Sotahuudon satoa

(kuva: Jarno Vähäniitty)

20 kiloa rautaa niskassa. Nuf said.

Metallia

Muttei tällä kertaa musiikin puolella:


Kävin lauantaina sovittamassa uusia hankintoja Albergan assassiinien kartanolla. Kuvassa näkyvistä osista nimittäin vain kypärä ja kaulus ovat omiani. Muut kuuluvat suurmestarillemme, joka on pistänyt pystyyn oman keskiaikaisen asekätkentäoperaationsa.

Kuvassa näkyvä täyspitkä rengaspanssari on aitoon keskiaikaiseen tyyliin tehty, eli rivetekniikalla valmistettu. Lisää tästä. Tämä kuva on vastaavasta haarniskasta.

Totesimme samalla, että noita muuten äärimmäisen autenttisia ja mukaviakin teräshanskoja, ei tulla käyttämään varsinaisissa kontaktitilanteissa, vaan ainoastaan näytösluonteisissa tapahtumissa. Pelkkä ajatus meikäläisen kokoisesta mörssäristä heiluttelemassa miekkaa tuollainen myttynen kourassaan kylmäsi sen verran huolella. ;)

Tullen kuitenkin pääsääntöisesti käyttämään vähän eri vaatetusta, mutta ehkä tuo rengaspanssarikin vielä päällä käy. Sen alle ei vaan valitettavasti mahdu viimeinen uusista hankinnoistani, eli tyylikäs nakkitakki, mustana tietenkin! Tämän päälle sitten olisi tarkoitus kasata lisää palahaarniskaa.

Ensimmäiset kenttätestit seuraavat jo tulevana viikonloppuna. Mikäli haluatte nähdä jotain hurjaa ja olette vapaalla tuelvana lauantaina (18.4.), etsiytykää Bodom-järvelle Pirttimäen ulkoilualueelle pällistelemään. Sankka joukko harrastajia kokoontuu yhteen harjoittelemaan ensi kesän koitoksia varten.

Hidasta ruokaa, hyvät ihmiset

Hyvä ruoka saa todellakin paremmalle mielelle.

Tämän muistaen olemme pienellä, vaihtelevalla porukalla kokoontuneet milloin kenenkin luokse laittamaan yhdessä ruokaa ja nauttimaan siitä ja tietenkin myös henkevästä seurasta. Tämän täysin epävirallisen slow food -seuran aivotuksena on syntynyt suorastaan yllättäviä, joskus uusiakin reseptejä kuten pizza Passa di Trulli.

Hiljattain sain esitellä omaa työtäni, sekä tietenkin Merikeskus Vellamon näyttelyitä ystävälleni ja hänen isälleen. Herrat toivat tuliaisina varsinaisen yllätyksen, kylmälaatikollisen Länsi-Suomessa ammuttua peuraa. Tämä antelias lahja tarjosi erinomaisen syyn kutsua innokkaita kokkeja Kotkaan.

Kiitos lihoista herroille H&H, ne olivat erinomaisia!

Tiedossa oli siis peuranpaisti jonka kylkiäisiksi kaivoi jälkiruokaspesialistimme erinomaisesta Maijan Silvennoisen Maijan riistakirjasta (Tammi: Helsinki, 2006) sopivan porkkanareseptin. (Silvennoisesta ei muuten ollut Wikipedia-artikkelia.) Jo aiemmin testaamamme suussa sulava perunapyree päätettiin valmistaa myös, sekä paistin liemestä keitetty punaviinikastike. Alkuruuaksi valmistimme peuranjauhelihapasteijoita ja jälkiruuaksi teimme Romanovin mansikoita. Ruuan kanssa tarjosimme sopivan tasapainoista Cono Sur punaviiniä.

Ruoka on jo pöydässä!
Jälkkäri vei koko potin! Parasta ikinä.

Tarkemmin siis:

Fisichella-pasteijat
kuohkeaa lehtitaikinaa
peuran jauhelihaa
mausteita (rose-pippuri, suola jne. valkosipuli)
kesäkurpitsa
inkivääri
sipulia

Peuran paisti
900g Peuran ulkopaistia

Paisti ajoissa sulamaan. Ripotellaan päälle suolaa ja mustapippuria. Kypsennetään uunivuoassa sopiva aika (käytimme mittaria ja toimimme fiiliksellä) mukanaan 2 dl vettä.

Punaviinikastike
Tätä en ollut koskaan muuten tehnyt, joten ensimmäinen yritys meni aika nappiin!

Paistinliemi
pikkupullo hapokasta punaviiniä
tujaus Sandemanin Old Invalidia
maisteita maun mukaan (suolaa jne.)
sakeutus perunajauholla (varovaisesti)

Hunaja-timjami porkkanat
6 porkkanaa kuorittuna ja tasakokoisiksi pilkottuna
tuoretta timjamia
ruokalusikallinen hunajaa (käytimme kiinteää Laajakosken hunajaa Kotkasta)
nokare kirnuvoita (Accept no substitute!)
2 dl omenamehua (ei todellakaan Valion)

Sulatimme voin kasarissa ja kuullotimme siinä porkkanat. Lisäsimme omenamehun ja muut ainekset. Haudutimme 10 minuuttia. Lopputuloksena rapsakat, makeat porkkanat; todella helppoa!

Perunapyree
Rosamunda-perunoita fiiliksen ja syömäreiden mukaan
kirnuvoita (ibid.)
mustapippuria ja suolaa
pieneksi pilkottua punasipulia (sipulin pilkkomisesta on hyvä ottaa oppia oikeilta kokeilta tasaisen millin kuution tekemisestä, tai aina voi kysyä pääkokki P:ltä!)

Kuoritut perunat keitetään pehmeiksi. Muussataan ne (minä suosin käsivoimaa) ja lisätään voi sekä mausteet sekoittaen ja lopuksi sipuli.

-

Jälkiruokaa en tehnyt, mutta ehkä jossain vaiheessa palaan siihen, sillä kyseessä oli ihan uskomattoman upea ja todella tajunnan räjäyttävä kiisseli!

Mitäpä tässä sen tarkempaa setvimään, kuin toteamaan, että ruoka oli kerhomme paras toistaiseksi. Hyvistä raaka-aineista "ammattitaidolla" syntyy myös...