Kesäkauden avaus: Laajakosken lenkki

Kiireet ovat paitsi saaneet minut vähentämään tänne kirjoittamista myös käytännössä estäneet minua tekemästä pitempiä pyörälenkkejä. Näin, vaikka olen polkenut läpi talven tuiskuejn, ei kilometrejä ole tänä vuonna ole paljoa kertynyt. Kylmä sää on hidastanut ajointoa entisestään, mutta onneksi nyt saatiin kunnon kelit.

Tavoitteeni ovatkin tänä vuonna korkealla, sillä serkkuni haastoi minut omissa häissään kaikkien retkiajojen retkiajon kimppuun. Elokuun lopussa me ajamme Kotkasta Helsinkiin yhdessä päivässä!

On siis aika hioa ajokunto kohdalleen – taas. Viikon mittaan olenkin saanut taas ajokilometrit kohdalleen. Aina töistä kotiin pitemmän kautta ja pyöritystekniikka kohdalleen. Mäkiin pitää hyökätä ja alamäkeä ajaa tosissaan. Nyt sain sitten viimeinkin avattua myös lenkkikauden, kun tänään vedin 43 kilometrin rundin Mussalo-Laajakoski-Korkeakoski-Helilä-Kyminlinna-Kotkansaari-Mussalo kahteen tuntiin. Tämä on tietenkin lenkkivauhtini, eikä elokuussa ole tarkoitus ihan samaan päästä, mutta onhan matkakin tuolloin jotakuinkin kolminkertainen (ennakkosuhmurointi on paljastanut Kotka-Helsinki-pyöräajon pituudeksi n. 135 kilometria).

Viikkoa ennen tuota olisi tietenkin mahdollisuus vetää taas pyörällä Luutsille (n. 100 kilsaa Kotkasta), mutta katotaan onko siinä järkeä. Ehkäpä...

Tässä kuitenkin tämän päiväisen lenkin kuvia. Ne olen ottanut GoPro HD Hero 2-kameralla polkupyörän ohjaustangosta ns. timelapse-moodissa. En tarkoituksella ole tehnyt mitään kuvanmuokkausta (siis mitään), koska tarkoitus on käyttää tätä materiaalia myöhemmin Kotkan päättäjien vakuuttamiseksi siitä, että meillä on tarvetta pyöräilyreittien parantamiseksi ja kuvia tulee kertymään tänä kesänä paljon.

Ensin reitti:

Pieni satelliittifiba alussa aiheutti reiän reitissä.

Käytin reitin mittaamiseen kätevää Endomondo-ohjelmaa. Laajakosken lenkki on sitten linkki itse reissuun.

Sitten kuvia:

Lähtö: kamera oli huonosti ja alkoi heilua. Ensikerralla ruuvimeisseli käyttöön.

Mussalon kaupan risteys on kohtuullisen vaarallinen, onneksi tässä sentään näkee.

Ihana lankkusilta heittää kohta kameran etukenoon. Tuntuu myös hyvältä raajoissa.

Ruonalantien risteys on toinen voittaja hyvän näkyvyytensä takia. Alikulun kevyenliikenteen risteys on täysin sokea kolmesta suunnasta...

...ja mäki suojatielle risteykseen jyrkkä ja asfaltti huonossa hapessa.

Sutelan motarin tietyömaata 5 km kohdalla.

Käännös kohti Laajakoskea ja Pernoota. Pitkä metsätaival alkaa ja on varsin nautittava rauhallisen, yksinäinen taival.

Maalaismaisemaa Alakylän tienoilla.

Lisää maalaismaisemaa.

Metsää...

ja mutkia.

Mikkolansaaren kautta riippusillalle ja Laajakosken puolelle.

Mikkolansaari Pernoossa.

Bridge over murky water.

Laajakoskella Nikelin maisemissa.

Joskus joku jopa ohitti minut metsätaipaleella.

Korkeakosken voimalaitospato häämöttää oikealla, kun saavun taas "sivistyksen" pariin.

Korkeakosken teollisuuskompleksi, vauhtia riittävästi.

Helilän murhaava mäki ei mene heittämällä.

Karhulan keskustassa kevyen liikenteen väylä menee kaupan ja torin tuntumassa ja vaaratekijöitä on vasemmalla ja oikealla – kaikille.

Ainoa oikea pysähdys tapahtui Ahlströmintien risteyksessä Jumalniemessä. Onhan lauantai.

1970-lukulaista antiikkia ja aina pelottava Kyminsuun- ja Kyminlinnantien risteys.

Huumantiellä junaradan risteyksessä on tehty turvallisuutta parantavia korjauksia, mutta ei se vielä ihan voittajakaan ole.

Keskussairaalan risteys on täysin pyöräilyyn kelpaamaton, täysin!

tassut reunassa kertovat kovasta vauhdista sokeritehtaan mäessä.

Tunnelissa tuulee aina, nyt takaa.

Puuvenekeskuksen kohdalla on aina paljon liikennettä, joskus väylä käy kapoiseksi.

Vellamo, vene ja vaarallinen risteys.

Ruukinkadun kiveys on perinteinen ja perinteisen rasittava, etenkin ylöspäin mentäessä.

Meriniemen kiertäminen on aina hauskaa, tänään ei edes ollut porukkaa minua säikkymässä.

Mäntykatu tärisi.

Tätä en haluaisi vetää slikseillä!

Pilvet alkavat kertyä, mutta pahin mäki Öljysatamasta Puistolan mäelle on vielä edessä.

Kaunis puu – vaarallinen kevyen liikenteen väylä.

Redutti ja oikotie Kotkansaaren vaarallisimman alikulun ohi.

Vettä tulee jo, koti on lähellä. Kellolle tulee Mussalon- ja Merituulentien alikulussa usein tarve.

Loppusuora!

Matkaa kertyi kivasta ja tällä kertaa ei edes sattunut yhtään läheltä piti -tilannetta. Silti täytyy jatkaa tätä reittien dokumentointia, sillä sen verran parannettavaa täälläkin olisi. GoPro osoittautui erinomaiseksi työkaluksi tässäkin hommassa.