Divisioonakierros kutsuu – korpit vastaavat!

Jännäksi menee. Olin tietenkin aiemmin jo arvioinut Baltimore Ravensin kykenevän voittamaan Indianapolis Coltsin. No olivat ne ja muutenkin villin kortin pelit menivät pitkälti odotusten mukaan. RGIII:n polvivamma oli ikävä tapaus, mutta tämä vahvisti sitä käsitystä, mikä minulla oli näistä paljon liikkuvista pelinrakentajista. He ovat vamma-alttiita ja tämän takia Colts meni Andrew Luckilla, joka eilisestä tappiosta huolimatta näytti tulevan superstaran elkeitä. Indy tulee takaisin lähivuosina ja kovaa!

Nyt meillä on sitten seuraavat ottelut edessä:

Lauantai 12.1. Ravens - Broncos ja Packers - 49ers
Sunnuntai 13.1. Seahawks - Falcons ja Texans - Patriots

Minäpä arvaan seuraavaa:

Ravens voittaa ihmeen kaupalla! Njoo, näin ei tule tapahtumaan mutta tämä on sitä violetit lasit päässä fanitusta. Siis valitettavasti on vain todennäköistä, että Peyton Manning marssii jatkoon Broncosin johdossa.

Texans - Patriots -ottelusta tulee tiukempi kuin joukkueiden edellisestä kohtaamisesta, mutta Patriots hoitaa sen silti. Tämä asettaa QB-supertähdet Manningin ja Bradyn vastakkain AFC:n finaalissa. Broncos voittaa.

Packersin ja 49ersin kohtaamisesta tulee eeppinen. Se, joka sen voittaa, voittaa minun arvaukseni perusteella tänä vuonna superbowlin. Packers hoitaa tämän, jos Aaron Rodgers on Aaron Rodgers (eli liigan paras QB ja hallitseva MVP). 49ers hoitaa tämän jos Smith & Smith hoitaa homman puolustuksessa. En oikeasti tiedä kumpi, ja kannatan molempia!

Falcons hoitaa matsin Seahawksia vastaan. Russell Wilson on kuitenkin pisimmälle päässyt juniori-QB ja Seattlelta odotetaan tulevaisuudessa menestystä.

Falcons ei kuitenkaan arvaukseni perusteella pysty vastustamaan sen enempää Green Bayn kuin San Franciscon jyräystä, joten...

Superbowlissa helmikuussa kohtaavat:

Denver Broncos ja Green Bay Packers / San Francisco 49ers

Niin se menee, tai sitten ei...

–

Muuttujia tähän yhtälöön:

1. Ray Lewis saa Ravensin uskonnolliseen raivoon ja jotenkin ihmeen kaupalla jäbät pudottavat Broncosin. Tällöin mikä tahansa on mahdollista AFC:ssä.

2. Texans onnistuu sulkemaan Tom Bradyn laserheitot kun J. J. Watt valitaan ottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi. Niin ja Arian Foster on liekeissä ja hänet valitaan ottelun parhaaksi pelaajaksi (jompi kumpi). Tämä helpottaisi mielestäni Broncosin (tai Ravensin) hommia matkalla finaaliin.

3. Seahawks voittaa Falconsin. En toivo, että näin kävisi, mutta mahdotonta se ei ole. Se onnistuu vain, jos Wilson onnistuu taskussa ja Lynch saa Bucky Brooksin sanoin pedon itsestään irti. Tällä ei kuitenkaan ole mielestäni isoa merkitystä NFC-finaalissa.

Viikonloppua odotellessa.

NFL:n jatkopelit häämöttävät – mitä kaudella 2012 oikein kävikään?

Henkilökohtaisesti tämä NFL-kausi on ollut vähän liiankin jännittävä. Baltimore Ravens on onnistunut ihastuttamaan ja kauhistuttamaan kotikatsomoa vuorotellen. Loukkaantumisista kärsinyt joukkue on myös tuottanut onnenhetkiä, kuten tämä kauden kohokohdaksi luultavasti jäävä yksilösuoritus Ray Ricelta:



Arvatkaa vain, säväyttikö tämä minua Rice-paidassani.

Laajemmin katsottuna, ennen viimeistä sarjakierrosta NFL ei tuottanut tällä kaudella aivan järkyttäviä yllätyksiä. AFC:ssa vain yksi joukkue vaihtui playoff-jatkosta, sillä viime vuoden pohjanoteeraus Indianapolis Colts onnistui draft-valinnassaan ja Andrew Luck oli valintansa arvoinen. Indy palasi pleijerikantaan ja näin AFC Northin tiukasta kolmikosta vanheneva Pittsburgh Steelers ei enää mukaan mahtunut.

NFC:ssä heittelyä oli sitten enemmän, mutta lähinnä siksi, että taso on todella tiukka ja pienet virheet korostuvat. Atlanta Falconsilla on taas mahdollisuus osoittaa olevansa yksi parhaista. Nyt pitäisi sitten voittaa jatkopeleissä, joskin onneksi joukkue saa levätä divisioonakierrokselle asti. Green Bay Packersin meno jatkoon ei yllättäne ketään, ja Aaron Rodgersin menestys innostaa minua aina. NFC Westissä sitä vastoin On tiukkaa ja 2011 toiseksi jyvitetty SF 49ers taistelee divarin voitosta Seattlen kanssa. Siinäpä vasta on joukkue, jonka kauden suunnasta ei koskaan voi etukäteen mitään sanoa!

Luckin jälkeen toisena keväällä draftattiin muuan Robert Griffin III eli RGIII, joka on yhtä tehokkaasti johtanut joukkueensa DC:n Redskinsin NFC Eastin johtoon ohi Super Bowl-voittoa puolustavan NY Giantsin. Kun Redskins johtaa ottelulla sekä Giantsia etta Dallas Cowboysia, on tilanne tämän divarin osalta vielä täysin auki. Minnesotalla ja Chicagolla on kuitenkin näitä enemmän voittoja, joten vain yhdelle riittää idästä paikka jatkoon. Todennäköisesti siis puolustava mestari jää jatkopelien ulkopuolelle vikisemään.

Jatko-ottelutilanne näyttää siis ennen vuodenvaihteen viimeisiä pelejä tältä:

Houston Texans taistelee AFC:n voitosta mielettömän paluun tehneen Peyton Manningin Denver Broncosin (Coltsista Broncosiin, eli jos Manning vielä vaihtaa uransa aikana joukkuetta on kohde siis luonnollisesti umpihuono San Diego Chargers!) ja Patriotsin kanssa. Patriots voi tosin vielä hävitä ja jos Ravens voittaa Cincinnatin, jäädä neljänneksi. Todennäköisemmin Texans ja Broncos huilaavat Wild Card -kierroksen ja kolmas NE Patriots kohtaa Andy Daltonin liekehtivän Cincinnati Bengalsin. Tällöin Baltimore Ravens pelaa ainoan jatkokotiottelunsa onnekasta Coltsia vastaan.

Jos näin, niin Baltimore on kotiedustaan huolimatta altavastaaja, mutta uskon, että Ravens onnistuu hoitamaan Wild Cardin ja etenee joko Broncosia tai Texansia vastaan. Bengals on todenäköisesti liian kovan paikan edessä Uudessa Englannissa, eli Patriots jatkaa huippusuorituksia ja kohtaa toisen noista edellä mainituista. Ravens on hävinnyt Texansille ja Broncosille ja todennäköisesti häviää taas (valitettavasti), mutta Patriotsilla on mahdollisuuksia aina AFC:n loppuotteluun. katsotaan miten tässä vielä käy!

NFC:n tilanne on tosiaankin auki, mutta näin ennakolta minä laittaisin rahani San Francisco 49ersin puolelle. Katsotaan vielä ensikierroksen jälkeen, miltä tilanne näyttää!

Le Tour 2012 -ennakko

Taas on pyöräilyn aika!

Tour de France alkaa tänä vuonna aikaisin, sillä monen huipun tähtäimessä ovat tietenkin Lontoon olympiareitit. Lähtöpaikkana tänään (aivan kohta) on Liège. Koko reitti kätevästä täällä. Kuten tapana on ensimmäinen viikko on varsin tasaista alkaen Belgiasta aika-ajolla ja jatkuen myötäpäivään kohti Sveitsin rajaa. Toisella viikolla kamppaillaan Alpeilla, mm. ensimmäistä kertaa Col du Grand Colombierilla, ja lopuksi kisa ratkotaan Pyreneillä. Mukana taas suosikit Col d'Aubisque ja Col du Tourmalet. Ensisilmäyksellä sanoisin, että erot voivat pysyä tänä vuonna pieninä, ja ellei ihmeitä tapahdu kisa ratkaistaan myöhään.

Vanhoista mestareista mukana on vain viime vuonna kruunun pitkän yrittämisen jälkeen ottanut Cadel Evans. Contador on "pilaantuneen lihan" vuoksi pari vuotta hyllyllä ja Andy Schleck aiemmin kaudella saamansa vamman vuoksi poissa.

Saataisiinko tänä vuonna uusi voittaja?

Mark Cavendish ilmoitti jo, että hänen päätavoitteensa tänä vuonna on olympiavoitto, joten lienee mahdollista, että brittiläinen Sky ajaa tourissa Bradley Wigginsille, jolle entisenä aika-ajajana 100 kilometria juuri tätä tämän vuoden kisassa varmaan maistuukin.

Kovia veteraaneja on tietenkin mukana monia. Voittoja keränneet Denis Menchov, Alexander Vinokourov, Alejandro Valverde, Vincenzo Nibali, Ivan Basso ja Michele Scarponi ovat kaikki mahdollisia voittajia tänäkin vuonna. Unohtaa ei pidä myöskään vanhempaa Schleckin veljeksistä Frankia. Kannattaa myös seurata Giron keväällä voittanutta Ryder Hesjedalia. Vieläkö kanadalaisen jaloista löytyy ruista mahdolliseen supertuplaan?

Itse kannatan ainakin seuraavia pyöräilijöitä:

Samuel Sanchez, Euskatel Euskadi
Jelle Vanendert, Lotto-Belisol
Thomas Voeckler, Europcar
Johnny Hoogerland,Vacansoleil-DCM

Joskin heillä on lähinnä mahdollisuudet etappivoittoihin. Valitettavasti taas ongelmista keväällä (ja nähtävästi edelleen) kärsinyt Thor Hushovd ei kisaan osallistu.

Tänään siis prologiaika-ajo ja sitten tien päälle!

Ei onnistu

Ravensilla oli voiton avaimet käsissään, taistelu oli tiukkaa, mutta lopulta viimeistely ei riittänyt kalkkiviivoilla. Patriots menee finaaliin ja korpit lähtevät kesälomalle.

Juuri se, mitä tarvitsi puolustuksellisesti tehdä, tehtiin. Ed Reed, Ray Lewis, Joe Flacco, kaikki olivat liekeissä, mutta lopulta pelin paholainen piinasi yksityiskohdilla. Täydellisesti heitetyn maalin pudottaminen sekunteja ennen summeria katkaisi kamelin selän ja ennen niin vahva Billy Cundiff suorastaan tössi potkutasoituksen. Ei jatkoaikaa vaan aika romahdus.

Ravensista voi silti olla ylpeä. Jäbät taistelivat läpi kauden, mutta näin kävi tällä kertaa. Nähtäväksi jää, pääseekö toinenkaan Harbaughin veljeksistä Super Bowliin.

Purple Pain

Tänään ratkaistaan Suomen presidentinvaalin finalistit, mutta se ei ole niin tärkeää! Sillä heti perään alkavat NFLn konferenssifinaalit, mistä voittajain tie käy Super Bowliin. Minä kannatan Baltimore Ravensia New England Patriotsia vastaan ja osoitan lojaaliuuttani joukkueelle upouudessa Ray Rice (27) pelipaidassani. NFCn puolella olen periaatteessa San Francisco 49ersin puolella New York Giantsia vastaan, joskin tämä ei ole niin tärkeää.

Kohta nähdään miten käy!

Konferenssifinaalit

No niin, nyt on sitten ottelut oteltu divisioonakierrokselta.

Suurin yllätys koettiin hyisessä Green Bayssa, missä kotijoukkue Packers jäi New York Giantsin jalkoihin. Tom Coughlinin joukkue oli joka osa-alueella vakuuttavampi ja luotettavampi. Näin siis päättyi Packersin matka kaksoisvoittoon ja minun ennustukseni tylsästä finaalista.

Ensin henkilökohtaisesti tärkein: B-More meni jatkoon ja kohtaa New England Patriotsin AFCn finaalissa. Ottelu oli todella vähäpisteinen ja puolustukset ratkaisivat olennaisella tavalla. Muutamat Houstonin järkyttävät källit ja Ray Lewis – Ed Reed -kaksikon jäätävä suoritus riittivät puskemaan tokkuraisen ja hyökkäyspeliltään valitettavan luokattoman Ravensin eteenpäin 20-13 tuloksella. Nähtäväksi jää vain se, miten pahasti Reed loukkasi itsensä vikassa pelissään antaessaan kaikkensa, kuten aina. Häntä tarvitaan Foxboroughssa varmasti!

New England Patriots lopetti Tim Tebow -mussutuksen todella tylysti murskaten Tom Bradyn johdolla Denverin 45-10. Pelottaa kyllä ajatella, että näistä roboteista pitäisi ottaa mittaa, mutta luotan korppien mustaan magiaan. Raven, raven, on and on raven claws!

Etukäteen tiukimmaksi ennustamani 49ers – Saints oli todella sitä. Candlestick Park sai hienot (melkein-)läksiäiset, kun QB Alex Smith pisti pallon Vernon Davisin tassuun vain hetkeä ennen loppusummeria ratkaisten näin ottelun Friscon hyväksi. Tiukka puolustus siis sai kun saikin jäädytettyä Drew Breesin hymyn. Minulta tämä meni hassiin, sillä luotin New Orleansiin aina loppuun asti. Ei auta mussuttaa, vaan alkaa odottaa Harbaugh Bowl 2:ta, siis Super Bowlia! Taitavat isommat ennakosuosikit yhä seisoa veljesten tiellä, mutta eikö olisikin legendaarista?

Nyt siis edessä ovat konferenssifinaalit. AFCssä kohtaavat Patriots ja Ravens. Ellei jälkimmäinen ylly parhaaseen mahdolliseensa, veikkaan edelleen, että Patriots menee finaaliin. NFCssä taas yllättäen kamppailevat finaalipaikasta NY Giants ja SF 49ers. Jälkimmäinen on hoitanut nimiinsä kauden ainoan keskinäisen ottelun, mutta tämä tapahtui kierroksella 10. Tämän jälkeen pari Eli Manning – Victor Cruz on noussut huipulle. Silti virheisiin ei ole varaa, onhan Friscossa sarjan paras puolustus.

Näin ensiviikolla siis.

Divisioonain taistelu

Maanantainain vastaisena yönä koettiin sitten ensimmäinen iso yllätys tämän vuoden jatkopeleissä, kun Tim Tebow keräsi itsensä ja päihitti niukasti Steelersit kotonaan Denverissä. Koska Texans oli wildcard-kierroksen korkein jyvä (3.) ei tämä muuta ennustamistani divisioonakierroksen ottelupareista muita kuin Patriotsin vastustajaa, joka nyt onkin Broncos.

Ennustamani tiukka taisto Falconsin ja Giantsin välillä olikin sitten selvää kauraa, sillä Eli Manning et co. hoiti ottelun 24-2. Giants näyttää siis selvästi virkeämmältä, ja näinhän he edellsien kerran mestaruuden voittaessaankin tulivat puskasta ja yllättivät finaalissa Patriotsit. Nyt tarvitaan melkein samantasoista ylläriä, sillä vastassa on Green Bay kotonaan.

Nyt pitää vain odottaa viikko ja jännätä, ehtiikö kannatuspaita sunnuntaiksi perille. Se saattaa olla ratkaiseva korsi, kun Ravens ottaa Texansin vastaan Baltimoressa.

Go Purple Pain!

Aaron NFL-kauden 2011 ennusteet

Yhdysvaltain jalkapalloliigan kausi on taas kääntynyt jatkopelien pariin ja Super Bowl häämöttää horisontissa. Kuukauden päästä Lucas Oil Stadiumilla Indianapoliksessa räjähtää, enkä puhu Madonnan vaatetuksesta. Nyt kahdellatosita joukkueella on kuitenkin vielä mahdollisuus taistella tiensä kauden finaaliin. Kotijoukkuen Colts ei vanhan sarjan viisauden "kotona ei Super Bowlia pelata" mukaisesti ole enää mukana kerrassaan surkean 14 tappion ja vain 2 voiton kauden jälkeen.

Playoff tilanteen näette kätevästi täältä. Se, että New England Patriots kaappasi AFCn ykkössijan ja kotikenttäedun, tuskin yllättää ketään. Joukkue on jotakuinkin koko Belichickin-Bradyn kauden ollut puuduttavan vakuuttava. Tämä vakuuttavuus ei onneksi kuitenkaan näy täydellisenä hallintana loppupelissä. NFL kausi on liian lyhyt ja joukkueet vallan hyvin toisistaan perillä. Muistammehan miten kaudella 2007 Patriots kaatui vasta finaalissa voitettuaan jokaisen ottelun sitä ennen. No heidät tuolloin kaatanut NY Giants on taas peleissä mukana, joskin tlkuttoman väännön ja viimeisen kierroksen vakuuttavan voiton myötä.

Tilanne on siis kokonaisuudessaan tämä:

AFC

1. New England Patriots

2. Baltimore Ravens

3. Houston Texans

4. Denver Broncos

5. Pittsburgh Steelers

6. Cincinnati Bengals

NFC

1. Green Bay Packers

2. San Francisco 49ers

3. New Orleans Saints

4. New York Giants

5. Atlanta Falcons

6. Detroit Lions

1. ja 2. jyvitetyt joukkueet pitävät ensi viikonloppuna huilia ja parantelevat vammoja, kun 3. ja 6. sekä 4. ja 5. kohtaavat Wild Card -kierroksella. Voittajista huonommin jyvitetty kohtaa konferenssin 1.:n ja paremmin jyvitetty 2.:n. Jokaisen ottelun paremmin jyvitetty joukkue saa kotikenttäedun, mikä tietenkin tarkoittaa sitä ihastuttavaa tosiasiaa, että kaikki joutuvat pelaamaan Packersia vastaan Green Bayn hyytävässä talvessa. Lambeau Fieldhän on jo tunnettu historian ehkä legendaarisimmasta ottelusta jääkehästä! Packers on tietenkin vetänyt vakuuttavasti vain yhdellä tappiolla tämän kauden läpi, mutta luvut ovat uskottavammat kuin on syytä ajatella. Osa noista matseista oli todella tiukkoja, ja eritoten Giants oli hyvin lähellä kaataa pohjoisen pakkaajat.

Detroit Lions on ensimmäistä kertaa 12 vuoteen mukana playereissa. Vuoden 2008 kaiken hävinneestä superjumbosta on kuitenkin feenikslinnun tavoin kuoriutunut ihan kelpo joukkue, joka parin vuoden päästä on mielestäni kykenevä myös finaalipaikasta taistelemaan. Tuskin kuitenkaan nyt, etenkin kun ensimmäisellä kierroksella vastaan käy niukasti kolmanneksi konferenssissa jäänyt ja pelkästään vakuuttavasti läpi kauden pelannut Saints. Big Easyn pelinrakentaja Drew Brees on ollut aivan liekeissä koko syksyn ja tältä mieheltä on lupa odottaa ISOJA pelejä vastedeskin. Katsokaa nyt vaikka tuota täyden kympin legohymyä!

Toinen NFCn villin kortin otteluista on siis varsin selvää kauraa, mutta jättiläisten ja haukkojen yöstä on vaikea sanoa etukäteen mitään. Kokemuksen ja itseluottamuksen perusteella sanoisin, että New York on vahvempi näistä.

AFCn puolella molemmat villit kortit menivät hurjan väännön jälkeen pohjoisen divisioonalle. Näistä Steelers on kokenut finaalijoukkue, eikä tappio jyvityksestä Baltimorelle vähennä miesten nälkää, sen verran viime vuoden tappio Green Baylle varmasti kutkuttaa ja kirvelee. Ainoa kysymysmerkki on ison Benkun nilkkavamma. Vastaan asettuu kuitenkin ensin Broncos ja tämä lienee selvää hevosen lihaa, sillä Tim Tebown johtamat broncot ovat hyytymässä kalkkiviivalle. Lopusta pitää eittämättä huolen sarjan jäätävin safety, legendaarinen Troy Polamalu.

Texansin ja Bengalsin ottelu onkin vaikeampi nakki naposteltavaksi. Joukkueiden ainoa keskinäinen tällä kaudella oli mitä tiukin, joten arvaaminen on lähes mahdotonta. Tämän vuoksi nämä minun ennustukseni niin tehokkaasti menevätkin päin honkia. Sanoisin kuitenkin, että Texansin nälkä on ollut kovempi kuin Bengalsin viimeviikkoina.

Nyt sitten arvaamaan siis:

Texans voittaa Bengalsin kotonaan. Steelers tekee meetwuerstia pierogin väliin Broncosista. Näillä jyvillä Texans matkustaa Bostoniin ottamaan turpaan Patriotsilta. Steelers taas hyppää nopeasti perivihollistensa Baltimoren korppien luokse.

Niin, lienee tässä vaiheessa syytä sanoa, että minähän kannatan Baltimore Ravensia (ellette jo edellisen kirjoituksen teaserista tajunneet). Jos joukkue voittaa koko roskan, olen kevään aivan mahdoton Ray Rice -pelipaidassani! Baltimore on pyyhkinyt tekonurmea hirveillä pyyhkeillä kauden mittaan. Mukana ovat tietenkin puolustuspelin legendat Ray Lewis, Ed Reed ja Terrell Suggs. He, jos ketkä saavat Roethlissbergerin nilkat muljahtelemaan.  Sanonkin siis violetti paita päälläni, että Ravens hoitaa homman kotiin. Näin AFCn finaalissa Bostonissa kohtaavat Patriots ja Ravens.

NFCssä Giants ja Saints jatkavat matkaansa divisioonakierrokselle. Giants menee ottamaan mittaa Green Baysta, mutta nyt Manning nuorempi ei enää kykene ihmeisiin. Packers on liekeissä ja kaimani Rodgersin Aaro tekee uuden Yorkin jätkistä sääntömääräisen kollin. Saints matkustaa Friscoon ja tämä on koko kierroksen jäätävimmäksi ennakoimani ottelu. Saintsin uskomaton hyökkäys kohtaa 49ersin sarjan parhaan jumituspuolustuksen. Pelistä tulee vähäpisteinen henkien mittelö. Minä arvaan (kun en muutakaan osaa), että Saints osoittautuu lopulta paremmaksi, sillä kullankaivajien kyky 20n sisällä on ollut jotakuinkin luokaton ja sillä ei mennä konferenssifinaaliin.

Näin tilanne kahden viikon päästä olisi tämä:

AFC: Patriots – Ravens

NFC: Packers – Saints

Näistä neljästä kaksi kohtaa Indianapoliksessa kunhan Pro Bowl on sudittu Hawaiilla ensin alta pois. Inhorealisti minussa luottaa vasempaan kolumniin, siis Super Bowl XLVI ratkaistaan puolustavan mestarin Packersin ja viime vuosikymmenen kovimman joukkueen Patriotsin kesken. Tämä olisi kuitenkin niin tylsä ottelu, että minäpä sanon ennustuksenani, että koemme yllätyksiä ja finaaliin marssivat tiukkojen vääntöjen jälkeen Baltimore Ravens ja New Orleans Saints!

Taisto ensiluokkaisen heittohyökkäyksen ja räjähtävän puolustuksen välillä on huima. Silti, valitettavasti, lopulta hymynaama-Drew osoittautuu kovemmaksi (etenkin kun en luota Joe Flaccoon ollenkaan) ja Lombardin vie kotiinsa New Orleans Saints!

Ja näinhän siinä ei käy, joten mennään katsomaan matseja...

Tour de France 2011 - ennakko

On taas suuren kierroksen aika. Kuka pukee Pariisissa keltaisen paidan päälleen? Kuka on vuorten kuningas? Mikä aika kellotetaan Alpe-d'Huezin mutkissa? Käyttääkö Contador dopingia? Tämä kaikki saattaa selvitä – seuraavien kolmen viikon aikana!

Olen nykyisin täysin sinut kestävyysurheilun dopingin kanssa. Koko järjestelmä on hölmö ja kaksinaismoralistinen, ja urheilijat ovat puun ja kuoren välissä. En itseasiassa oleta kenenkään huipun olevan täysin puhdas. Tämä ei kuitenkaan estä minua nauttimasta tästäkään lajista.

3430 ja 1/2 kilometria puhdasta tuskaa – siihen vaaditaan muutakin kuin erythropoietiniinia. Siihen vaaditaan taktiikkaa, taitoa, kestävyyttä ja ennen kaikkea päättäväisyyttä. Ja tämän takia vietän itsekin niin paljon kuin suinkin ehdin aikaani satulassa! Eläköön pyöräily!

Sitten itse asiaan:

Tour de France - reitti 2011

Täytyy sanoa, että tänä vuonna ovat kisan järjestäjät päättäneet jättää ratkaisut aivan viime kilometreille. Reitti lähtee Loiren laaksosta kohti Bretagnea ja kaartaa sitten kohti keskiylänköä, missä päästään jo mäkien makuun toisella viikolla. Täältä pyöritetään kohti Pyreneitä, missä odottavat legendaariset Paun ja Lourdesin tiet. Silti pahimmat huiput jätetään tällä kertaa väliin, sillä tänä vuonna juhlistetaan Alppien assassiinin, legendojen legendan, Ranskan Kari Grandin Col du Calibierin 100-vuotisjuhlaa tourilla.

Viimeinen viikko on aivan sairas, tai siis sairaan legendaarinen! Rhônen rannoilta kiivetään Gapin kaupunkiin Mansen solan kautta. Sieltä tie johtaa Italiaan Pineroloon. Vuoret ovat vielä pieniä, mutta niitä on paljon. Mutta 21. heinäkuuta pankki räjähtää. 200 kilometriä, kolme vuorta, ja millaisia vuoria!

Col Agnel (2744 m) ensimmäistä kertaa Italian puolelta.

Col d'Izoard (2360 m) välipalana ja

Calibier Serre-Chevalier (2645 m) maalina

Nousua yli 4500 metriä, ensimmäisellä huipulla korkeimman huipun palkinto ja hyvät mahdollisuudet iskeä irti kilpailijoista. Tämä on pakko nähdä!

Mutta kauhea makea ei lopu Calibierille. Ei vaisinkaan! Heti seuraavana päivänä lähdetään Modanesta kilometrin korkeudesta uudestaan kohti Calibierin synkkää muotoa. Reitti on vuosien varrelta kovin tuttu. Col du Télégraphe – Col du Calibier - Alpe-d'Huez. Klassikko!

Täällä jos missä ratkaistaan tämän vuoden tourin voitto. Mutta jos epäilyksille jää sijaa, niin niitä voi hälventää seuraavan, ja toiseksi viimeisen kisapäivän henkilökohtaisessa aika-ajossa Grenoblen keskustan ja sen itäisen naapurihuipun Chamroussen maisemissa. Sitten homma pakettiin, paketti TGV:n ja Pariisiin...

Tour de France - osallistujat

Alberto "huonoa lihaa" Contador ajaa numerolla 001. Hänen tallinsa, tanskalainen Saxo Bank Sungard kantaa selvästi ennakkosuosikin manttelia. Ja kovia jätkiä joukossa onkin: Contadorin luottopakit Jesus Hernandez ja Daniel Navarro, Richie Porte, agentit 006 ja 007 Chris Anker Sørensen ja Niki Sørensen. Kovaa täynnä koko ryhmä.

Edellisestä joukkueesta omaan, kotimaansa heitä varten luotuun ryhmään, hypänneet Andy ja Franck Schleck löytyvät tänä vuonna Team Leopard-Trekistä. Mukana taas heidän vakioajajiaan ja muutenkin maailmanluokan kilpapyöräilijöitä: hallitseva olympiavoittaja ja nelinkertainen maailmanmestari Fabian Cancellara, Maxime Monfort, Stuart O´Grady ja Jens Voigt. Huh huh!

