Ennen kuin korjaavat tämän virheen, niin tästä on kyse:
Muinaisegyptiläisen papin Amenhotepin hautauskäärön, Kuolleiden kirjan, puuttuvat sivut on löydetty. (IS 21.4.2012)Ok, tämä on ihan ymmärrettävä virhe asiaan perehtymättömältä. Amenhotep on perinteisesti tunnettu meillä saksalaisessa kulttuuripiirissä Amenofis-nimellä. Lähteenä käytetyssä ABCNewsin artikkelissa tehdään selväksi – tosin he ovat haastatelleet parasta mahdollista asiantuntijaa – että faaraon nimisteela ja kääröjen omistaja ovat eri asioita. Nämä kaksi ovat taas suomalaiselta toimittajaparalta menneet pahasti sekaisin, ja kun yleissivistys ei ole paljastanut faaraota, virhe on päässyt läpi.
Näitähän sattuu paremmissakin mediaperheissä, mutta kun tämäkin olisi ollut vältettävissä hakemalla verkosta sanalla Amenhotep tietoa. Jotakuinkin ensimmäisenä olisi saattanut tärpätä vaikka tämä helmi 18-dynastian toisen faaraon vaiheista.
-
Ja tässä onkin asian ydin. Kun kuka tahansa bloggaaja kirjoittaa mitä tahansa, ei sille ole ollut tapana laittaa journalistista leimaa. Blogitekstiltä ei siis kannata lähtökohtaisesti myös odottaa varmuutta asioiden tarkkuudesta, nimien kirjoitusasusta tai, no mistään. Journalistien toimenkuvaan taas on juuri kuulunut se, että yskityiskohdat tarkastetaan ja asiat pyritään esittämään tapahtuneita vastaten.
Monissa tapauksissa, kuten yllä esittelemässäni faaraon demootiossa, virheen huomaa harrastaja, joka sitten repii pelihousunsa (hei, olen aivan valmis myöntämään tämän käytöksen). Suurelle yleisölle virhe kuitenkin menee läpi sellaisenaan. Tuhansia vuosia sitten elänyt faarao olisi vain onnellinen, jos tietäisi päässeensä taas uutisiin. Sitä varten se nimi sinne kirjoitettiinkin! Suurta rikosta ei ole tässä tapahtunut. Ongelma on kuitenkin merkittävämpi.
Jos toimittaja ei tunne edes käsittelemänsä asian perusteita, on hänen varsin vaikeaa välittää edes uutisen tärkeimpiä ydinasioita asiasta tietämättömälle lukijalle. Ja tätähän journalismissa olisi tarkoitus tehdä.
-
Ymmärrän nykyaikamme digitaalisen maailmanpalon tuottaman mullistuksen vieneen mediatalot nuudelilinjalle, mutta kai informaatioteknologian ilosanoma pitäisi näkyä myös pieninä laatuvarmistuksina, onhan se niin helppoa, vai?
Tiedonhakemisesta ja tietomassan laadunarvioinnista tulee päivä päivältä tärkeämpi taito postfaktuaalisessa yhteiskunnassa. Kyky arvioida minkä tahansa esitetyn "tiedon" luotettavuutta suhteessa muuhun saatavilla olevaan aineistoon muuttuu kriittiseksi, kun tosiasiat esitetään vihapuheena ja mediasalaliittoina ja valheet valideina mielipiteinä.
Kriittisyydestä pitääkin sitten puhua pitempään, mutta näin viikonlopun ratoksi: löysivät Kuolleiden kirjan ennen tuntemattomia osia. Legendaarista!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti