HIMYM @ Finland

Olen kehunut How I Met Your Mother -sarjaa jo vuosia. Se sai Suomessa luokattoman esityspaikan ja katosi nopeasti televisiosta – valitettavasti. No, nyt on kuitenkin paluun paikka!

Eilen alkaneen 7. tuotantokauden avausjaksossa päähahmo Ted Mosby paljastaa joutuneensa YouTube-videomeemiksi. Ja mikä parasta hänestä tehtiin myös Autotuneversio (en laita Rebecca Blackista tähän kiusallakaan linkkiä...olkaa hyvät).  Tämä taas on sitä itseään!

Ted Mosby:

So now I seem like a total train wreck to all my old high school friends – and a bunch of people in Finland. The autotune thing got kinda big over there.

Eikun parempaa esitysaikaa etsimään. Sarja on pitkällä, mutta edelleenkin umpilegendaarinen!

Yleistä kyvyttömyyttä elokuvatallenteissa

Kerron pienen tarinan tosielämästä varoitukseksi ja valistukseksi kaikille, joilla on PS3 ja jotka katsovat bluray-elokuvia...

Ostin bluray-elokuvan kaupasta. Olen joskus aikanaan vuokrannut saman elokuvan videovuokraamosta. Elokuvan on julkaissut Universal. Elokuvan katsominen edellytti tällä kertaa kuitenkin ns. nörttipisteitä.

Ensin kuitenkin hyvät asiat: sen sijaan, että minulle olisi näytetty "älä ole piraatti" -video alkuun elokuvan, jonka olen ostanut laillisesti, kiitos PS3:n internetyhteyden, minulle sanottiinkin kiitos. Se oli huomaavaista ja kohteliasta. Päästäkseni kuitenkin tähän asti, minun täytyi kikkailla.

Katsokaas. Blurayt saattavat tallentaa soittimelle, jossa on kovalevy kuten pleikkarissa, metadatatiedoston. Miksi, en tiedä, mutta näin tapahtuu. Kun sitten yritin käynnistää elokuvan, se tunnisti laitteeltani oikeannimisen metadatatiedoston ja yritti avata sitä. Koska tiedosto oli kuitenkin vuokraamoversion luoma, homma lopahti – uskokaa pois – Loading-ruutuun.

Ei mennyt mihinkään se.

Olisi saattanut jäädä leffa katsomatta, mutta muistin lopulta, että hei tämähän on joskus vuokrattu vuotta tai kahta sitten. Ei kun PS3:n videotiedon työkalu, tai mikä ikinä sen idioottimainen nimi onkin, käyttöön ja sieltähän nämä metatiedostot paljastuivat. No epäillen syypäätä poistin kyseisen elokuvan metatiedoston ja yritin uudemman kerran käynnistää itse toiston. Kas kummaa, kun levy pyörähti käyntiin kuin ei mitään.

Vuokraamo- ja kauppaversioilla oli näköjään samanniminen metatiedosto, joka ei kuitenkaan oikeuksiltaan tai tiesmiltään sopinutkaan luoden jumin. Se, että näin voi käydä on tietenkin idiotismia tiedoston luonnissa, mutta minun pisteeni eivät riitä tunnistamaan sen syyllistä. Onneksi ratkaisu on varsin helppo.

Tässä on kuitenkin jonkinmoinen pohdinnan paikka akselilla Universal – Sony, että mites näitä hommia oikein hoidetaan...

Nyt tiedätte, ja osannette ongelmankin ratkaista. Ja eikun katsomaan leffaa!

Haineväkielto etenee – haikalat vähenevät

Hailla on lähihistoriassa ollut vain yksi uhka – ihminen.

Pelätty eläin on saanut maineen ihmissyöjänä, mutta todellisuudessa tilanne on päinvastainen. Etenkin erinäisissä Aasian ruokakulttuureissa hainevä on ollut tärkeä ainesosa, minkä takia useiden lajikkeiden kantoja on väestöräjähdyksen paineessa brutalisoitu lähes sukupuuton partaalle.

