Minut tuntevat tietävät, että edellä mainitut eivät ole ongelma. Mieluummin kuuntelen kasaria, kuin ysäriä tai nykypäivän nollailua – ainakin popmusiikin saralla.
Kun noita kerättyjä arvosteluja katselee, tulee mieleen, että useimmille musiikkikriitikoille on Killersin elektropopimpi kama (Hot Fuss ja Day & Age) pudonnut paremmin, ainakin Yhdysvalloissa. Tiedän, että toisille tuo puoli bändiä on rakkaampi, mutta minulle Sam's Town on se selvä uran huippukohta. Bändi on ollut mielestäni mielenkiintoisempi Americanan parissa kuin Eurodancelle flirttaillessaan. Nähtävästi yhtye on hakenut suuntaansa näiden välissä sinkoillen, sillä nyt neljännellä levyllään se on palannut taas ensin mainitun pariin.
1. Flesh and Bone
Levy käynnistyy digitaalisella kellon tikityksellä. Syntetisaattorimatto hallitsee tätä maalailevaa laulua kunnes toisessa säkeistössä tuttu, hallittu kitarasaundi hiipii sisään. Kuten Sam's Townilla myös nyt vihjaillaan levyn teemalla heti alkuun. Väliosa onkin sitten puhdasta kasarinostatusta, joka tuo lähinnä mieleeni U2:n – vain hyvällä tavalla tosin. Liha ja luu on ehkä hippasen hidasta, mutta lopun elokuvamainen äänimatto pelastaa avauksen ja avaa oven elokuvaan nimeltä Battle Born...
2. Runaways
Jos kasari ei jo tullut selväksi, niin nyt sillä lyödään ja isosti. Kate Bush ja Starship eivät ole kaukana tästä estetiikasta. Toinen puoli tätä laulua tuleekin sitten suoraan the Wholta. Ei siis huono keitos, vaikka ainekset ovatkin tuttuja. Vanuccin marssirumpu nostattaa sopivasti ja hittipotentiaali on kohdallaan kertsissä. Tämä tosin haisee Lillywhitelle ja O'Brienille, mutta haiskoot!
3. The Way It Was
Suuren avausnostatuksen jälkeen on aika maalailla. Otetaan siis sopivan vetävä tausta, mainitaan Elvari ja kiva kitarakoukku ja tappajien oma Boys of Summer -keitos on kasassa. Brandon Flowers tosin myy laulua jok'ikisellä sanalla tavalla, jota en ole kuullut sen enempää bändin kuin miehen omallakaan soolotuotannolla sitten When We Were Young -hitin. Avausriffi on kuitenkin tämän laulun suola ja pelastaa sen kertsin tukkoiselta pompöösiydeltä.
4. Here with Me
Kellon tarkkuudella tähän väliin isoa rock-levyä sopii sitten balladi. Hyvässä kasariballadissa on paljon kikkoja, koska lyriikan väliin jää tyhjää. Niin tässäkin, ja niistä paras on ensimmäinen kitaralikki. Juuri kun laulu alkaa väsyttää, Flowers pelastaa sen pistämällä vähän charmia peliin. Esikertsin arpegiosyna taas muistuttaa kuulijaa siitä, mistä tämä yhtye on kotoisin, tai niin joku minulle kertoi! Tämä biisi on tuotettu niin hyvin, ettei se vain voi olla huono, vaikka onkin aika turha. Siis klassista poppia.
5. A Matter of Time
We built this city... eiku, siis it was a matter of time! Tappajan katse palautetaan tiukalla woo-oo-kuorolla parhaaseen Killers-tapaan. Puolinopeuksinen väli ja kone käyntiin. Tässä laulussa kuuluvat yhtälailla Mr. Brightsiden kuin Uncle Johnnyn vaikutteet. Voisikin sanoa, että tässä on tyylipuhdas suoritus, jonka tunnistaa kyllä tämän yhtyeen tuotokseksi missä tahansa, milloin tahansa, eikä se ole huono asia.
