Koulukiusaamisen kurjat kasvot ja kansalaisvastuu

Timo avasi keskustelua aikakautemme kurjaakin kurjemman ammuskeluilmiön taustoista ja mediakäsittelystä. Sitä on syytä käydä jatkossakin, sillä helppojen, välineellisten ratkaisujen kautta ei päädytä tyydyttävään lopputulokseen.

Koulukiusaamisesta – kai olisi syytä muuttaa tämä muutoon lapsuuden arpeuttavista kiusauskokemuksista – on tultava avoin julkinen aihe. Se ei voi olla tabu, josta vaietaan. Kärsimistä ei tässäkään asiassa saa yksityistää, vaikka sen kanssa olisi muiden epämukavaa elää.

Sanottakoon se siis julkisesti esimerkiksi muille: olen entinen koulukiusattu ja koulukiusaaja. Kiusaus ei ollut yhtä rankkaa kuin tuossa SK:n esimerkkitapauksessa, enkä onneksi ollut koskaan täysin yksin. Se kuitenkin jatkoi ala-asteen alusta yläasteen puoleenväliin. Purin kokemaani muihin ja kiusasin muutamia muita koulutovereitani. Yhden kanssa olen asiaa käsitellyt myöhemmin aikuisena ja pyytänyt häneltä anteeksi. Se auttoi minua, toivottavasti myös häntä.

Ymmärsin tilanteeni kuudennella luokalla, kun heitin yhtä kiusaajaani kivellä päähän välitunnilla. Pipoon jäi punainen jälki ja vatsanpohjaani sairas vääntävä tunne. Valkohehkuisesta raivosta itseinhoon meni se sekunti, jonka kivi lensi ilmassa. Tuolloin tajusin, että näin en voi käyttäytyä. En voi antaa vihalleni valtaa, sillä se tuhoaa minutkin. Myöhemmin yläasteella yhtenä täysin tavallisena iltapäivänä ennen tunnin alkua nousin ylös ja kohtasin yhden kiusaajistani. Tässä vaiheessa se oli enää lähinnä henkistä, koska olin isokokoinen ja yhtä tyyppiä olin kiusaamistilanteessa koulunjälkeisessä jääkiekkopelissä jo vetänyt turpaan. Sanoin luokkatoverilleni, että nyt riittää ja jos sulla ei ole parempaa sanottavaa, niin pidä pääs kiinni. Yllättäen joukko luokkakavereitamme nousi myös ylös ja sanoi samat sanat kiusaajalle. Tähän loppui minun kiusaamiseni.

Monella ei ole ketään, tai ainakin siltä heistä tuntuu. Yksin ei jaksa. Tällöin ajautuu helposti umpikujaan. Tällöin ihminen kykenee muuten aivan mahdottomalta tuntuviin tekoihin, hyviin tai pahoihin. Umpikujien purkaminen on kuitenkin paljon vaikeampaa kuin asekaappien lukitseminen tai pelien ikärajoittaminen ja internetsivustojen kieltäminen. Se on myös tehokkaampaa, mutta siihen tarvitaan meitä kaikkia – ihan jok'ikistä.

Sodan toiset kasvot

Jatkosota oli aikanaan ensisijaisesti suuri tragedia Suomelle. Sodassa kuoli (tai katosi) noin 63 ooo suomalaista – jotakuinkin 12 % sotaan sotilaina osallistuneista. Yli 150 000 sotilasta haavoittui, mutta sitten olivat vielä siviilit. Kurimus näkyi pitkään yhteiskunnassamme, joka oli läpi 1940- ja 1950-lukujen brutalisoitunut, trauman jälkeinen stressioireyhtymä. Murhia, itsemurhia, huumeita ja epävarmuutta.

Julkisessa keskustelussa tämä puoli unohtuu aina liian helposti. Kaikella kuitenkin on hintansa. Siksi onkin hienoa, että Hesarin kuukausiliite antaa meille mahdollisuuden testata omaa tsägäämme. Minulla kävi mäihä:

Kohtalosi jatkosodassa oli:

Onneksi olkoon. Selvisit jatkosodasta ilman vammoja.

(Mutta henkisiä vaurioita tuli varmasti sinullekin.)

Jatkosotageneraattori.

Panee miettimään, eikö?

Vallankumousta et näe televisiosta

Gil Scott-Heron in memoriam.

Mies, jonka vaikutusta rap-musiikkiin ei voi yliarvioida, on kuollut 62 vuoden ikäisenä. Scott-Heron oli runoilija, kirjailija ja yhteiskuntakriitikko, minkä ohella hän teki vähäeleistä post-beatrunouden ja perkussioelementtien varaan rakennettua musiikkia. Hänen tuotantonsa ja tiukka asenteensa loivat pohjaa rapin yhteiskuntakriittiselle sisällölle.

Jos ette tunne tätä miestä, ette voi ymmärtää mustaa amerikkalaista musiikkia kunnolla. Jos ette tunne tätä miestä, aloittakaa vaikka tästä:

The Revolution Will Not Be Televised

ja miehen oma näkemys siitä!

Kun pohjoinen maailmamme masentaa

Kuten veli Michael hiljan totesi, ei kaikki ole Pohjolassa mallillaan. Taivas itkee ja ihmisiä masentaa.

Siksi on tuskin ihme, että tällainen kama viehättää...

Raised Fist - Sunlight

Ruotsin pojat ovat osuneet naulan kantaan!

Kuumottakaa kansanedustajaehdokkaita tällä

Jälkijättöistä jupinaa: Uusi poliisilaki

Suosittelen vakavasti tutustumaan ja pistämään ehdokkaat ahtaalle, sillä kyseessä on meidän oikeusturvamme.

Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Kekkonen Fagerholm

Kekkonen hiihtää ja Kekkonen kalastaa

Kekkonen hiihtää ja Kekkonen kalastaa

Kekkonen juoksee ja Kekkonen matkustaa

Mutta miten käy Kekkoselta rock'n'roll?

- Suomen Talvisota 1939-1940: Kekkonen-rock, 1970.

Ymmärtääksemme Kekkosta kulttuurimme myyttinä, meidän tulee ensin ymmärtää häntä 1. historiallisena henkilönä, 2. poliittisena toimijana, sekä 3. oman myyttinsä luojana. Teksti ei taaskaan ole lyhimmästä päästä, mutta suosittelen sitä silti teille kaikille. Kunnon alustus tuo huumoriinkin makua.

-

Urho Kaleva Kekkonen syntyi syyskuussa 1900 Pielavedellä. Lapsuuden varhainen koti, paljon mainetta savupirttinä niittänyt Lepikon torppa, on suojattinsa tavoin herättänyt tunteita, kuvia siitä on jopa retusoitu Kekkosen legendan mukaisiksi. Hän nimittäin on nähtävästi kertonut kasvaneensa savupirtissä, mutta Juho-isä oli kuitenkin ehtinyt, pentele, rakennuttaa taloon savupiipunkin. No, tosiasiassa Kekkosen perhetausta oli tavanomainen savolainen pienviljelijä-kaskeajatarina, joten tämä osoittautui vähäiseksi sepitykseksi.

Kekkonen valmistui 1926 lakitieteen kandidaatiksi ja sai pian töitä Etsivästä keskuspoliisista, nyky-Supomme tuolloisesta edeltäjästä. Hänen hallinnollisesta linjastaan ei kuitenkaan laitoksessa pidetty, joten ura poliisin palveluksessa jäi lyhyeksi. Maalaiskuntien liitossakin herra aiheutti aaltoja siinä määrin, että monoa tuli. Seuraavaksi syntyikin väitöskirja. Äärioikeisto sai miehen varuilleen 1930-luvun alussa. Hän liittyi Maalaisliittoon (so. Keskusta) ja julkaisi ohjelmansa pamflettina "Demokratian itsepuolustus".

Kekkonen sai kyseenalaista mainetta yrittäessään saada Isänmaallista Kansanliikettä kiellettyä 1938 ollessaan sisäasianministeri. Sota-aikana hän joutui hippasen sivuraiteille valtapolitiikasta – hän toimi evakkoasioiden parissa, sekä myöhemmin valtionvarainministeriössä – ja oli rauhanoppositionkin kannalla. Tämä kuitenkin antoi Kekkoselle mahdollisuuden esittää maalaisliitossa linjanvetoa vuonna 1944. K-linjaksi myöhemmin vakiintunut politiikka rakentui arvokonservatismin ja suomalaisen kansallismielisyyden varaan. Kekkonen alkoi painottaa ulkopolitiikan asemaa, missä suhteet Neuvostoliittoon olivat ensiarvoisen tärkeitä.

Suomi sopi 1948 Neuvostoliiton kanssa YYA-sopimuksen, jonka myötä maa siirtyi ihan oikeasti ja konkreettisesti tämän etupiiriin Itä-Länsi -vertailussa. Samalla alettiin rakentaa myyttiä Suomen puolueettomuudesta. Tähän prosessiin osallistuivat niin monet toimijat maassamme, että sen sysääminen yhtään kenenkään yksittäisen henkilön niskaan olisi kuitenkin edesvastuutonta, vaikka Kekkonen eritoten osasi vallitsevasta asiaintilasta hyötyäkin.

Vuoden 1950 presidentinvaalien myötä Kekkosen asema vahvistui ja hän toimi useaan otteeseen pääministerinä. Jo tällöin oli nähtävissä Kekkosen kyky käyttää N-liitto-korttia sisäpolitiikassa.

Tämän kirjoituksen otsikko on vallan harhaanjohtava – ihan tarkoituksella, uskokaa – sillä vuoden 1956 vaaleissa Kekkonen sai 151 valitsijamiestä ja SDP:n K. A. Fagerholm, pitkäaikainen eduskunnan puhemies ja entinen pääministeri hänkin, 149. Mitään koko kansan mandaattia Kekkonen ei siis ollut tähän mennessä urallaan milloinkaan saanut. Sitä vastoin hän oli tunnettu, osin syystäkin, juonittelevana ja pyrkyrimäisenä valtapoliitikkona.

Ensimmäinen presidenttikausi oli täynnä draamaa. Kilpakumppani Fagerholmin johtama hallitus kaatui , kun N-liiton kanssa käydyt neuvottelut olivat kariutuneet ja suurlähettiläs oli kutsuttu pois nimeämättä uutta. Kekkonen ja tämän luottomies, Ahti Karjalainen, saivat neuvoteltua tilanteeseen ratkaisun. Tästä alkoi pitkä vaihe, jossa Kekkonen saattoi N-liiton suoran vaikutuksen tai sen illuusion avulla vaikuttaa yhteiskuntamme puoluepolitiikan ytimeen, eduskuntaan ja valtioneuvostoon vastoin vaalien tulosta.

Kekkonen aiheutti näin pahaa verta, ja seurauksena oli eduskunnassa kehittynyt koalitio, joka harkitun presidenttiehdokkaansa, entisen oikeuskansleri Olavi Hongan, mukaan sai nimekseen Honka-liitto. Kas kummaa, kun Neuvostoliitto puuttui peliin ja lähetti Suomelle 1961 lokakuussa nootin, jossa se esitti kiristyneen kansainvälisen tilanteen vuoksi YYA-sopimuksen edellyttämänä sotilaallisia neuvotteluita. Honka luopui leikistä, ja Kekkonen valittiin uudestaan presidentiksi.

Suomesta oli kadonnut oppositio, sillä maamme kansainvälisesti arka tilanne näytti pysyvän Kekkosen avulla järjestyksessä, ja hyväthän nuo herra presidentin välit näyttivät idän johtajiin olevankin. Käykää katsomassa Tamminiemen saunaa, kun voitte, käsittääkseni siinäkin saunassa on mm. Hrustsev dokannut. Kekkonen valittiin ihan kotimaisin voimin heti ensimmäisellä kierroksella kolmannelle kaudelle, jota poikkeuslailla jatkettiin vielä neljällä vuodella. Neljännelle kaudelle häntä kannattivat kaikki isot puolueet.

Kekkonen kirjoitti presidenttinä ollessaan ns. myllykirjeitä ja toimi varsin suvereenisti muistä välittämättä, etenkin ulkopolitiikassa. Jo toisen kauden aikana alettiin Saksassa kutsua tälläistä itäänpäin rähmällään oloa suomettumiseksi. Vasta, kun Mauno Koivisto perustuslakiin vedoten kieltäytyi 1981 pääministerinä eroamasta, alkoi homma olla paketissa. Kekkonen tosin oli jo kovin sairas, minkä mm. kuuluisa Islannin matka oli jo osoittanut, vaikka tiedotusvälineet ja viranomaiset olivat näitä huhuja jo 1970-luvulla tasaisesti vbähätelleet ja suorastaan peitelleet.

Tässä siis historiaa, ja nyt itse asiaan...

-

Kekkonen loi eläessään itsestään kuvan korvaamattomana valtiomiehenä, jota Suomi tarvitsi pärjätäkseen Neuvostoliiton kanssa. Hän käytti tähän varsin häikäilemättömiä keinoja. Seurauksena presidentin valtaoikeuksia on hänen jälkeensä ajettu tasaisesti alas, jotta uutta Kekkosta ei enää ikinä tulisi. Kekkosvihamielisyys sai tilaa hänen kuoltuaan 1986, ja hänen isänmaallisuudestaan ja siihen liittyvistä asioista onkin väännetty peistä Pekan mitalla siitä lähtien. Lukuisia väitöskirjoja on tehty, eikä kesksutelu ole siltikään hyytynyt.

Kun Neuvostoliitto sitten sortui, ja Suomessa alkoi sen seurauksena vastareaktio suomettumiselle, Kekkosesta alkoi rakentua populaarikeskustelussa uudenlainen hahmo. Mainittakoon myös se, että hän tuli vuoden 2004 Suurin suomalainen äänestyksessä kolmanneksi Mannerheimin ja Rydin jälkeen, mikä selvästi kertoo tästä mielipideilmaston heilahduksesta.

Jos Kekkonen oli elinaikanaan luonut myyttiä itsestään, ja ymmärtänyt hyvin julkisuuden merkityksen valtiomieheydelle, niin nyt hänestä kehittyi osalle maatamme jonkinlainen suomalaisuuden pelastajahahmo. Ja tästä me pääsemmekin päivän asiaan:

Mytologinen Kekkonen

Kun vanhimmat Kekkosen jälkeisen ajan suomalaiset ovat jo 25-vuotiaita ja hänen presidenttikauttansa kokemattomat jo kohta 30, on syntynyt uusi tulkinta Kekkosesta hahmona, jolla ei ole mitään tekemistä edellä käsittelemieni asioiden kanssa. Ainakin mainosihmisille lienee täysin mahdotonta kuvitella, että joku saattaisi olla tietoinen todellisesta historiastamme siinä määrin, että Kekkosen käyttäminen vaikuttaisi heistä lähinnä vastenmieliseltä, suorastaan psykoottiselta. En minä haluaisi kantaa ylläni Stalinia tai Che Guevaraa, mutta:

Sampo-pankin maksukortin kuvavalinta lienee useimmille tuttu:

Sampo Pankki julkisti tiistaina julkistettiin pankin uudet maksukortit. Tulevaisuudessa voi maksaa laskunsa vaikkapa Lasse Virenin tai Urho Kekkosen kuvilla varustetulla luottokortilla.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Kekkonen%20luottokorttiin/art-1288335900738.html , julkaistu 5.9.2005 10:07

Siinähän tuo möllöttää, vahvana ja hallitsevana. Mitä tämä kertoo käyttäjästään. Minä kannatan vahvaa itsevaltaista hallintatapaa, koska se pitää pankit pystyssä ja hillot pyörimässä? Kun Mubarak ja Gaddafi ovat taas otsikoissa kysyn teiltä, onko voittaja?

No pahempaa on tietenkin luvassa. Kun Sammolla (lol!) kyseessä oli kuitenkin visuaalisesti historiallisen näköinen Kekkonen, niin Tele-Finland meni noin 27 000 astetta ulkoavaruuteen omalla Kekkosellaan:

Siis oikeasti!

Super-Kekkonen pelastaa Suomen Kansan historialta. Niin tästähän seurasi ihan oikeasti myös oikeusjuttu:

Markkinaoikeus antoi perjantaina matkapuhelinliittymien markkinointia koskevan väliaikaisen kiellon Tele Finlandille. Operaattorin mukaan kielto koskee kolmea mainonnassa käytettyä tai niihin rinnastettavaa ilmaisua tai niiden yhdistämistä mainintaan siitä, että Saunalahti on irtisanonut sopimuksensa Sonera Mobile Networksin kanssa.

http://www.digitoday.fi/mobiili/2005/09/05/markkinaoikeus-tuomitsi-tele-finlandin-mainonnan/200514892/66 , julkaistu: 09.09.2008 14:40

Tämä oli jo liian paksua siis. Sittemmin ko. yhtiö on tajunnut itsekin, että jotkut sen asiakkaat saattoivat jopa suuttua tällaisesta mainonnasta, sillä nykyinen mainoshahmohan on ruumiinrakenteeltaan sama jantteri, mutta pikemminkin Matti-meikäläisen näköisenä (ja on sillä se lentävä rottakin) kuin Kekkosena. Mitäköhän ne mainosihmiset ovat ajatelleet, kun tuon idean saivat. Tiedän vain, että, jos olisin ollut TF:n asiakas, olisin mennyt heti mainoksen nähtyäni liikkeeseen ja ilmoittanut irtisanovani sopimuksen siltä seisomalta.

Tähän tämä Kekkosen viljely ei kuitenkaan loppunut. S-marketissa käyminen on tuottanut minulle nimittäin viimeaikoina suoranaista raivoa tämän seuraavan yhä käytössä olevan mainoksen takia:

Kuvan olen itse ottanut 19.2.2011. Taustalla tässä on Avainlippu-organisaatio. Heidän sivuillaan tätä psykoottista vetoa ei kuitenkaan selitellä, joten antakaa minun:

Sankaripresidentti Urho K. on juuri tyrmännyt ulkomaisen vastustajansa ja julistettu iänkaikkiseksi ja ainoaksi valtiomieheksemme. Jopa Elvis on joutunut toteamaan, että suomalainen voittaa aina, mutta anna ny edes vitonen! Tämähän on puhdasta K-linjaa, 60 vuotta myöhemmin ja lähikaupan kassalla, mutta silti.

-

Kekkosesta on selvästi tulossa epähistoriallinen hahmo, jonka kaikki tunnistavat, mutta jonka historiallinen merkitys on niin pahoin sekoitettu ja hämmennetty, ettei siihen liittyviä selvästi negatiivisia arvolatauksia edes osata ajatella. Tällaiseen universumiin ei mahdu muita, ja siksi otsikkoni on yhtälailla epähistoriallinen, sillä Fagerholmista on tullut historian alaviite ja Kekkosesta supersankari.

Minulle Urho Kaleva Kekkonen edustaa pahinta mitä edustuksellisessa demokratiassa saattaa tapahtua: säilytetään mielikuva demokratiasta, kun samalla luodaan tämän kulissin taakse autoritaarinen, perustuslaista ja kansalaisten oikeuksista piittaamaton, häikäilemätön valtapyramidi. Kun sen tekee vielä kaveri, jonka päänavaus politiikassa kantoi nimeä Demokratian itsepuolustus, niin kyseessä on pahimmanlaatuinen petos demokratiaa kohtaan. Kun siis näen näitä mainoksia, ajattelen jotakuinkin näin: eivätkö nuo urpot (mainoksen tekijät ja sen käytäjät) tajua, millainen mies tässä nyt oli kyseessä, vai eivätkö he edes välitä?

Demokratian ainoa takuu on avoimuus ja Kekkonen osoittautui avoimuuden vastakohdaksi. Ajat olivat toisenlaiset, mutta tämä historiallisen henkilön valkopesu ei anna tuleville sukupolville mitään hyviä malleja, sillä Kekkosen kaljun mukana kulkee muutakin kuin vain läppä, siinä kulkee ajatus suomettumisesta kansallisuskona.

Ei minun Suomessani!

Kansalaisoikeuksien puolesta

Käykääpä lukemassa: Electronic Frontier Finland (Effi) ry:n Hallitusohjelmatavoitteet

Näitä ja muutamia muita yhteiskuntamme kannalta tärkeitä asioita olisi minunkin tarkoitus näin eduskuntavaalien alla seurata. Näinköhän tulen saamaan suoria vastauksia kansanedustajaehdokkailta? Aika näyttää.

Sillä välin kannattaa ottaa kansalaisoikeuksista ja arvoista selvää.

Uusavuttomuudesta ja kulttuuriperintökohteista

Suomenlinnan, tuon maamme mahtavan maailmanperintökohteen, vaaralliset osat suljetaan yleisöltä työmaa-aidoin, jotteivat vierailijat joutuisi putoamisvaaraan bastioineilla ja makaasineillä käyskennellessään. Aiheesta kertoi tänään HS: Suomenlinnan vaarallisimmat paikat kielletään yleisöltä.

Tapauksen taustalla on, kuten artikkelissa kerrotaan, valitettava kuusivuotiaan lapsen putoamistapaus vuonna 2004 Kustaanmiekan muurilta. Suomenlinna on vaarallinen paikka. Se on linnoitus. Sen tarkoituksena on estää järjestelmällinen hyökkäys Pietariin sulkemalla Suomenlahti yhdessä Viron puolella olevien linnoitusten kanssa ja tarjoamalla satama puolustavalle laivastolle. Linnoituksissa on maailman sivu ollut korkeita vallituksia ja muita vaarallisia paikkoja, uusinakin, puhumattakaan vanhasta ja rapistuvasta muistomerkistä Venäjän historian syövereissä.

Kuten Suomenlinnan hoitokunnan suunnittelupäällikkö Heikki Lahdenmäki toteaa, ei kaikenmaailman esteitä voi pystyttää, sillä UNESCOn maailmanperintökohdesäännökset edellyttävät kohteen säilyttämisen mahdollisimman alkuperäisessä asussa. Tämän ohella kohde on tietenkin Suomen muinaismuistolainsäädännön alainen, ja kaikissa rakennus-, konservointi- ja muutostöissä viimeisen sanan sanoo museovirasto.

Olen viettänyt elämästäni helposti kuukauden tai kaksi Suomenlinnassa, päivä kerrallaan, rannalla, museoissa, teatterissa, tai usein vain nurkkia koluten. Se on kaikista maailmanperintökohteista minulle se mieluisin. Olen taskulampun kanssa mennyt jokaiseen tunneliin (jonne pääsyä ei ole estetty), ja kiivennyt lähes jokaiselle vallille. Mitään ei ole koskaan tapahtunut. Ei silloin, kun olin lapsi, eikä myöhemminkään. Miksi?

Koska minä olin aina varovainen. Vanhempani katsoivat perääni, ja opettivat liikkumaan maastossa harkiten ja ympäristöä tarkkaillen. Kun näitä retkiäni lapsuudessani tein oli isäni usein vierelläni katsomassa perääni. Tämä ei estä sitä, etteikö onnettomuuksia olisi päässyt tapahtumaan, mutta onnettomuusriski ainakin laski. Sittemmin olen vienyt tarhaikäiset veljenpoikani tutustumaan näihin samoihin, jänniin paikkoihin, eikä mitään taaskaan tapahtunut.

Kollegani esitti, että meissä suomalaisissa on tapahtunut muutos. Meistä on oikeasti tullut uusavuttomia riskinarvioinnissa. Ellei erikseen selvästi osoiteta, miksi jokin paikka, asia tai toiminta on vaarallista, jää tämän hoksaaminen liian usein tekemättä tai ainakin puolitiehen. Oman kokemukseni perusteella varsin monet ihmiset ovat myös täysin kykenemättömiä lukemaan tarjolla olevia ohjeita (tai ainakin toimimaan niissä esitetyn mukaisesti). Tieto ei kulje korvien väliin, ja kun omaa vastuuta ei ole, ei myöskään tehdä hallittua riskianalyysia tilanteesta. Vastuun sysääminen taloyhtiöiden, kunnan, valtion, tai kuten tässä tapauksessa Suomenlinnan hoitokunnan niskaan siirtää vastuunkannon muualle, muttei poista riskejä. Itse asiassa se lisää niitä, sillä hoitokunta ei voi vastata jokaisen ihmisen kyvyttömyydestä toimia asiallisesti.

Yhdysvalloista tutut varoitus- ja kieltokylttiarmadat odottavat meitä, mutta oikeasti hyödyllisempää olisi löytää (tai luoda) selvän arkijärjen (jota ennen maalaisjärjeksi kutsuttiin) ratkaisu. Jos ihmiset osaavat itse varoa, ei kylttejä edes tarvita. Miten olisi?

Italian pääministeri Silvio Berlusconi on jo useaan otteeseen osoittanut olevansa avoimen, lakiin nojautuvan yhteiskunnan vihollinen. Mikäli teillä on mitään epäilystä tämän herran näkemyksistä, tässä uusin esimerkki:

Jos Italian pääministeri Silvio Berlusconi saisi päättää, suurta valtaa käyttävän EU-komission toiminnasta kertoisi julkisuuteen vain kaksi miestä.

Berlusconi sanoi tiistaina Gdanskissa, että Italia ei aio enää hyväksyä sitä, että EU-komission jäsenet ja heidän tiedottajansa antavat lausuntoja.

Italialaisjohtajan mielestä komission asioista – eli EU-kansalaisten elämään vaikuttavista linjauksista – kertominen pitää keskittää sen puheenjohtajalle (nyt José Manuel Barrosolle) ja hänen tiedottajalleen. Muut 26 komissaaria ja heidän tiedottajaansa eivät saisi puhua toimittajille.

Jos näin ei tapahdu, Italia aikoo rampauttaa EU:n huippukokoukset, Berlusconi uhkasi.

Purkauksen taustalla on EU:n Italialle lähettämä tiedustelu siitä, mitä tapahtui Italian takaisin Libyaan käännyttämälle 70 siirtolaisen laivalle.

Eräs komission tiedottaja oli kommentoinut tapausta tavanomaiseen tapaan italialaistoimittajille, mikä oli suututtanut Berlusconin.

Berlusconista Italian oppositio hyötyy komission "avoimesta" tiedotuskäytännöstä.

Ihanko oikeasti, Silvio?

Suomalaisen ihmisoikeudet

Ystäväni lähtee linnaan.

Ystäväni lähtee vankilaan laskemaan tiilenpäitä.

Ystäväni rikos on ihmisoikeuksien kunnioittaminen.

Ystäväni rikos on valtion mielivaltaan sopeutumattomuus, ja siksi hän lähtee linnaan.

-

Kun hän sinne joutuu, otan asiakseni raportoida hänen kuulumisistaan. Onhan tämä hurjaa, että Suomessa (jonne kuulemma on lottovoitto syntyä!) ihminen voi pasifistisen, tasa-arvoisen ja inhimillisen vakaumuksensa takia päätyä vankilaan.

Kannattaa lukea nuo manifestit siitä, miksi hän tähän lopulliseen ratkaisuunsa päätyi. Kannattaa lukea ne ilman fasismia, perinteisten ennakkoluulojen kurimusta, ilman vihaa tai välinpitämättömyyttä.

Tämä asia koskee meitä kaikkia, vaikkemme me kaikki ehkä niin ajattelisikaan. Tässä on kyse suomalaisen yhteiskunnan itseisarvosta koko maailman silmissä. Tässä on kyse siitä, mitä me olemme ja miksi me haluamme tulla.

-

Yö ei ole pimeä päivä.

Tietäkää edes tämä oikeuksistanne

Michael esitteli asian, mutta levitetään nyt vähän sanaa!

Kun sensuuria ei kutsuta sensuuriksi, ei se sitä nähtävästi ole?

EFFI on valittanut asiasta.

Siis lyhyesti: tuomarit ovat jättäneet selvittämättä perustuslailliset tekijät valituksen yhteydessä ja todenneet vain, ettei niillä ole merkitystä. Silti, ainakin periaatteessa, perustuslain pitäisi ohittaa muut lait konfliktitilanteissa.

Masentavaa tavaraa.

Kansalaisoikeusvähemmistö

Helsingin sanomien mukaan 81 % suomalaisista kannattaa edelleen miesten yleistä asevelvollisuutta, eli sitä, että tässä maassa jatketaan ihmisten eriarvoista kohtelua kromosomien perusteella.

HS:n artikkeli: Valtaosa suomalaisista hyväksyy asevelvollisuuden vain miehille

Katsotaan ensin vähän lukuja:

Kannattaa sukupuolten kesken epätasa-arvoista järjestelmää (eli onko oikein, että miehiä koskee mutta naisia ei):

Kaikki 81 %
Miehet 82 %
Naiset 80 %
15-24 v.t 77 %
25-34 v.t 81 %
35-49 v.t 80 %
50-64 v.t 79 %
65- v.t 90 %

Ei osaa sanoa

Kaikki 15 %
Miehet 13 %
Naiset 16 %
15-24 v.t 20 %
25-34 v.t 15 %
35-49 v.t 15 %
50-64 v.t 16 %
65- v.t 6 %

Vastustaa

Kaikki 4 %
Miehet 5 %
Naiset 3 %
15-24 v.t 4 %
25-34 v.t 4 %
35-49 v.t 4 %
50-64 v.t 5 %
65- v.t 3 %

Mitä tämä oikein sitten tarkoittaa. No tulisi suoraan mieleen muutamia asioita. Ensinnäkin on tuskin yllättävää, että 65+ vuotiaat ovat tiukimmin kiinni status quossa. Mielenkiintoisempaa on se, että 50-64, mihin myös suuret ikäluokat kuuluvat, tuo meille toisiksi tasa-arvotietoisimman ikäryhmän (huomatkaa myös korkein vastustusprosentti). Nuorin ryhmä, 15-24 -vuotiaat, on selvästi vielä epävarma asioista, joskaan vakaumuksellisia vastustajia ei keskiarvoa enemmän heidänkään joukoista nouse.

Miesten ja naisten väliset erot ovat vähäisiä, mutta huomiolle pantavaa on se, että naiset epäröivät yleisesti ottaen enemmän asiassa, ja että vastustajista selvästi suurempi osa on miehiä. Miehillehän, voisi olettaa, tämä on selvästi tärkeämpi kysymys, joskaan tässä kyselyssä asian henkilökohtaista merkitystä ja sen arvotusta ei ole tarkasteltu.

Poliittiseen kompassiin en ota kantaa, sillä en kannata mitään näistä puolueista, eikä meille "ei mikään edellisistä" -ihmisille oli omaa saraketta ainakaan vastauksissa.

Kyselyssä oli vertailtu myös nykyistä järjestelmää ja vapaa-ehtoista asepalvelusta, missä havaittiin yli neljänneksen kannattavan vapaa-ehtoista järjestelmää. Sanon suoraan, etten mitenkään ole pätevä arvioimaan näiden kysymysten maanpuolustuksellista merkityksellisyyttä, mutta samalla tämä ei ole joko/tai kysymys muutenkaan. On varmasti monenlaisia ratkaisuja, joista toiset tarvitsevat enemmän rahaa ja toiset enemmän kansainvälispoliittista pelisilmää. Joka tapauksessa perustan oman poliittisen näkemykseni sille periaatteelle, että olemme kaikki lähtökohtaisesti tasa-arvoisia ja yhteiskuntasopimuksen tulisi noudattaa tätä lähtökohtaa.

En tässä edes jaksa mennä niihin lukuisiin, mutta laajalti käsittääkseni tutkimatta jääneisiin rakenteellisiin tekijöihin, joita miesten ja naisten näin brutaalista erittelystä maassamme seuraa. Totean vain, että kunnioitan suuresti ystäväni päätöstä ryhtyä totaaliksi juuri näistä periaatteellisista syistä, joita valtaosa ihmisistä ei ymmärrä tai hyväksy ihmisarvoisen elämän lähtökohdaksi. No eipähän lopu blogista hönkä.

Asevelvollisuuden tasa-arvosta

Tasa-arvoasia on taas esillä. Pravdan mukaan Kari Uotila, eduskunnan tasa-arvoasian neuvottelukunnan miesjaoston puheenjohtaja (huh), on todennut, että vain toista sukupuolta koskeva pakko (asevelvollisuus siis) on syrjivä ja lainvastainen. Artikkeli täällä.

Tasa-arvoministeri (huh huh) Stefan Wallin ei kuitenkaan saman lähteen mukaan halua puuttua nykyjärjestelmään, vaikkei "tietenkään kaikkien mielestä voi tuntua tasa-arvoiselta, jos jokin velvollisuus koskee vain toista sukupuolta". Reservin kapteeni Wallin pitää nykyjärjestelmää parhaimpana. Ja tietenkin, Wallin jatkaa:

Maan turvallisuus ja valtion menojen kattaminen eivät voi milloinkaan pohjautua vapaaehtoisuuteen. Valtio vaatii verojen maksua kaikilta ja asevelvollisuutta miehiltä.

Tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Arto Satonen, toteaa ykskantaan, että maanpuolustus on tasa-arvoa tärkeämpää. Puolustusministeri Jyri Häkämies (Kotkan Häkämiesten klaanista) on sentään rehellisen poliittinen kannassaan:

En ole havainnut laajaa kannatusta tasa-arvonäkökulmalle, joten nykymallin pohjalta mennään.

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Juha Korkeaoja "myöntää nykymallin epätasa-arvoiseksi, mutta muistuttaa, ettei sitä ole todettu perustuslain vastaiseksi." Niin, perustuslaissahan todetaan näin (seuraavat lainaukset Finlexistä):

127 §
Maanpuolustusvelvollisuus
Jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään.

Oikeudesta saada vakaumuksen perusteella vapautus osallistumisesta sotilaalliseen maanpuolustukseen säädetään lailla.

Toisaalta:

6 §
Yhdenvertaisuus

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

Kursiivi tämän kirjoittajan.

22 §
Perusoikeuksien turvaaminen
Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Seuraavassa pykälässä tosin todetaan poikkeusoloista, mutta ne ovat juuri niitä poikkeusoloja.

Tietenkin on myös syytä muistaa, että:

74 §
Perustuslainmukaisuuden valvonta
Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.

Ensinnäkin, näin lähtökohtaisesti, miksi meillä on perustuslaki, jos siinä viitataan erillisiin lakeihin. Eikö perustuslain tarkoitus ole olla muita lakeja määrittävä ylempi periaatteellinen julistus? Nykyisellään en näe "perustuslaillamme" olevan mitään oikeata merkitystä.

Toiseksi vastauksena herroille kansanedustajille; te ette nyt edistä sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista tässä asiassa. Ette todellakaan!

Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja Henna Leppämäki kehoittaa samaisessa HS:n artikkelissa miehiä tarttumaan asiaan. Henna, ystäväni on menossa linnaan totaalikieltäytyjänä, niin että mitä ihmettä sitä pitää miehen tehdä tullakseen asiassa kuulluksi?

Ja ihmettelevät, miksi nuoret eivät äänestä. Ei ole ketään minun ääneni arvoista.

...meille jokapäiväinen huumeemme

Kovankin kiireen keskeltä on ihan hyvä palata perusasioiden pariin. Kun stressi painaa päälle ja töissä on melkoinen kiire, minä, kuten varmaan monet muutkin, nukun huonosti ja hoidan väsymystäni kofeiinilla. Kahvin voisi sanoa pyörittävän läntistä maailmaa (tämän luin kirjasta, mutta en sitä löytänyt muististani; kysykää, niin otan selvää).

Kahvin virkistävä vaikutus perustuu tietenkin kofeiiniin. Kannattaa muuten lukea koko tuo wikipedia-artikkeli. Se todellakin avaa silmänne, mikäli että tätä jo tienneet. Jos käytätte, niin tietäkää! Lyhyesti sanottuna tosin kofeiini on huumausaine, joskin kohtuullisen lievä sellainen. Näin ollen minä olen narkkari. Kahvia nimittäin pitää saada, päivittäin.

Kannattaa verrata ICO:n kantaan täällä.

Kun alkoholin kieltolaki sitä kokeilleissa maissa oli tunnetusti varsin epäonnistunut hanke, ja kun meillä kuitenkin on erinäisiä luvan varaisia sekä niistä vapaita stimulantteja (lapsikin saa ostaa kahvia kaupasta), voisimmeko me viimeinkin aloittaa keskustelun muita huumausaineita ohjaavasta politiikasta. Ensin The Economistin kanta asiaan (kiitos Michael!).

On totta, etten ehkä ole ihan tavis asian suhteen, sillä henkilökohtainen suhtautumiseni huumausaineisiin (ja kyllä kahvin sekä jossain määrin etanolin suhteen se on kovin ristiriitainen) on vallan kielteinen. En ole eläessäni polttanut tupakkaa enkä kokeillut muita "huumeita", vaikka tarjottu on, enkä koita. Se on kuitenkin oma henkilökohtainen päätökseni, joka perustuu varhaisnuoruuteni lukuharrastukseen. Tuolloin luin erinäisten aineiden vaikutuksista syövästä sydänkohtaukseen ja ties mihin ja päätin olla kokeilematta.

En kuitenkaan usko, että olen jonkinlainen yli-inhimillinen poikkeus, ja että "ne muut ihmiset" ovat heikkoja. Tieto näyttäisi kaikesta päätellen johtavan parempiin päätöksiin, ja lapsille ja nuorillekin osataan kertoa rehellisesti asioista. Nykyinen linja ei näytä toimivan ja holhous on jo lähtökohtaisesti varsin ongelmallista.

Mitä, jos taas yritettäisiin jotain muuta, eikä lyötäisi päätä seinään?

Tutti Morti

Hyvä Italia, onko nyt hyvä?

Berlusconi lahjoo porukkaa, ja oikeudesta hänet pelastaa parlamentin poikkeuslaki. Silti hänen asianajajansa saa tuomion samasta kamasta. Meillä Suomessa ei ehkä mene hyvin, mutta ei näköjään teilläkään.

Vakavammin ajateltuna nyt olisi hyvä hetki kunnon journalismin hengessä tehdä galluppia italialaisten omakuvasta suhteessa ulkomaihin. Nämä korruptiouutiset kun tuppaavat olemaan lähinnä peruskauraa ainakin Suomessa ja nähtävästi Briteissäkin. Kuinka paljon herran B:n vaikutus näkyykään maan kansalaisten itseymmärryksessä?

Ruotsista taas kuuluu kummia.

Puolet Pirate Bayn kavereita vastaan nostetuista syytteistä tiputettiin oikeudenkäynnin toisena päivänä.

Guardianista:

After being unable to prove in court that illegally distributed files had used The Pirate Bay site – despite clear markers in the files, which are labelled with the Pirate Bay name – the prosecution, representing a swathe of high-profile music and film companies including Warner Bros, MGM, Universal and EMI – had to abandon almost half the charges.

Hesarissa taas:

Syyttäjä Roswall sanoi myös, että huomenna esitettävä syyte tulisi koskemaan vain The Pirate Bayn käyttämän bittorrent-tekniikan osana käytettäviä torrent-tiedostoja.

Syyttäjän lausuntoa on ihmetelty tuoreeltaan. Oikeudenkäyntiä seuraava internet-aktivisti Oskar Swartz kommentoi asiaa blogissaan näin: "Jos ymmärsin oikein, syyte koskee nyt torrent-tiedostojen, ei tekijänoikeudella suojattujen tiedostojen, saataville saattamista."

Asianajaja Samuelsson arvioi, että syyttäjä ei ole kunnolla ymmärtänyt The Pirate Bayn käyttämää bittorrent-tekniikkaa

Meillä on oikeasti kansainvälinen, suorastaan globaali ongelma teknologian kanssa. Suurin osa ihmisistä ei oikeasti tajua missä mennään. Tämä heijastuu vastaavasti erinäisissä asioissa, ei ainoastaan lataamisessa, vaan myös muualla kuten olemme saattaneet lukea Lex Nokian ja muiden osalta Suomessakin. Yhteiskunta on vastaavanlaisessa murroksessa kuin aikanaan työväenliikkeen noustessa 1800-luvulla. Yhtäkkiä totutut toimintamallit ja arvoasetelmat eivät vastaakaan (edes illusorisesti) arkitodellisuutta. Tällöin etenkin valtiollisten valtarakenteiden konservatiiviset rakenteet, lainsäädännöllinen viive etenkin, joutuvat koetukselle.

Voin suoraan todeta, ettei minulla ole oikein mitään hajua mihin suuntaan tässä oikein ollaan menossa, mutta elämmehän mielenkiintoisia aikoja.

Vapautta, vapautta

En ole tästä kauhistuksesta kirjoittanut. Ei ole tarvetta, sillä asiaa on varsin tyhjentävästi suomittu muualla ja toisaalla. Yhdyn kirjoittajan näkemyksiin täydellisesti. Totean vain, että Suvi Lindén on idiootti, jota ei pitäisi päästää mihinkään valtion edustustehtävään. Lex Nokia on oikeusvaltion irvikuva ja Kimmo Sasi on näkemyksissään todella pelottava tapaus. Teen nämä väitteet omalla nimelläni turvanani sanavapaus pystyyn kuolleesta perustuslaistamme. Mikäli se ei poliitikkoja miellytä, itkekää itsenne uneen.

12§

Sananvapaus ja julkisuus

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

Harvinaisen selvää, eikö?

Kiva kun on kivaa. Minä pyydän teitä kanssaihmiseni, herätkää taistelemaan oikeuksienne puolesta, eduskunta ei sitä näköjään teidän puolestanne tee. Valta kuuluu kansalle, valta lähtee yksilöstä, ei virkamiehestä tai poliittisesta urabroilerista. He ovat vain meidän palvelijoitamme, ja jos eivät tätä ymmärrä...

Nyt on helmikuu. On aika helmikuun antimanifestin: Vapautta!

Todellisen tasa-arvon jäljillä

Tästä jutusta voi taas saada nenilleen, mutta tulkoon jos on tullakseen. Tasa-arvokeskustelu on minustakin tuntunut osittain nyrjähtäneeltä. On asioita, joista saa ja pitääkin puhua, ja asioita, jotka ovat niin pahasti tabuja, ettei niitä saisi edes ajatella.

Näiden asioiden jäljillä on lisensiaatti Pasi Malmi perjantaina tarkastettavassa väitöksessään Discrimination against Men – Appearance and Causes in the Context of a Modern Welfare State Lapin yliopistosta. Asiasta lisää Pravdassa artikkelissa Väitös: Lähes jokainen mies kokee sukupuolisyrjintää.

Malmi nostaa esille muun muassa sen, että tasa-arvotilastojen julkistamisessa ei tuoda miehiin kohdistuvaa syrjintää naisiin kohdistuvaan nähden riittävästi esille, vaikka yli kolmannes tasa-arvovaltuutetuille tehdyistä valituksista tulee miehiltä. Miehet eivät Malmin mukaan tiedosta ongelmaa samalla tavalla, eivätkä myöskään osaa sitä naisten tavoin käsitellä.

