Neil Young, piratismi ja äänenlaatu

Neil Young on avannut sanallisen arkkunsa Wall Street Journalin tilaisuudessa. Herra Young puolusti sekä musiikkiteollisuutta että piraatteja puheenvuorossaan peräänkuuluttaen äänenlaatua digitaalisen median aikakaudella.

Youngin ehdotuksen käytännöllisyys on kyseenalainen, mutta syyt siihen ovat paremmat. Young kutsui nettipiratismia aikakautemme radioksi – tavaksi promota ja levittää sanaa. Samalla äärimmäisenä hifistinä tunnettu muusikko vaati maksullisen audion puolelle parempaa äänenlaatua.

Young on tullut tunnetuksi mm. CD-levyjen vastaisuudesta. Niiden laatu ei nimittäin riitä, minkä vuoksi hän antoi antologiansa odottaa, kunnes julkaisi ensimmäisen osan bluray-formaatissa (24 bittinen ääni 96 kHz näytetaajuudella CDn 16 bittisen 44,1 kHz sijaan). Young antaa selvästi ymmärtää, ettei ole itse se oikea ihminen ratkaisemaan tätä teknologista ongelmaa, mutta suomii musiikkiteollisuutta kyvyttömyydestä pysyä mukana teknologisessa muutoksessa. Oman kertomansa mukaan Young keskusteli asiasta myös Steve Jobsin kanssa ennen tämän kuolemaa.

Lähtökohtaisesti järkevin osa Neil Youngin argumenttia perustuu ilmaisuuden ja kaupallisuuden yhdistämiseen. Kaikilla on pääsy matalalaatuiseen materiaaliin, mutta laadukkaampi sisältö edellyttää maksamista.

En voi esittää olevani Youngin kaltainen kultakorva, todellakaan, mutta mp3n äänenlaatu aiheuttaa minullekin päänsärkyä (useimmiten), enkä näe parempaa äänenlaatua ongelmana itsessään. Ongelmaksi koen pikemminkin sen, että tapa kuunnella musiikkia on muuttunut länsimaissa. Sen sijaan, että istuisimme levynkannet käsissämme nojatuoliin fiilistelemään musiikkia hifi-järjestelmästämme, me kuuntelemme musiikkia missä vain, matkustaessamme, odottaessamme miten vain. Tähän muutokseen huono äänenlaatu on ollut riittävä. Eihän radionkaan suhina (tai c-kasetin, mikäli muistanette ne) lopulta estänyt saamasta tutun kappaleen aiheuttamaa tunnelatausta!

Kuluttajien tulee haluta parempaa äänenlaatua ja se on isompi ongelma koko yhtälölle. Tällä välin lienee hyödyllistä, että ongelmat pyritään ratkaisemaan rakentavalla kaikkia edes marginaalisesti hyödyttävällä tavalla sen sijaan, että viihdeteollisuus syyllistää tavallisia ihmisiä (piratismi on varsin tavallista) ja luo vastakkainasettelutilanteen ja eripuraa. Kuluttaja voi myös harkita äänestämistä lompakollaan, jos jostain artistista tai vaikka musiikin äänenlaadusta oikeasti yhtään välittää.