6. Deadlines and Commitments
Niin siitä Kate Bushista. Nyt se mäki nimittäin siintää aika hallitsevana horisontissa. Täytyy kyllä kehua tämänkin laulun laulujen miksausta ja syntetisaattorisaundivalintoja. Kohdallaan kuin Lucky Luken luodit. Tämä on sitten se juttu, miksi kasari sopii minulle. Jokainen tavu ei kuulosta siltä kuin se syljettäisiin korvaani. Lyriikkakin on ihan älytöntä tuubaa, mutta yllättääkö se nyt ketään? Biisin nimen lausuminen kyllä yllättää. Piti kuunnella tämä useamman kerran, ennenkuin tajusin, että niinhän siinä sanotaan. Ei ihan Queenia tämä.
7. Miss Atomic Bomb
Tässä on varmaan jokin tarina? Nyt tosin ollaan taas Don Henleyn ja Bryan Adamsin mailla ja koukut ovat vedessä – ihan jokainen niistä. Nähtävästi tämä laulu auttoi tuon kakkosrallin kanssa saamaan bändin kasaan pitkän tauon jälkeen. No se on ihan kiva, mutta koko biisin kestävästä noususta (pakollisine hengitystaukoineen tietenkin) jää jotenkin laiska fiilis. Tämä tarina ei koskaan lähde liikkeelle kaikesta yrityksestä huolimatta.
8. The Rising Tide
Kasarisynapop sekoilu biisin alkuun on puhdasta Miami Viceä. Kun sitten heti pistetäänkin päälle tiukka rockjurnutus, on yllätys melkoinen, mutta vain hetkeksi. Viimeistään neonvalojen tullessa mukaan kuvaan, ovat synat pelissä. Lauluja ja kitaraa lukuunottamatta tämä on kyllä puhdasta b-puolen kamaa (niin no sinne se kitarasoolokin kuuluu; C. C. deVille soitti ja...).
9. Heart of a Girl
Ei ole Lou Reediä tämä biisi, vaikka haluaisi ehkä olla. Njoo, ihan ok kappale kaikesta haudanryöstöstään huolimatta.
10. From Here On Out
Tästä kappaleesta tuli yksi suosikeistani nopeasti. Ei sen takia, että se olisi hirveän hyvä tai erityinen, vaan sen takia, että se tuo toisenlaista meininkiä tähän levyyn. Sen meiningin nimi on Damn the Torpedoes! Jossain luokattomien kuulokkeidensa takana Jimmy Iovine hymyilee leveästi: put a shaker on top!
Ymmärrän kyllä, miksi tämä on piilotettu tähän kohtaan levyä.
11. Be Still
Ennen finaalia on aika illan viimeiselle hitaalle. Tämä biisi elää ja toimii vain ja ainoastaan Flowersin laulun avulla. Suzanne Vegan rummut eivät nimittäin auta, kun myydään näin puhdasta new wave -itkuballadia. Niin ja ne superleveät akustiset. Huh huh!
12. Battle Born
Minkä yhden asian nämä Vegasin tappajat ovat aina osanneet? Go out with a bang! Se on Nevadan valomeren tärkein opetus, ja Battle Born levyltä taas harvinaisen selvää. Tällainen kappale saa kuuntelemaan uudestaan:
Up against the wall
Something dying on the street
When they knock you down
You're gonna get back on your feet
The Killers on tehnyt tasapainoisimman levynsä. Kaikki aiemmin kuullut elementit ovat mukana, usein samassa kappaleessa, mutta kokonaisuus toimii lähes täydellisesti. Tässä ei enää ole nuoruuden nälkää tai arroganssia. Yhtye näyttää kuitenkin löytäneen taas tekemisen ilon ja näinä konepopin kunnian päivinä olen tyytyväinen, kun sitä näin estottomasti toitotetaan.
Tämä ei ehkä ole Sam's Townin veroinen läjäytys, mutta ainakin minulle hyvä tasavarma suoritus yhdeltä aikamme paremmista yhtyeistä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti