Kalastajat teollisen murroksen väliinputoajina

Seuraa häpeilemätöntä itsemainostusta:

Suomen merimuseo julkaisee Vellamon päivänä, eli ihan pian, uuden Nautica Fennica 2009-2010 vuosikirjan. Teemana on tällä kertaa merihistorian päivistä 2009 periytynyt Merihistorian rajapintoja, joista ympäristöhistoria on yksi keskeinen. Olin ks. päivien seminaarisihteeri ja pidin graduaiheestani esitelmän lauantain historiapainotteisessa sessiossa. Nyt aiheesta sitten tulee vertaisarvioitu artikkeli ulos samalla otsikolla kuin tämä blogiposti.

Graduuni verrattuna päätin artikkeliin ottaa mukaan laajemman näkökulman sekä ajallisesti että jossain määrin myös alueellisesti. Koska ympäristöongelmien ratkaisut muuttuivat vesihallituksen perustamisen myötä Kymenlaaksossa suunnittelun osalta valtiojohtoisiksi 1970-luvulla ja koska Kymijokivarren teollisuuden syntymä liittyy pitkälti jokisuun Kotkan sahateollisuuden nousuun 1870-luvulla, oli satavuotinen rajaus 1871-1971 mielestäni sovelias. Otin tässä myös mukaan tapahtumia muualtakin kuin vain Kotkan alueelta, joskin painatus on edelleen aiempien tutkimusten perusteella saman suuntainen.

Tässä on nyt kerättynä aika iso osa minun yliopisto-opintojani: merihistorian seminaari, Suomen ja pohjoismaiden historian proseminaari ja seminaari, sekä pro gradu näin opinnäytetöinä. Sitten vielä satunnaisia pienempiä näihin liittyneitä töitä. Voinkin nyt hyvällä omatunnolla jättää tämän osan oppihistoriaani taakse, koska se on päässyt kirjoihin ja kansiin osaksi akateemista keskustelua. Tulkintani ovat viimeinkin todenteolla julkisia muiden kritisoitaviksi, ja minä olen työni tehnyt.

Mitäs sitten tutkittaisiin?