sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

...meille jokapäiväinen huumeemme

Kovankin kiireen keskeltä on ihan hyvä palata perusasioiden pariin. Kun stressi painaa päälle ja töissä on melkoinen kiire, minä, kuten varmaan monet muutkin, nukun huonosti ja hoidan väsymystäni kofeiinilla. Kahvin voisi sanoa pyörittävän läntistä maailmaa (tämän luin kirjasta, mutta en sitä löytänyt muististani; kysykää, niin otan selvää).

Kahvin virkistävä vaikutus perustuu tietenkin kofeiiniin. Kannattaa muuten lukea koko tuo wikipedia-artikkeli. Se todellakin avaa silmänne, mikäli että tätä jo tienneet. Jos käytätte, niin tietäkää! Lyhyesti sanottuna tosin kofeiini on huumausaine, joskin kohtuullisen lievä sellainen. Näin ollen minä olen narkkari. Kahvia nimittäin pitää saada, päivittäin.

Kannattaa verrata ICO:n kantaan täällä.

Kun alkoholin kieltolaki sitä kokeilleissa maissa oli tunnetusti varsin epäonnistunut hanke, ja kun meillä kuitenkin on erinäisiä luvan varaisia sekä niistä vapaita stimulantteja (lapsikin saa ostaa kahvia kaupasta), voisimmeko me viimeinkin aloittaa keskustelun muita huumausaineita ohjaavasta politiikasta. Ensin The Economistin kanta asiaan (kiitos Michael!).

On totta, etten ehkä ole ihan tavis asian suhteen, sillä henkilökohtainen suhtautumiseni huumausaineisiin (ja kyllä kahvin sekä jossain määrin etanolin suhteen se on kovin ristiriitainen) on vallan kielteinen. En ole eläessäni polttanut tupakkaa enkä kokeillut muita "huumeita", vaikka tarjottu on, enkä koita. Se on kuitenkin oma henkilökohtainen päätökseni, joka perustuu varhaisnuoruuteni lukuharrastukseen. Tuolloin luin erinäisten aineiden vaikutuksista syövästä sydänkohtaukseen ja ties mihin ja päätin olla kokeilematta.

En kuitenkaan usko, että olen jonkinlainen yli-inhimillinen poikkeus, ja että "ne muut ihmiset" ovat heikkoja. Tieto näyttäisi kaikesta päätellen johtavan parempiin päätöksiin, ja lapsille ja nuorillekin osataan kertoa rehellisesti asioista. Nykyinen linja ei näytä toimivan ja holhous on jo lähtökohtaisesti varsin ongelmallista.

Mitä, jos taas yritettäisiin jotain muuta, eikä lyötäisi päätä seinään?

Ei kommentteja: