Bill Keller NYT:sta on kuitenkin nyt vastannut minunkin puolestani artikkelissaan: The Twitter Trap. Kandee lukea lol!
Ja siis vakavammin, tämä asioiden käsittelyn tapa, josta minulla on vain epämääräinen käsitys, tuntuu minusta vastenmieliseltä. Nautin siitä, että saan keskustella toisen ihmisen kanssa tunteja, heittää ajatuksia ja pohtia oikein kunnolla asioiden luonnetta. En kykene alta 15 minuutin argumenttiin. Jos kuka ei jaksa kuunnella, ok, nyt teitä on varoitettu.
Ja tämä on muuten lyhimmästä päästä blogitekstejäni!
Tekstit
1 kommentti:
Mainio linkki. Eipä suuresti viehätä minuakaan riekkua näissä uusissa sosiaalisissa medioissa, vaikka niistä tiettyjä etuja saisikin. Työelämässä saa maistella jatkuvien keskeytysten vyöryä, joten enpä viitsi sitoa itseäni vapaa-ajalla samaan riippuvuuteen.
Muistia, läsnäoloa ja sanallista kykyä ei voi korvata. Ainaiset googlettajat eivät ole kummoisiakaan tarinaniskijöitä. Miksi suotta twiittailla, kun voi tarvittaessa twiittuilla!
Lähetä kommentti