Näiden suurimpien suosikkien rinnalla tähän leikkiin lähtee joukko kovia veteraaneja, joilla on mahdollisuus vaikka mihin, kunhan kunto sattuu kohdalleen: Alexandre Vinokourov Astanasta, Thor Hushovd, Tyler Farrar, Ryder Hesjedal, David Millar ja David Zabriskie Garmin Cervelosta, vai olisiko nyt Janez Brajkovicin vuoro Radioshackista. Tänä vuonna on myös neljä täyttä maatallia: tietenkin Euskatel Euskati Baskimaasta, ranskalaiset Europcar ja Saur-Sojasun, sekä isovenäläisen miehityksen Vladimir Karpetsin taaksen kerännyt Katjusha. Kapteeneiden joukosta löytyvät sellaisetkin nimet kuin David Arroyo, Ivan Basso, Nicolas Roche, Bradley Wiggins, Sylvain Chavanel, Sandy Casar, Cadel Evans, Mark Cavendish ja Damiano Cunego – kyllä lähtee, vai lähteekö?

Oma arvaukseni?

No, sanon, että Alberto kykenee aniharvinaiseen tuplaan Giro-Tour, ellei sorru dopingiin. Tai siis jää siitä kiinni. Peripenkkiurheilijan tapaan minä kuitenkin kannatan nuorta ja nälkäistä.

Vive Andy!

Bears on a Jet boat

Eli siis,

Chicago siis hoiti hommansa ja tiputti Seattlen jatkosta. Ottelu oli puoliajalla 21-0, minkä jälkeen tosin tapahtui, muttei mitään, mikä olisi karhujen ylivoimaa uhannut. Ennustukseni olivat tässä vaiheessa siis 2-1, ja tuo Steelersin voitto oli vain härkäpäisen fanituksen tulosta.

Sitten päästäänkin siihen ainoaan ISOON yllätykseen tällä divisioonakierroksella. NY Jets pudotti aamuyöllä New England Patriotsin jatkosta! Huh, huh.

Katsoin pelin alkua, mutten jaksanut (töidenkin takia) puoliväliä pitemmälle. Tuohon mennessä Jets oli vakuuttanut minut vain siitä, että jäbien hermot ovat niin riekaleina, ettei homma voi toimia. Kun Brady lahjoitti jetseille upean paikan heti ottelun alussa, he tössivät sen ja jopa potkumaalinkin. Häröily jatkui, mutta jotenkin Jets pääsi 14-11 johtoon ennen neljättä neljännestä. Sitten alkoi tapahtua, QB Mark Sanchez oli liekeissä ja kansa buuasi. Lopputulos 28-21 ja Jets AFC:n konferenssifinaaliin, pitkälti puolustuksensa ansiosta.

Tämä tarkoittaa sitä, että arvaukseni menivät 50/60 oikein. Ensiviikonlopun parit ovat:

NFC: Chicago (koti) - Green Bay
AFC: Pittsburgh (koti) - Jets

Green Baylla on täysi työ toistaa hiljattainen urotekonsa ja hoidella karhut. Arvaukseni onkin, ettei näin tapahdu, vaan Chicago Bears todellakin jatkaa super bowliin.

Jetsillä on täysi hönkä päällä. Ainoastaan tämä hurmos ja nyt tehtyjen virheiden korjaaminen voi estää romahduksen Steelersiä vastaan. Polamalu ja kumppanit rankaisevat armotta ja tiukasti tyhmistä hyökkäyksen virheistä, ja siksi uskonkin, että Pittsburgh Steelers jatkaa tietään super bowliin.

Packersiin voi luottaa

Tällä kertaa natsasi paremmin, ja meikäläisen heitto osui oikeaan (vaikka vastassa oli valtaosa NFL-veikkauksista).

Kun Eric Weems veti satasen omalta maalialueelta pallo sylissään vieden Atlanta Falconsin 13-7 johtoon, näytti tilanne vielä Green Baylle huonolta. Mutta sitten alkoi Aaron Rodgers show. 36:sta syötöstä 31 löysi maalin. Rodgers pelasi kaikkiaan kahdeksalle eri vastaanottajalle, syötti kolme ja juoksi itse yhden touchdownin. Tätä olin Packersiltä odottanut, ja selvästi kauden loppupään liike on edelleen heidän puolellaan. Edellinen kohtaaminen Gerorgia Domella on nyt myös historiaa ja Green Bay Packers jää odottamaan tämän illan matsista vastustajaa. Jos se on Chicago, niin edessä on revanssiottelu vain parin viikon takaa!

Steelers rankaisee

Ensimmäinen ottelu neljästä on takana. Trillerihän siitä tuli, mutta minkälainen! Ensimmäisellä puoliajalla Steelers tössi ja huolella, minkä seurauksena Ravens pääsi jo 21-7 johtoon. Puoliajan jälkeen tuuli Heinzin tunnetun vaikealla areenalla kääntyi. Kolmas jakso oli yhtä Ravensin möhlintää, seurauksena Steelersin 24-21 johto. Tästä tultiin vielä tasoihin, mutta lopulta teräs painoi pallon perille ja Steelers siis jatkoon tuloksella 31-24. Mittava maalisuma yllätti kaikki (siis myös CBS:n kaverit), mutta sen siitä saa, kun puolustus ei pelaa.

Seuraavaksi Atlanta ja Green Bay...

NFL:n pudotuspelit - Aaron ennustukset

Tällä kertaa en pääse valittamaan NFL:n pelien valumisesta hukkaan televisiokanavien ohjelmapolitiikan vuoksi. Olen koko syksyn töllöttänyt 4 Prota (ent. 4 Sport Pro) joka sunnuntai-ilta ja vähän muulloinkin. Nyt on päästy jo pitkälle, sillä viikko sitten pidettiin ns. Wild Card -kierros ja jäljellä on enää seitsemän ottelua, viimeisenä helmikuun kuudentena Super Bowl XLV (45).

Speksejä muuten löytyy täältä helposti. Hommahan toimii siten, että NFL jakautuu kahteen konferenssiin, Americaniin (AFC) ja Nationaliin (NFC), joiden parhaiden välillä tuo finaali nyt 45:tä kertaa pelataan. Molemmissa on neljä divisioonaa jotakuinkin pääilmansuuntien mukaan. Jokaisen divisioonan paras joukkue 16 ottelukierroksen tulosten perusteella (voitot - tappiot) pääsee mukaan. Lisäksi näiden ohella kaksi koko konferenssin parasta lucky looseria pääsee mukaan ns. villillä kortilla. Parhaan voittajan sijaluku on 1. ja jälkimmäisen villin kortin luku taas 6.

Viime viikonloppuna pelatut villit kortit pelattiin siis molempien konferenssien sijojen 3 ja 6, sekä 4 ja 5 välillä. Osin tiukoissa otteluissa kolme villiä korttia (AFC:ssä Baltimore Ravens ja New York Jets, sekä NFC:ssä Green Bay Packers) selviytyi voittajana kohtaamaan konferenssien 1 ja 2 sijoitetut joukkueet. Ainoastaan hallitseva Super Bowl -voittaja New Orleans Saints sai köniin Seattle Seahawksilta ja lähti lomalle.

