Kalastajat teollisen murroksen väliinputoajina

Seuraa häpeilemätöntä itsemainostusta:

Suomen merimuseo julkaisee Vellamon päivänä, eli ihan pian, uuden Nautica Fennica 2009-2010 vuosikirjan. Teemana on tällä kertaa merihistorian päivistä 2009 periytynyt Merihistorian rajapintoja, joista ympäristöhistoria on yksi keskeinen. Olin ks. päivien seminaarisihteeri ja pidin graduaiheestani esitelmän lauantain historiapainotteisessa sessiossa. Nyt aiheesta sitten tulee vertaisarvioitu artikkeli ulos samalla otsikolla kuin tämä blogiposti.

Graduuni verrattuna päätin artikkeliin ottaa mukaan laajemman näkökulman sekä ajallisesti että jossain määrin myös alueellisesti. Koska ympäristöongelmien ratkaisut muuttuivat vesihallituksen perustamisen myötä Kymenlaaksossa suunnittelun osalta valtiojohtoisiksi 1970-luvulla ja koska Kymijokivarren teollisuuden syntymä liittyy pitkälti jokisuun Kotkan sahateollisuuden nousuun 1870-luvulla, oli satavuotinen rajaus 1871-1971 mielestäni sovelias. Otin tässä myös mukaan tapahtumia muualtakin kuin vain Kotkan alueelta, joskin painatus on edelleen aiempien tutkimusten perusteella saman suuntainen.

Tässä on nyt kerättynä aika iso osa minun yliopisto-opintojani: merihistorian seminaari, Suomen ja pohjoismaiden historian proseminaari ja seminaari, sekä pro gradu näin opinnäytetöinä. Sitten vielä satunnaisia pienempiä näihin liittyneitä töitä. Voinkin nyt hyvällä omatunnolla jättää tämän osan oppihistoriaani taakse, koska se on päässyt kirjoihin ja kansiin osaksi akateemista keskustelua. Tulkintani ovat viimeinkin todenteolla julkisia muiden kritisoitaviksi, ja minä olen työni tehnyt.

Mitäs sitten tutkittaisiin?

Varokaa mitä sanotte – Quis custodiet ipsos custodes?

Eli terveiset vaan sensoreille. Aiheesta lisää mm. NYT:ssä.

En tiedä oletteko seuranneet tätä Twitter-uutista, muuta syytä olisi. Britti Paul J. Chambers oli lähdössä tapaamaan naista Pohjois-Irlantiin lentokoneella tammikuussa. Matkan esti lumimyräkkä, joka sulki paikallisen lentokentän Robin Hoodin. Tästä harmistunut nuori mies (26) kertoi tapahtumasta omalla twitter-kanavallaan, jota edellä mainittu nainenkin seurasi.

Hän kirjoitti, että kentällä oli viikkoa aikaa saada (oletan paskansa sanamuodosta, mutta NYT ei sitä julkaissut) kuntoon, tai hän räjäyttää paikan sen ilmaan. Valitettavasti lentokentän työntekijä näki tämän ja teki asiasta ilmoituksen poliisille.

Nyt kaveri on työtön – hän sai tämän takia monoa – ja tuomittu uhkaavan viestin lähettämisestä. Chambersin tueksi lukuisat muut twiittaajat alkoivat tukea osoittaakseen sitten lähettää vastaavia viestejä, mutta ketään heistä ei ole vangittu tai tuomittu.

Hyberbola ja liioittelu on nyt nähtävästi ainakin Iso-Britanniassa kiellettyä, ehkä pian muuallakin. Teitä on varoitettu!

–

Tämän tekstin kirjoittajalla ei ole, eikä ole koskaan ollut minkäänlaisia väkivaltaisia taipumuksia ketään tai mitään kohtaan.