Ihmisen tarve osata sosiaalisen median kontekstissa

Olen vältellyt lähinnä vaistonvaraisesti naamakirjaa, sirpautinta (siis twitter) ja muutamia muita vastaavia aikamme sosiaalisen kanssakäynnin muotoja. Minun on ollut vaikea kertoa ihmisille – etenkin ko. toiminnasta paljon nauttiville – miksi.

Bill Keller NYT:sta on kuitenkin nyt vastannut minunkin puolestani artikkelissaan: The Twitter Trap. Kandee lukea lol!

Ja siis vakavammin, tämä asioiden käsittelyn tapa, josta minulla on vain epämääräinen käsitys, tuntuu minusta vastenmieliseltä. Nautin siitä, että saan keskustella toisen ihmisen kanssa tunteja, heittää ajatuksia ja pohtia oikein kunnolla asioiden luonnetta. En kykene alta 15 minuutin argumenttiin. Jos kuka ei jaksa kuunnella, ok, nyt teitä on varoitettu.

Ja tämä on muuten lyhimmästä päästä blogitekstejäni!

Wisconsin Head Trip - poliittisen diskurssin tulevaisuus?

what's wrong

don't you sing dong ding dong

push it the phoney

hook it up and ride away

motion

can't you feel the motion

you can see right through me

we connect

you're a part of me

(Static-X: Wisconsin Death Trip)

Paul Krugman nostaa viikonlopun editoriaalissaan NYT:ssa esiin mielenkiintoisen, joskin vallan pelottavan trendin poliittisessa keskustelussa: asiaton lokakampanja hiljaisuuden savuverhona.

Ympäristöhistoriantutkimuksen perustajiin lukeutuva William Cronon on ryhtynyt poliittiseksi ja perustanut oman blogin Scholar as Citizen. Kuten viitekehyksestä saattaakin jo arvata, Cronon on liberaali ja hänen kiistakumppanikseen on päätynyt Wisconsinin republikaaninen puolue.

Cronon on blogissaan hiljattain julkaissut kirjoituksen republikaanisen puolueen sfäärissä toimivan lobbausryhmän toimista ultrakonservatiivisen lainsäädännön läpiviemiseksi osavaltion tasolla. Cronon esittää, että osavaltion kuvernööri (rep.) on tätä toimintaa tukiessaan erehtynyt paikallisesta naapuruuden ja kunnioituksen hengestä.

Puolue laukoi takaisin ja esitti Wisconsinin yliopistolle vaatimuksen julkistaa kaikki Crononin sähköpostit, joissa käsitellään ko. aihetta ja siihen liittyviä toimijoita. Cronon julkaisi aiheesta oman vastavetonsa, jossa hän avaa näkökulmaansa tämän julkistamisvaatimuksen taustoihin.

Krugman kirjoittaa samasta aiheesta mielipidekirjoituksessaan näin:

If this action strikes you as no big deal, you’re missing the point. The hard right — which these days is more or less synonymous with the Republican Party — has a modus operandi when it comes to scholars expressing views it dislikes: never mind the substance, go for the smear. And that demand for copies of e-mails is obviously motivated by no more than a hope that it will provide something, anything, that can be used to subject Mr. Cronon to the usual treatment.

Selvä vastakkainasettelu maan "oikeiston" ja "vasemmiston" välillä on ilmeinen.

Cronon on vanha kettu, eikä käytä työpostiaan osavaltionyliopistossa yksityisiin tarkoituksiin (ettehän te vaan, hyvät lukijani?), mutta kyse on suuremmasta ja meille suomalaisillekin tutusta ongelmasta. Jos joku sanoo sinusta pahaa, hän ei voi tietenkään sanoa mistään sinuun liittyvistä asioista mitään fiksua, koska oli sinulle ilkeä!

Suomessakin on alettu puhua isänmaallisuudesta valtapolitiikassa. Poliittiset vastustajat leimataan ilkeiksi ja pahoiksi (ali-)ihmisiksi, natsi- ja kotiryssäkortit vedetään hihasta, eikä oikeaa kriittistä keskustelua käydä edes nimeksi. Kuulostaako tutulta?