Otteluparit ovatkin siis nyt seuraavat:

AFC
New England Patriots (1) - Jets (6)
Pittsburgh Steelers (2) - Ravens (5)

NFC
Atlanta Falcons (1) - Packers (6)
Chicago Bears (2) - Seahawks (4)

Patriotsin kausi on ollut taas kerran kova, ja heidän pelinrakentajansa Tom Brady on liekeissä. Joukkueen kauden tulos 14-2 oli koko liigan paras, eikä syyttä. Joukkue on viime vuosikymmenellä ollut  neljä kertaa super bowlissa ja voittanut näistä kolme (-01, -03 ja -04). Vain vuonna 2007 pelattuaan täydellisen kauden tuli New York Giantsilta lopulta turpaan. Joukkue kykenee siis voittamaan ja on aina vaarallinen. Tällä kaudella se on ottanut vain kahdesti pataan, mutta ensimmäinen näistä oli 2. kierroksella juuri Jetsiä vastaan. Onko nyt siis revanssin paikka, vai onko uudelle stadionille siirtynyt NY Jets tekemässä tuhkimotarinaa?

Jetsin edellinen SB voitto onkin sitten vähän kauempaa, nimittäin vuodelta 1968 (SB III).  Joukkueen 11-5 kausi on vaikeuksien jälkeen ihan kovaa kauraa, ja pelaavathan jetsit patrioottien kanssa samassa divarissa, eli tästä tulee jännää. Minun arvaukseni on kuitenkin tämä:

Patriots voittaa sunnuntain myöhäisillassa.

Sitten onkin minulle vaikeampi pala, nimittäin Steelers - Ravens ottelu lauantai-iltana (niin älkää soittako huomenna illalla minulle, en varmaan vastaa). Jos minun pitäisi valita kaksi joukkuetta, joista pidän todella paljon, niin ne olisivat nämä. Steelersin puolustuksen lukko on tietenkin kokenut ihmemies, safety Troy Polamalu. Joukkueella on lähivuosilta kaksi SB voittoa (-05 ja -08) kahdelta yritykseltä. Tahtoa ja taitoa riittää. Ravens on voittanut liigan vuonna 2000, mutta taistelu näiden naapureiden välillä oli tänä vuonna kovaa, mistä niiden kauden tuloksetkin kertovat: Steelers 12-4, Ravens 12-4! Tästä tulee todennäköisesti puolustusvoittoinen, kova ja äärimmäisen tiukka ottelu. Puolen valitseminen on vaikeaa, mutta menkööt:

Kannatan altavastaajaa ja sanon, että Ravens hoitaa.

Näin AFC:n finaali on Patriots - Ravens. Ellei jälkimmäinen saa hirveää draivia, luulen valitettavasti, että tie nousee nyt pystyyn. Sanoisin inhorealistina, että Patriots hoitaa homman. Mikäli olen kuitenkin väärässä ja Steelers on tässä ottelussa, niin sanon, että he menevät super bowliin!

AFC-mestari 2010 on ennustukseni mukaan vähän tylsästi New England Patriots.

NFC:ssä taas Atlanta Falcons on ollut varsin hyvässä vauhdissa; 13-3. Edellinen NFC-mestaruus on vuodelta 1998, eikä SB-sormuksia ole Coca-Cola -kaupunkiin päätynyt vielä yhtään. Nälkä on siis kova. Vastassa on kuitenkin pääpalkinnon ns. nimikkojoukkue Gren Bay Packers. Joukkueen 10-6 -tulos oli kovan työn takana, ja silti pääsy katkaisupeleihin oli hilkulla, sillä tulos ratkesi vasta vertailussa New York Giantsia (10-6) vastaan. Pelinrakentaja, kaimani Aaron Rodgers on ollut kovassa nosteessa, joten tästäkin voi tulla hyvin tiukkaa. Sanonkin hyvin hatarin perustein, että:

Packers voittaa hilkun hienosti.

Viimeisenä onkin Bears (11-5) - Seahawks (7-9!!!). Edellinen on saanut levätä väliviikon ja jälkimmäinen tulee liigan huonoimmasta divisioonasta. Karhujen edellinen SB-voitto on kaukaa 25 vuoden takaa, kultaiselta vuodelta 1985. Joukkue on kuitenkin roikkunut tasaisesti pudotuspeliriman tuntumassa viime vuodet. Seahawks on tehnyt jo historiaa pääsemällä ensimmäisenä joukkueena tappiollisella kaudella jatkoon. Vaikka Saints kaatui villin kortin viikolla, uskon tien nyt käyvän turhan raskaaksi.

Luoteen katuhaukat ottavat siipeensä kuin lohi Columbia-joella karhuilta konsanaan! Bears jatkaa.

Näin siis edessä on Bears- Packers -paikallisottelu. Nämä kaksi kohtasivat vasta hiljan viimeisellä kierroksella, jolloin Bears jäi kovan väännön jälkeen toiseksi (vaikka oli jo voittanut divarin ja päässyt jatkoon hyvällä tuloksella). Nyt näin en usko käyvän, vaan karhut palaavat voittokantaan.

NFC-mestari on kaudella 2010 Chicago Bears.

Tämä tarkoittaa Patriots - Bears finaalia helmikuussa.

Koska minun ennustukseni ovat yhtä tyhjän kanssa ja silkan huvin vuoksi laaditut sanon, että päälle kolmen kilon sterling-hopeinen Vince Lombardi matkaa tällä kertaa ison C:n mukana tuulten tuivertamaan keskilännen helmeen, tuohon pannupitsan ja villin sipulin luvattuun onnelaan, Chicagoon.

Chicago!

Tour de Aaro

Viime viikolla sain polkupyöräni huollosta. Vanha ratsu laitettiin taas iskuun: uudet rattaat ja ketju, jarrut, renkaat, vaijerit ja säädöt, sekä mikä tärkeintä lukkopolkimet. Remontti tuli parhaaseen mahdolliseen aikaan Tour de Francen päälle. Arvatkaapa siis, mitä olen tehnyt viimeisen viikon?

Selvittelin vähän ensin tieolosuhteita ja löysin hienon 31 kilometria pitkän Kotkaa kiertävän reitin, jossa on pitkiä suoria, haastavia mäkiä, pujottelua puistossa, maisemia, vauhtia ja tunnelmaa. Todellinen Kotkan Kierros siis. Tätä on nyt tahkottu ja tullaan tahkoamaan vastedeskin. lauantain jälkeen on paukutettu 106 kilometria, parhaimmillaan hippasen yli 22 km/h keskivauhdilla. Tämä toimii ja olo on hieno. Lenkit tosin pitää ajoittaa töiden (5 tai 10 km työmatka pyörällä reitistä riippuen) ja Tourin vahtaamisen väliin.

