitenkin luottamukseni pettää, on sen takaisin ansaitseminen paljon vaikeampaa.

–

Vaikka kuitenkin on näin, ymmärrän vertaisviestinnän merkityksen tietoyhteiskunnan yhtenä elämänlankana. Tässä asiassa koen olevani vaikeassa välikädessä, sillä tiedän, että minun tulisi tehdä enemmän tällä saralla yhtäällä ja toisaalla.

Olen toistaiseksi pitänyt kiinni siitä, että jos kuka minuun haluaa yhteyttä pitää, niin tekee. Minut saa kyllä kiinni, ei ehkä heti mutta aika hyvin kuitenkin. Pyrin itsekin näin tekemään sähköissosiaalisista puutteistani huolimatta. Harkitsen siis kovasti eri vaihtoehtojen hyötyjä ja haittoja. Helppoa se ei ole, sillä Järvisen havaintojen lisäksikin tunnen jonkinlaista kauhua ajatuksesta, että te tietäisitte mitä minä minäkin päivänä mietin.

No, tätäkin blogia lukemalla pitäisi saada aika selvä käsitys, vai kuinka?