Tilanne on muuttumaan päin kuten NYT:n artikkelissa Making Headway in the Movement to Protect the World’s Sharks todetaan. Tosin se, että ns. länsimaat kieltävät hainpyynnin ei vielä pitkälle pötkitä. Maailmalla pyydetään vuosittain arviolta 100 miljoonaa haita ja myyttisestä haineväkeitosta maksetaan maltaita. Jo nyt hainevät ovat arvotavaraa pimeillä markkinoilla.

Hailla on selvä rooli meriekosysteemissä (huomattavasti yleistäen), emmekä pysty arvioimaan sen puuttumisen seurauksia. Suosittelen lukijoilleni täydellistä hainsyöntilakkoa, etenkin ulkomaanmatkoilla.

Luontobongausta Stadissa

Olin perjantaina kävelyllä ystäväni kanssa Vironniemellä – eli historiaa tuntemattomille Helsingin ydinkeskustassa. Tulimme idästä Kaisaniemen puutarha-alueen tuntumaan pitkänsillan eteläpuolelle, kun yllätyksekseni näin kevyenliikenteen väylällä edessäni tämän:

Rantakäärme eksyksissä (Aaro Sahari 2011)

Välitön reaktio: uuu, se on käärme!
Seuraava ajatus: se on rantakäärme ja täysin harmiton (katso kärmeksen poskia ja niskan suomuja).
Kolmas ajatus: uijui, tästä pitää kertoa maailmalle!

Näin se menee. Tämä on nimittäin sen verran harvinaista, että kaupunkilaisena en ole koskaan aikaisemmin nähnyt rantakäärmettä, vaikka kyyhyn olen ulkoillessani hiljan törmännyt rantakalliolla.

Tämä kaveri oli hippasen paniikissa, mikä tuskin on ihme, koska se luikerteli vilkkaasti liikennöidyllä reitillä. Kyseessä on muuten kohtuullisen nuori yksilö, sillä nämä saavuttavat aikuisina 75 cm pituuden. Mittakaava selviää paitsi katulaatoista niin käärmeen vieressä olevasta tupakantumpista. Voin vain olettaa, että Kaisaniemen puutarha-alue tarjoaa kaverille sammakoita ja muuta mukavaa gourmeeta, ei kai se muuten tuossssssa olisssi ssssihhisssyt!

Jätimme käärmeen rauhaan kuvan otettuamme ja jatkoimme iloisina matkaa. Kannattaa tosiaankin pitää silmät aina auki.

Kotimaista bluesia Rautavaaran ja Nurmion hengessä

Käärmeöljy – Näin on näreet saatavilla aivan pian.

Kyseessä on männätalven jamisessio FY:llä, jonka päätin treenin ja dokumentoinnin takia laittaa narulle. Saimme muuan Junnun lauluseuran aktiivilta lainaksi mageat konkkamikit ja broideiltani muuta mukavaa, kuten 60-luvun Ludwigin teräsvirvelin. Näistä eväistä oli hyvä rakentaa ilmava ja tuvan liveääntä hyödyntävä sessio.

Kun mitään oli tapahtumassa, minä painoin rec-nappulaa, ja homma meni talteen. Näistä jameista sitten valittiin parhaat, joihin laulaja heitti tarinaa tosielämästä, ja tällä kertaa siis ihan oikeasti. Tuloksena oli nyrjähtänyt mutta todella maistuva blueskeitos.

Bändi veti kitaristin synttäreillä julkkarikeikan nyt perjantaina, mutta kaikki pääsevät kuuntelemaan biisejä – ja kuunneltavaahan riittää. Tämä lopettaa todennäköisesti minun osaltani vuoden 2011 FYU-julkaisujen sarjan (no ehkä laitamme Fantasy Battle III:n maisemia vielä pihalle). Tulevaisuudessa tapahtuu sitten jotain muuta.