Tour de France 2011 - ennakko

On taas suuren kierroksen aika. Kuka pukee Pariisissa keltaisen paidan päälleen? Kuka on vuorten kuningas? Mikä aika kellotetaan Alpe-d'Huezin mutkissa? Käyttääkö Contador dopingia? Tämä kaikki saattaa selvitä – seuraavien kolmen viikon aikana!

Olen nykyisin täysin sinut kestävyysurheilun dopingin kanssa. Koko järjestelmä on hölmö ja kaksinaismoralistinen, ja urheilijat ovat puun ja kuoren välissä. En itseasiassa oleta kenenkään huipun olevan täysin puhdas. Tämä ei kuitenkaan estä minua nauttimasta tästäkään lajista.

3430 ja 1/2 kilometria puhdasta tuskaa – siihen vaaditaan muutakin kuin erythropoietiniinia. Siihen vaaditaan taktiikkaa, taitoa, kestävyyttä ja ennen kaikkea päättäväisyyttä. Ja tämän takia vietän itsekin niin paljon kuin suinkin ehdin aikaani satulassa! Eläköön pyöräily!

Sitten itse asiaan:

Tour de France - reitti 2011

Täytyy sanoa, että tänä vuonna ovat kisan järjestäjät päättäneet jättää ratkaisut aivan viime kilometreille. Reitti lähtee Loiren laaksosta kohti Bretagnea ja kaartaa sitten kohti keskiylänköä, missä päästään jo mäkien makuun toisella viikolla. Täältä pyöritetään kohti Pyreneitä, missä odottavat legendaariset Paun ja Lourdesin tiet. Silti pahimmat huiput jätetään tällä kertaa väliin, sillä tänä vuonna juhlistetaan Alppien assassiinin, legendojen legendan, Ranskan Kari Grandin Col du Calibierin 100-vuotisjuhlaa tourilla.

Viimeinen viikko on aivan sairas, tai siis sairaan legendaarinen! Rhônen rannoilta kiivetään Gapin kaupunkiin Mansen solan kautta. Sieltä tie johtaa Italiaan Pineroloon. Vuoret ovat vielä pieniä, mutta niitä on paljon. Mutta 21. heinäkuuta pankki räjähtää. 200 kilometriä, kolme vuorta, ja millaisia vuoria!

Col Agnel (2744 m) ensimmäistä kertaa Italian puolelta.

Col d'Izoard (2360 m) välipalana ja

Calibier Serre-Chevalier (2645 m) maalina

Nousua yli 4500 metriä, ensimmäisellä huipulla korkeimman huipun palkinto ja hyvät mahdollisuudet iskeä irti kilpailijoista. Tämä on pakko nähdä!

Mutta kauhea makea ei lopu Calibierille. Ei vaisinkaan! Heti seuraavana päivänä lähdetään Modanesta kilometrin korkeudesta uudestaan kohti Calibierin synkkää muotoa. Reitti on vuosien varrelta kovin tuttu. Col du Télégraphe – Col du Calibier - Alpe-d'Huez. Klassikko!

Täällä jos missä ratkaistaan tämän vuoden tourin voitto. Mutta jos epäilyksille jää sijaa, niin niitä voi hälventää seuraavan, ja toiseksi viimeisen kisapäivän henkilökohtaisessa aika-ajossa Grenoblen keskustan ja sen itäisen naapurihuipun Chamroussen maisemissa. Sitten homma pakettiin, paketti TGV:n ja Pariisiin...

Tour de France - osallistujat

Alberto "huonoa lihaa" Contador ajaa numerolla 001. Hänen tallinsa, tanskalainen Saxo Bank Sungard kantaa selvästi ennakkosuosikin manttelia. Ja kovia jätkiä joukossa onkin: Contadorin luottopakit Jesus Hernandez ja Daniel Navarro, Richie Porte, agentit 006 ja 007 Chris Anker Sørensen ja Niki Sørensen. Kovaa täynnä koko ryhmä.

Edellisestä joukkueesta omaan, kotimaansa heitä varten luotuun ryhmään, hypänneet Andy ja Franck Schleck löytyvät tänä vuonna Team Leopard-Trekistä. Mukana taas heidän vakioajajiaan ja muutenkin maailmanluokan kilpapyöräilijöitä: hallitseva olympiavoittaja ja nelinkertainen maailmanmestari Fabian Cancellara, Maxime Monfort, Stuart O´Grady ja Jens Voigt. Huh huh!

Näiden suurimpien suosikkien rinnalla tähän leikkiin lähtee joukko kovia veteraaneja, joilla on mahdollisuus vaikka mihin, kunhan kunto sattuu kohdalleen: Alexandre Vinokourov Astanasta, Thor Hushovd, Tyler Farrar, Ryder Hesjedal, David Millar ja David Zabriskie Garmin Cervelosta, vai olisiko nyt Janez Brajkovicin vuoro Radioshackista. Tänä vuonna on myös neljä täyttä maatallia: tietenkin Euskatel Euskati Baskimaasta, ranskalaiset Europcar ja Saur-Sojasun, sekä isovenäläisen miehityksen Vladimir Karpetsin taaksen kerännyt Katjusha. Kapteeneiden joukosta löytyvät sellaisetkin nimet kuin David Arroyo, Ivan Basso, Nicolas Roche, Bradley Wiggins, Sylvain Chavanel, Sandy Casar, Cadel Evans, Mark Cavendish ja Damiano Cunego – kyllä lähtee, vai lähteekö?

Oma arvaukseni?

No, sanon, että Alberto kykenee aniharvinaiseen tuplaan Giro-Tour, ellei sorru dopingiin. Tai siis jää siitä kiinni. Peripenkkiurheilijan tapaan minä kuitenkin kannatan nuorta ja nälkäistä.

Vive Andy!