Erityisesti tämän pitäisi kiinnittää huomiota:

Sen sijaan asevelvollisuudesta ei ole edes käyty kunnollista tasa-arvokeskustelua, vaikka asevelvollisuus laittaa miehet naisia huonompaan asemaan.

Kuten ei Malmikaan, en minäkään halua vähätellä kenenkään kokemuksia, sillä mikään, kehenkään kohdistuva väkivalta ei ole hyväksyttävää. Mietin vain, voisiko avoimempi keskustelu tuoda jotain uutta tähän tilanteeseen.

Viimevuotisten tietojen mukaan 65 % ikäluokan miehistä suorittaa yhä asevelvollisuuden tässä maassa. Tämä tarkoittaa sitä, että kaksi kolmesta miehestä alistuu järjestelmään, jonka yhteiskunnallisista arvovaikutuksista sukupuolisuhteissa ei ole kattavaa tietoa. Kuten Malmin väitöskirjan, joka on toivottavasti hyvä, ja päätyy sellaisena päättäjien tietoon, tapauksessa, voi vain toivoa, että keskustelu avautuu paremmalle, tutkitulle tiedolle sukupuolisista suhteista. Vallitseva käsitys ei tarkoita oikeaa käsitystä.

Aikuisten oikeasti

Ilman modernia lääketiedettä minäkään en olisi tätä kirjoittanut. Ei, olisin kuollut vauvana keuhkokuumeeseen (tai johonkin sellaiseen). Kiitos vanhemmilleni siitä, että veivät sairaalaan.

Tämä ei nimittäin näköjään ole aina itsestään selvä tapa toimia:

Uskolla parantavia vanhempia on haastettu oikeuteen Yhdysvalloissa. Asiasta kertoi NY Times artikkelissaan Trials for Parents Who Chose Faith Over Medicine. Yksitoistavuotias Kara Neumann kuoli diagnosoimattoman lapsuusiän diabeteksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Oikeudessa asiaa käsitellyt tuomari totesi, että perustuslain 1. lisäyksen suojelevan uskoa muttei välttämättä siihen perustuvaa toimintaa.

Viimeisen neljännesvuosisadan aikana on artikkelin mukaan kuollut 300 lasta vastaavissa tilanteissa. Tämä on tietenkin utilitaristisesti ajatellen aika pieni määrä, mutta onko se vapauden hinta ja maksamisen arvoinen asia?

Tuo Pohjolan Parthenon

Helsingin olympiastadion oli Suomen portti maailmaan. Siellä vuonna 1952 maamme astui vapaiden kansakuntien joukkoon maailman tärkeimmän urheilusymposiumin järjestäjänä. Yrjö Lindegrenin ja Toivo Jäntin funkkistyylinen rakennus on nyky-Suomessakin yhä tuulahdus mennen maailman tulevaisuudenuskosta paremmalta ajalta, kun Karjalakin oli vielä Karjala.

Tai sitten ei.

Stadion on jäänyt pieneksi. Merkittävien urheilu- tai viihdetapahtumien järjestämisessä on ollut huomattavia haasteita. Sisään ei saada tarpeeksi porukkaa. Tai jotain...

Kansanedustaja Kari Uotila (vas.) ehdottaa tämän päivän Helsingin sanomissa, että stadion on pelastettava, koska:

Helsingin olympiastadion on määritelty ylivoimaisesti merkittävimmäksi urheilupaikaksi maailmassa.

Syynä on stadionin urheiluhistoriallinen ja arkkitehtoninen merkitys.

Vähän tautologiaa: on määritelty ylivoimaisesti merkittävimmäksi urheilupaikaksi maailmassa.

Ensinnäkin, hyvä Kari, kuka on määritellyt? Kansainvälinen olympiakomitea, UNESCO? Ei, eivät ole. Toiseksi, ylivoimaisesti merkittävin, oikeasti? Minun mieleeni kun juolahtavat mm. Olympia, Circus Maximus antiikista, Circuit de la Sarthe ja Indianpolis Motor Speedway autourheilun puolelta, sekä ihan stadionien joukosta ainakin Wembley, nämä kaikki muuten legendaarisia urheilukeskuksia aikojen saatosta.

Olympiastadion on suomalaisittain poikkeuksellinen ja erittäin merkittävä urheilu- ja viihdepaikka (ei pidä nimittäin unohtaa sen toista tärkeää tarkoitusta, keikkoja), ja kaikki vähänkään merkittävät funkkistalot on syytä säästää jälkipolville, sillä liian moni on jo laitettu matalaksi.

Kun Kari toteat:

Nykysukupolvella ei mielestäni ole mitään oikeutta stadionin purkamiseen, mutta ei myöskään sen vähittäisen tuhoutumisen sallimiseen tai jättämiseen toimimattomaksi muinaisjäänteeksi.

On tämä vain sinun mielipiteesi. Elämme (käsittääkseni kuitenkin) jonkinlaisessa demokratiassa, jossa pitää myös sietää muiden mielipiteitä, vaikka ne kuinka vääräpäisiä olisivatkin. Yltiökansallismielisyys ja oman historian glorifiointi ei ole universaali arvo. Kun olympiastadionin suojelua ja mahdollista kehittämistä lähestytään näin fantastisilla argumenteilla, tehdään helposti enemmän pahaa omille tavoitteille.

Mitäs jos keskustelisimme suoraan Helsingin olympiastadionin merkityksestä suomalaiselle yhteiskunnalle ja toimivan "fasiliteeteiltään" nykyaikaisen urheilukeskuksen tarpeesta pääkaupunkiseudulla. Jätetään kansalliskiihko vähemmällä?

Halvalla lähtee: kansalaisoikeudet

Tämä kannattaa muistaa, kun seuraavan kerran äänestää (jos äänestää):

Eduskunta on valmis rajoittamaan kansalaisten perusoikeuksia yritysten tietosuojan nimissä, vaikka oikeuden asiantuntijat pitävät lakia perustuslain vastaisena.

Me tarvitsemme tähän maahan perustuslakituomioistuimen, ja pian.

Kiitos M. taas tietojen keräämisestä!