Niin ja se Tour. Mikäli ette ole seurannut, niin oinen todeta lyhyesti, että tämä on ollut ehkä jännittävin Ranskan kierros vuosiin. Keltaisesta paidasta kilpailevat puolustava mestari Alberto Contador ja haastaja ja viime vuodenkin kakkonen Andy Schleck ovat vain kahdeksan sekunnin päässä toisistaan. Pistekilpailusta on samalla kehkeytynyt tiukka kamppailu Norjan Thor Hushovdin ja Alessandro Petacchin kesken, eroa on vaivaiset neljä pistettä. Hushovd vei paidan taas tänään polkemalla kaksi pahimman kategorian (kirjaimellisesti ylikategorian) ja kaksi vaativan kategorian vuorta kärjen kanssa saadakseen maalissa muutaman jämäpisteen ja siirtyäkseen taas johtoon. Niin ja mitä tulee vuoriin, niin taistelu pilkkupaidasta ratkeaa sekin, kuten asiaan kuuluu, viimeiseen murhaavaan Col du Tourmaletin nousuun.

Urheilu yhteiskunnan rehellisyyden peilinä

Seuraan kilpapyöräilyä. Niin, tuota douppaajien lippulajia tiedättehän. Seuraan muutenkin paljon erinäisiä urheilulajeja snookerista formuloihin ja muuan seikka yhteiskunnan urheiluetiikassa on alkanut vaivata minua kovasti. Tämä on jossain määrin alustavaa pohdintaa, sillä ajatukseni eivät ole kovin pitkälle vietyjä, kommentit ja kritiikki ovat siis poikkeuksellisen tervetulleita.

Doping on yhtä vanha ilmiö kuin ammattimainen kilpaurheilu. Kestävyys- ja voimailulajit ovat nykyaikaisen douppaamisen keskiössä, sillä useimmat aineet auttavat jaksamaan, kasvatamaan lihasmassa ja palautumaan kovista rasituksista. Nyt kun suurten tourien kesä on taas maantiepyöräilyssä pyörähtänyt käyntiin, on päästy huijaamisen peruskysymysten pariin. Floyd Landis paljasti hiljattain sen mikä jo oli tiedossa: hän käytti kiellettyjä aineita ja keinoja omien suoritustensa parantamiseksi kilpailuissa. Samalla Landis syytti kovin sanoin entisiä tallitovereitaan U.S. Postal -tallissa, siis Lance Armstrongia, George Hincapieta, Levi Leipheimeria ja muita maailman huippumaantiepyöräilijöitä.

Suurempaa hämminkiä nämä paljastukset eivät nostattaneet, sillä yleinen käsityshän kilpapyöräilystä on se, että kaikki niitä mömmöjä käyttävät. Tämä tulee keskusteluissa vastaan aina, kun sanon lajia seuraavani muuten. Landis menetti vuoden 2006 Tour de France voittonsa, kun ilmeni, että hänen testosteroni-epitestosteroni -suhteensa oli legendaarisen 17. etapin jälkeen epätyypillinen (raja on 4:1 ja Landisilta mitattiin 11:1). Dopingia oli siis käytetty. Valitettavasti tämä paljastus tapahtui, kuten aina, jälkikäteen kun Landisia jo juhlittiin koko kilpailun voittajana.

Sen verran aaltoja hänen tunnustuksistaan nousi, että Yhdysvaltain viranomaiset tutkivat nyt mm. edellä mainittuja urheilijoita sponsorien huijaamisesta ja mahdollisesti väärästä valastakin (mm. Armstrong on oikeudessa valalla vakuuttanut, ettei mömmöjä ole tullut otettua). BALCO-tutkimuksesta tunnettu Jeff Novitzky on jo Landisin aiheen tiimoilta tavannut. Koko juttu täällä.

Tähän on tultu. Urheilijat käyttävät mömmöjä pärjätäkseen ja saadakseen tukijoita, jotta voisivat pärjätä tiukassa kilpailussa, jäävät ennemmin tai myöhemmin kiinni vakuuteltuaan ensin pitkään syyttömyyttään, ja joutuvat lopulta tästä linnaan. Epäilemättä tämä rangaistuksen uhka estää lukuisia urheilijan alkuja tarttumasta piikkiin ja veripussiin, mutta ratkaisu se ei mielestäni ole. Niin kauan kuin menestyvät huippu-urheilijat ovat kansallissankareita ja niin kauan kuin heidän tulonsa ja harjoittelumahdollisuutensa ovat suoraan sidoksissa menestykseen, doping on osa tätä yhtälöä.

Samalla maailman suurin urheiluinstituutio, olympialaiset, porskuttaa tutun sloganinsa Citius, Altius, Fortius alla. Urheilukulttuurin keskeinen jännite onkin tuo nopeammin, korkeammalle, vahvemmin. Me vehtaamme uusia maailmanennätyksiä maailmassa, jossa suurin urheilutähti on Jamaikan juoksun ihmelapsi Usain Bolt ja jossa sellaiset nimet, kuin Sergei Bubka, Jelena Isinbajeva, Bob Beamon, sekä Michael Johnson ovat legendaarisia, koska ne edustavat juuri tuota olympiamottoa. Samalla timanttiliigat ja palkinnot rakentuvat juuri näiden yleisövetoisten suoritusten ympärille.

Toisin sanoen koko urheilukulttuuri on yhtä ennätysten metsästystä ja inhimillisten rajojen etsintää. Onko siis ihme, että ne lupaavat urheilijat, jotka ovat melkein mutta eivät aivan, niin usein sortuvat kiellettyihin keinoihin. Jos raja menestyksen ja keskinkertaisuuden välillä on hiuksen hieno ja kemiallisesti rikottavissa, käy moraalinen dilemma vallattoman vaikeaksi. Kuinka usein olette nähneet jonkun aivan keskinkertaisuuden kertovan siitä, miten doping on pahasta ja sitä pitää välttää kuten hän, joka lakaisee kulmakunnan urheilukenttää kesäisin treenien lomassa ja on Inexin varastossa illat töissä rahoittaakseen urheilu"uraansa". Ette varmaan kovinkaan usein.

Urheilun puhemiehiä ovat ne huiput, ja kovin moni heistä ei ole näitä moraalisia paineita kestänyt. Hekin ovat lopulta vain ihmisiä.

Väitänkin, että koko meidän urheilukulttuurimme on vääristynyt. Urheilijoiden niskaan ladataan tolkuttomasti paineita: roolimalli lapsille, huippumenestyjä, hyvä jätkä, puhdas kuin sairaalalaboratorio. Kuulostaako kohtuuttomalta? Ainakin minusta. Tottakai se on hienoa kun Bolt rikkoo käsityksiä ihmiseläimen suorituskyvystä ja tottakai se on hienoa, kun edellisellä etapilla murtunut kärkimies tekee uskomattoman irtioton ja voittaa vuoren ja kilpakumppaninsa. Kun seuraavan kerran näitä urheiluihmeitä jännitätte, niin kysykääpä vaan itseltänne, millä hinnalla.

Ei sitten kuitenkaan...

Aiemmin olin iloinen, kun Michael Suuri palaa formuloihin. Näin ei kuitenkaan ollut tarkoitus käydä. Schumin niska on alkukevään moottoripyöräkaatumisesta edelleen heikkona. Sääli.

Tuo Pohjolan Parthenon

Helsingin olympiastadion oli Suomen portti maailmaan. Siellä vuonna 1952 maamme astui vapaiden kansakuntien joukkoon maailman tärkeimmän urheilusymposiumin järjestäjänä. Yrjö Lindegrenin ja Toivo Jäntin funkkistyylinen rakennus on nyky-Suomessakin yhä tuulahdus mennen maailman tulevaisuudenuskosta paremmalta ajalta, kun Karjalakin oli vielä Karjala.