Ajatellaanpa nyt väliin vähän arkisemmin. Useimmat meistä varmaan tuntevat jonkun ylimielisen kusipään, joka on aina korjaamassa ja ojentamassa, sanoimme mitä tahansa. Tällaiset besserwisserit ovat totta, mutta se ei tarkoita, etteikö heillä olisi aina jostain asiasta jotain merkityksellistä sanottavaa. Jos tietoliikenneinsinööri kertoo minulle kännykkäteknologian ongelmista, yritän kuunnella, sillä saatan oppia jotain. Jos sama janteri mollaa humanisteja, vaikkei selvästi ymmärrä meitä alkuunkaan, taas tuskin kuuntelen. Jos kaverin puheista 90 % on ensin mainittua ja 10 % jälkimmäistä kuuntelu kannattaa, jos taas on päinvastoin, saattaa oppiminen jäädä vähemmälle, koska kukapa haluaisi kuunnella v-mäistä mollausta.

Kun yhteiskunnan varoja kuitenkin käytetään ihmisten kouluttamiseen, olisi mielestäni kohtuullista, että heidän asiantuntijamielipiteitään myös hyödynnettäisiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asiantuntijoiden pitäisi etääntyä akateemisen puolueettomuuden norsunluutorniin. Meistä jokainen kykenee saavuttamaan asiantuntijuuden jossain ja meillä kaikilla on oikeus poliittisuuteen. Se on yhteiskuntamme oletettu ideaalitila (tai mielestäni poliittisesti sanoen pitäisi ainakin olla).

Crononin tapauksen kaltainen sonnankaivaminen ja asian vierestä mouhaaminen saattaa tosiaankin hiljentää apurahojen varassa ahertavat akateemikot ja pragmaattiset perheelliset puurtaja-asiantuntijat, mutta samalla se näivettää poliittisen elämämme poterohipaksi, jossa kukaan ei enää voita.

Kun sitten katsomme poliittisten "johtajiemme" piikittelevän toisiaan veronmaksajan ajalla Valtakunnan mediassa ilman mitään sisältöä ja vailla alkeellisimpia ehdotuksia yhteiskunnallisen prosessimme tulevaisuudesta, voimme todeta tämän junan jo menneen - lienevät kiskotkin jo kaupatun mediapopulistien puuhapäivän kannatusyhdistyksen kirpputorilla. Kun nyt olemme sidoksissa edustukselliseen ddemokratiaan, tulee meidän edustettujen vaatia parempaa halukkailta edustajiltamme. Ei viiden minuutin keskustelua sosiaaliturvan tulevaisuudesta (tai mistä tahansa oikeasta haasteesta) uutisten alla, ei sala-ammuntaa kannatusyhdistyksistä, ei perusteetonta populismia kymmenen sanan määrämitalla, eikä pelottelua ja rähmäisiä puhekieltoja.

Nämä ovat minun vaaliteesini - en ole ehdolla, enkä edes aio olla myöhemminkään. Pystyttekö täyttämään vaatimukseni? Ääni olisi tarjolla aikuisen oikealle ehdokkaalle. Toistaiseksi kovin hiljaista, ja tyhjä lappu menossa demokratiamme arkkuun!

Öljyä meressä

Pikainen päivitys aiempaan:

Kannattaa lukea tämä NYT:n artikkeli siitä, miten syvän meren öljypäästöjen vaikutuksia aletaan vasta hiljalleen ymmärtää Meksikonlahden katastrofin tutkimusten myötä.

Jatkoa edelliseen

NYT Berlusconin toilailuista:

ROME — A Milan court on Tuesday handed down a ruling that would send the political establishments of many countries into a tailspin. It found the British lawyer David Mills guilty of taking $600,000 in exchange for lying to protect the Italian prime minister, Silvio Berlusconi.

In Italy, the ruling did not even lead the evening news.

Ei tietenkään.

Virkaanastujaispuheet kautta aikojen

NYT:n sivuilla tällainen hauska osio.

Siitä voi käydä lukemassa kaikki Yhdysvaltain presidenttien pitämät virkaanastujaispuheet.

Scared of Ghosts

Yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin liittyy usein laajoja, mutta useimmiten vahvasti liioteltuja tai jopa täysin perättömiä pelkoaaltoja (eng. scare). Hieno esimerkki tästä on nuorison huono käytös ja suoranainen rikollisuus. Suomessa tätä ilmiötä on käsitellyt erinomaisesti Jari Määttä pro gradu -tutkielmassaan Pahat pojat ja tuhmat tytöt: lasten ja nuorten pahantapaisuus ja rikollisuus Helsingissä 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Määttä toteaa, että median laaja-alainen asian käsittely oli poliisin tutkinta-aineiston valossa täysin suhteetonta ja perusteetonta. (Määtän gradu ei valitettavasti löydy Helsingin yliopiston E-thesis -tietokannasta, joten paras paikka lukea se on Humanistisen tiedekunnan kirjasto Topeliassa.)

Viimeisten parin vuoden aikana internet, ja etenkin lasten hyväksikäyttö sen foorumeilla, on saanut paljon huomiota. Yhtään väheksymättä todellisia ja tunnettujakin tällaisia tapauksia on kuitenkin taas kerran syytä perään kuuluttaa parempaa, tutkittua tietoa ongelman laadusta. Sitä on nyt nimittäin saatavilla. New York Times uutisoi otsikolla Report Finds Online Threats to Children Overblown, että 49:n osavaltion oikeuskanslereista (attorney general, ja mulla ei ole mitään hajua tarkasta suomennoksesta ;) ) koostuvat ryhmä on havainnut lasten seksuaalisen vainoamisen internetissä varsin harvinaiseksi ilmiöksi:

The findings ran counter to popular perceptions of online dangers as reinforced by depictions in the news media like NBC’s “To Catch a Predator” series.

Ja:

The panel, the Internet Safety Technical Task Force, was charged with examining the extent of the threats children face on social networks like MySpace and Facebook, amid widespread fears that adults were using these popular Web sites to deceive and prey on children.

But the report concluded that the problem of bullying among children, both online and offline, poses a far more serious challenge than the sexual solicitation of minors by adults. (NY Times)

Vuoden ajan lukuisat tutkijat, lapsiturvallisuuden asiantuntijat ja internetfoorumeita ylläpitävien yritysten johtajat (kuten AOL) ovat käyneet ilmiötä läpi ja todenneet lopulta mm.,:

"This shows that social networks are not these horribly bad neighborhoods on the Internet,” said John Cardillo, chief executive of Sentinel Tech Holding, which maintains a sex offender database and was part of the task force. “Social networks are very much like real-world communities that are comprised mostly of good people who are there for the right reasons."

Koko raportti täältä.

Tästä on ollut viimeaikoina Suomessakin paljon puhetta, lienevät jotkut poliitikotkin sillä ratsastaneen, joten jospa täälläkin asiaan oikeasti perehdyttäisiin, eikä toimittaisi mutu-tuntumalta omien pelkojen ja tiedonpuutteen perusteella.

Niin,

Ja loppukevennykseksi haluaisin mainostaa viisitoista vuotta vanhaa albumia, joka kestää edelleen kuuntelua. Levyn seitsemäs raita on se "one hit" ja tietenkin 501-mainoksesta tuttu Inside. Stiltskin teki yhden hyvän albuminen, ennen kuin laulaja Ray Wilson lähti Genesiksen kelkkaan, valitettavasti.

Internet 3.0, Mate

Tämmöinen tuli tänään vastaan.

New York Timesista lainaten:

The proposed system consists of two tiers. Under the first, all Australian service providers would be required to block access to about 10,000 Web sites on a list maintained by the Australian Communications and Media Authority, the federal monitor that oversees film classifications.

The second tier would require service providers to offer an optional filter that individuals could apply to block material deemed unsuitable for children.

The government says the list, which is not available to the public, includes only illegal content, mostly child pornography. But technology, left-wing and other advocacy groups, and technology businesses worry that the filter could be used to block sites focused on what some consider controversial topics, like gambling or euthanasia.

Tämä alkaa olla siinä määrin tyypillistä toimintaa monissa maissa, että mieleeni nousee kysymys, mihin suuntaan ollaan internetin toiminnallisuuden ja siihen liittyvien sananvapauskysymysten kanssa liikkumassa. Historiantutkijana tietenkin jo nyt ajattelen sitä, miltä tämä kaikki tulee sadan vuoden päästä näyttämään...

Hurjaa.