perjantai 16. huhtikuuta 2010

Peter Steele - In memoriam

Petteri Teräksen kunniaksi lainaan vähän hänen lyriikkaansa. Lainattu täältä, jos kiinnostaa. Kaikki lyriikat ovat teitenkin asiaankuuluvien tahojen omaisuutta, minä lainaan niitä yllä mainitusta syystä. Materiaali on rankemman puoleista, eli suhtautukaa varovaisesti.

Ensialkuun herran henkilökohtainen suosikki alkukauden tuotannosta:
Nothing can stop the pain
And nothing can stop the pain
Suffering from anxiety
Somebody somebody kill me
Somebody put me out of my misery
- Inner conflict
Klassikkomateriaalia, kuten tämä seuraavakin:
I built myself a nice little cage
With bars of anger and a lock of rage
I can't help asking Who's got the key?
When I know damned well it's me

No I ain't hinting for sympathy
I'm used to dealing with apathy
The scars on my wrists may seem like a crime
Just wish me better luck next time

So what if I died a thousand deaths
You think I'm insane but I have no regrets
One more time won't matter no question
Suicide is self expression
- Gravitational Constant: G = 6.67x10-8 cm-3gm-1sec-2
Näin. Aika synkillä vesillä soudetaan, joten otetaanpa vähän kevennystä tähän väliin.
Lies and slander in vain try to shame us
Riots, protests, violence just makes us famous

TV interviews, free publicity
Increase record sales dramatically

The left they say I'm a facist
The right calling me a communist

Hate hate hate hatred for all - one and all
No matter what you believe
Don't believe in you - and that's true
- We Hate Everyone
Ja näin, voidaankin avata ikkuna herra Teräksen sielunmaisemaan:
Yeah I know she's falling
God I know she's falling out of love,
Yeah I know she's falling
Out of love

all of the flowers
all of the flowers I gave her,
she burned them
burned them
- Burnt Flowers Fallen
1990-luvun lopussa alettiin jo selvästi keskustella iäisyydestä:
Seems three years
Though maybe four
Someone drops dead
Whom I adore
You love someone
There will be grief
The kiss of death
Lips of a thief
Goddamnit
- Everyone I Love Is Dead
Tämä trendi alkoi hallita enemmän ja enemmän vuosien vieriessä:
I have no choice: devoid of rights
So pull the plug, it's my damned life
Keep me alive to increase your bill
A Red Cross hell? - the hospital!
- Life Is Killing Me
Loppukaneettina viimeiseksi jääneen levyn nimibiisistä:
I can't believe I died last night - oh God I'm dead again
I can't believe I died last night - I'm fucking dead again
- Dead Again

ETT

Eilen oli kohtuullisen huono päivä.

Olin lähdössä tänään illalla Hampuriin ja Bremerhaveniin merimuseoita katsomaan. Enpä lähdekään. Ystäväni on kuitenkin Ranskassa jumissa, joten nyt odotetaan hänen edesottamuksiaan. Helppohan minun on täällä Suomessa olella.

Hälyn keskellä mielenkiintoisempi kysymys on se, miten tämä tapaus näkyy pohjoisen pallonpuoliskon säässä lähiaikoina. Klimatologisesti katsottuna minun Saksan matkani peruuntuminen on varsin vähäpätöinen asia.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Uusavuttomuudesta ja kulttuuriperintökohteista

Suomenlinnan, tuon maamme mahtavan maailmanperintökohteen, vaaralliset osat suljetaan yleisöltä työmaa-aidoin, jotteivat vierailijat joutuisi putoamisvaaraan bastioineilla ja makaasineillä käyskennellessään. Aiheesta kertoi tänään HS: Suomenlinnan vaarallisimmat paikat kielletään yleisöltä.

Tapauksen taustalla on, kuten artikkelissa kerrotaan, valitettava kuusivuotiaan lapsen putoamistapaus vuonna 2004 Kustaanmiekan muurilta. Suomenlinna on vaarallinen paikka. Se on linnoitus. Sen tarkoituksena on estää järjestelmällinen hyökkäys Pietariin sulkemalla Suomenlahti yhdessä Viron puolella olevien linnoitusten kanssa ja tarjoamalla satama puolustavalle laivastolle. Linnoituksissa on maailman sivu ollut korkeita vallituksia ja muita vaarallisia paikkoja, uusinakin, puhumattakaan vanhasta ja rapistuvasta muistomerkistä Venäjän historian syövereissä.

Kuten Suomenlinnan hoitokunnan suunnittelupäällikkö Heikki Lahdenmäki toteaa, ei kaikenmaailman esteitä voi pystyttää, sillä UNESCOn maailmanperintökohdesäännökset edellyttävät kohteen säilyttämisen mahdollisimman alkuperäisessä asussa. Tämän ohella kohde on tietenkin Suomen muinaismuistolainsäädännön alainen, ja kaikissa rakennus-, konservointi- ja muutostöissä viimeisen sanan sanoo museovirasto.

Olen viettänyt elämästäni helposti kuukauden tai kaksi Suomenlinnassa, päivä kerrallaan, rannalla, museoissa, teatterissa, tai usein vain nurkkia koluten. Se on kaikista maailmanperintökohteista minulle se mieluisin. Olen taskulampun kanssa mennyt jokaiseen tunneliin (jonne pääsyä ei ole estetty), ja kiivennyt lähes jokaiselle vallille. Mitään ei ole koskaan tapahtunut. Ei silloin, kun olin lapsi, eikä myöhemminkään. Miksi?

Koska minä olin aina varovainen. Vanhempani katsoivat perääni, ja opettivat liikkumaan maastossa harkiten ja ympäristöä tarkkaillen. Kun näitä retkiäni lapsuudessani tein oli isäni usein vierelläni katsomassa perääni. Tämä ei estä sitä, etteikö onnettomuuksia olisi päässyt tapahtumaan, mutta onnettomuusriski ainakin laski. Sittemmin olen vienyt tarhaikäiset veljenpoikani tutustumaan näihin samoihin, jänniin paikkoihin, eikä mitään taaskaan tapahtunut.

Kollegani esitti, että meissä suomalaisissa on tapahtunut muutos. Meistä on oikeasti tullut uusavuttomia riskinarvioinnissa. Ellei erikseen selvästi osoiteta, miksi jokin paikka, asia tai toiminta on vaarallista, jää tämän hoksaaminen liian usein tekemättä tai ainakin puolitiehen. Oman kokemukseni perusteella varsin monet ihmiset ovat myös täysin kykenemättömiä lukemaan tarjolla olevia ohjeita (tai ainakin toimimaan niissä esitetyn mukaisesti). Tieto ei kulje korvien väliin, ja kun omaa vastuuta ei ole, ei myöskään tehdä hallittua riskianalyysia tilanteesta. Vastuun sysääminen taloyhtiöiden, kunnan, valtion, tai kuten tässä tapauksessa Suomenlinnan hoitokunnan niskaan siirtää vastuunkannon muualle, muttei poista riskejä. Itse asiassa se lisää niitä, sillä hoitokunta ei voi vastata jokaisen ihmisen kyvyttömyydestä toimia asiallisesti.

Yhdysvalloista tutut varoitus- ja kieltokylttiarmadat odottavat meitä, mutta oikeasti hyödyllisempää olisi löytää (tai luoda) selvän arkijärjen (jota ennen maalaisjärjeksi kutsuttiin) ratkaisu. Jos ihmiset osaavat itse varoa, ei kylttejä edes tarvita. Miten olisi?