Tai sitten ei.

Stadion on jäänyt pieneksi. Merkittävien urheilu- tai viihdetapahtumien järjestämisessä on ollut huomattavia haasteita. Sisään ei saada tarpeeksi porukkaa. Tai jotain...

Kansanedustaja Kari Uotila (vas.) ehdottaa tämän päivän Helsingin sanomissa, että stadion on pelastettava, koska:

Helsingin olympiastadion on määritelty ylivoimaisesti merkittävimmäksi urheilupaikaksi maailmassa.

Syynä on stadionin urheiluhistoriallinen ja arkkitehtoninen merkitys.

Vähän tautologiaa: on määritelty ylivoimaisesti merkittävimmäksi urheilupaikaksi maailmassa.

Ensinnäkin, hyvä Kari, kuka on määritellyt? Kansainvälinen olympiakomitea, UNESCO? Ei, eivät ole. Toiseksi, ylivoimaisesti merkittävin, oikeasti? Minun mieleeni kun juolahtavat mm. Olympia, Circus Maximus antiikista, Circuit de la Sarthe ja Indianpolis Motor Speedway autourheilun puolelta, sekä ihan stadionien joukosta ainakin Wembley, nämä kaikki muuten legendaarisia urheilukeskuksia aikojen saatosta.

Olympiastadion on suomalaisittain poikkeuksellinen ja erittäin merkittävä urheilu- ja viihdepaikka (ei pidä nimittäin unohtaa sen toista tärkeää tarkoitusta, keikkoja), ja kaikki vähänkään merkittävät funkkistalot on syytä säästää jälkipolville, sillä liian moni on jo laitettu matalaksi.

Kun Kari toteat:

Nykysukupolvella ei mielestäni ole mitään oikeutta stadionin purkamiseen, mutta ei myöskään sen vähittäisen tuhoutumisen sallimiseen tai jättämiseen toimimattomaksi muinaisjäänteeksi.

On tämä vain sinun mielipiteesi. Elämme (käsittääkseni kuitenkin) jonkinlaisessa demokratiassa, jossa pitää myös sietää muiden mielipiteitä, vaikka ne kuinka vääräpäisiä olisivatkin. Yltiökansallismielisyys ja oman historian glorifiointi ei ole universaali arvo. Kun olympiastadionin suojelua ja mahdollista kehittämistä lähestytään näin fantastisilla argumenteilla, tehdään helposti enemmän pahaa omille tavoitteille.

Mitäs jos keskustelisimme suoraan Helsingin olympiastadionin merkityksestä suomalaiselle yhteiskunnalle ja toimivan "fasiliteeteiltään" nykyaikaisen urheilukeskuksen tarpeesta pääkaupunkiseudulla. Jätetään kansalliskiihko vähemmällä?

Super Bowl

Paljon huonommin en olisi voinut AFC:n ja NFC:n mestaruuskamppailujen tuloksia ennustaa. No, hyvä tietää, ettei tiedä mitään. Cardinals voitti tiukassa kamppailussa Eaglesit ja etenee näin kautta aikojen ensimmäiseen Super Bowliinsa (edellinen konferenssivoittokin on kaukaa vuodelta 1948). AFC:n puolella Steelersin puolustus osoittautui taas kerran teräksen tiukaksi, ja kukapa muu siellä taas teki pahojaan kuin Troy Polamalu!

Kahden viikon päästä kohtaavat siis Steelers ja Cardinals. En osaa oikein päättää kumpaa haluaisin kannustaa, sillä olen aiemmin pitänyt edellisten tiukasta puolustusvoittoisesta pelistä, ja onhan heillä nyt mahdollisuus siirtyä SB-voitoissa yksin johtoon, kuuteen sormukseen. Ehkä kallistun kuitenkin hieman Cardinaalien puolelle, sillä heille voitto olisi todellakin tuo ensimmäinen.

Toivottavasti Nelonen jatkaa hyvällä mallilla ja näyttää matsin!

Tarina kolmesta linnusta ja raudanvalajasta

Sunnuntaina pelataan NFL:n konferenssifinaalit (AFC ja NFC), joita en nähtävästi taaskaan näe, koska niitä ei Suomessa näytetä kirveelläkään. Siksi kirjoitan niistä.

AFC:n puolella alkukaudella vakuuttaneet Tennesseen titaanit alkoivat joulun alla kompuroida, jääden lopulta Baltimoren korppien kynsiin juuri sunnuntaina pelatussa ottelussa. Kuten Wikipediasta voi lukea, korpit ovat saneet nimensä B-moreen haudatun goottikirjallisuuden suuruuden Edgar Allan Poen varmasti tunnetuimman runon mukaan. Vastaansa nämä linnut saavat todellisen teräsjyrän, eli tietenkin aina yhtä vaikuttavat Pittsburgh Steelersit. Matsista tulee tiukka, sillä näiden AFC:n pohjoisdivisioonan joukkueiden välillä on tunnetusti kipinöitä korpin kynsiessä Troy Polamalun johtamaa puolustuksen teräspalkkia. Mikäli pääsette näkemään, kannattaa myös kiinnittää huomiota terästyöläisten aina yhtä karhumaiseen pelinrakentajaan, Ben Roethlisbergeriin!

NFC:n finaaliin ovat sitten taistelleet tiensä kaksi varsin yllättävää lintuparvea, Arizona Cardinals ja Philadelphia Eagles. Näistä ensimmäinen on sarjan vanhin yhtäjaksoinen joukkue, eikä sillä myöskään ole yhtään Super Bowl -voittoa. Kotkat, joita kannatan ottelussa puhtaasti semanttisista syistä taas ovat saaneet wp:n mukaan nimensä taas kerran ajankohtaisesta FDR:n National Recovery Actista, jonka tunnuksena oli vihainen kotka. Toivottavasti pojat tekevät osansa!

Steelersit lienevät tässä vaiheessa suosikkeja, mutta kotiottelussa saattaa käydä ihan miten vaan, niin tiukkaa on Pittsburghin ja Baltimoren vääntö männävuosina ollut. Kardinaalien ja Kotkien edellinen kohtaaminen päättyi jälkimmäisten selvään 48-20 voittoon, joten jos Kotkat pysyvät nälkäisinä käy kardinaaleille kuten vain petolinnulta odottaa saattaa.

On siis varsin mahdollista, että finaalissa nähdään kaksi lintuparvea. Heitän tässä arvauksena, että Super Bowl XLIII:ssä kohtaavat Ravens ja Eagles. Katsotaan (tai siis ei) miten käy. Tosin Steelersillä olisi nyt mahdollisuus nousta suurimmaksi ja kauneimmaksi ohi 49ersien ja Cowboysien voittamalla kuudes SB. Ravensien edellinen voitto on kuitenkin vuodelta 2000, mutta Eagles ja Cardinals metsästävät yhä ensimmäistään, olisikohan nyt viimeinkin jomman kumman aika?

Noh, onneksi sentään SB näkyy suorana täällä Fågelissakin.