Beatle-testi

Kuka heistä olisit?

Minä olisin yllätys, yllätys: John Lennon.

Oikeasti kuitenkin, näinä Rock Band: The Beatlesin jälkeisinä aikoina lienee asiallista käydä keskustelua siitä, miksi beatlet ovat niin poikkeuksellisessa asemassa?

Ensinnäkin täytyy muistaa suurten ikäluokkien vaikutus populaarikulttuurin suunnanmuutoksille. Etenkin länsimaissa nämä baby boomerit olivat vuonna 1962 12-16 -vuotiaita. Toisin sanottuna juuri siinä herkässä iässä tällaisen suhteen. Suomeen beatlemania tuli hippasen myöhässä, mikä selittänee osittain sen, että suuriin ikäluokkiin kuulunut isäni piti musiikkia itseään nuorempien juttuna. Silti nuoria oli paljon ja nuorten kulttuurissa oli tapahtunut 1950-luvun rockräjähdyksen ansiosta paljon muutoksia.

Toisaalta beatlet osasivat "lopettaa" ajoissa. Mitä bändille olisikaan käynyt, jos homma ei olisi lipsahtanut käsistä (en ota kantaa Macka-Ono -keskusteluun, en nyt enkä myöhemmin). Puolen tusinaa toistaan vähemmän innostavaa levyä 1970-luvulla, huumeongelmia, suuria egoja, epäilemättä paluu parrasvaloihin (muistammehan Rolling Stonesin uran pääpiirteet), mutta silti vanhoja 60-luvun hittejä soittaen, loputtomia areenakiertueita; menestystä varmasti, mutta kuolemattomuutta, ei ehkä niinkään.

Sitten on tietenkin se tosiasia, että herrat piitlessit tekivät tajottuman hienoja juttuja, joskin olen sitä mieltä, että ne luovimmat jutut tulivat ns. aseella uhaten, yhtyeen loppumetreillä. Niin ja bändin paras säveltäjähän on George Harrison!

Vakavasti voidaan todeta, että yhtye on pyhitetty, ja monista sen uraan liittyvistä asioista on ihan turha käydä mitään hedelmällistä historiallista keskustelua kunnes The Beatles on pölyttynyt ja kalkkiutunut. Se, mikä populaarimusiikin historiasta ja juuri tällaisten suosittujen brändien historiasta puuttuu, on arviointi aikalaisvaikutuksesta muussa kuin "kirkuvat pikkutytöt ja miljoonat myydyt levyt" -hengessä. Meillä on rikollisen huonosti tiukan kliometristä dataa, jolla arvioida popbändien osuutta viihdeteollisuudessa ja yhteiskunnassa, etenkin näiltä villeiltä vuosikymmeniltä. Kun beatlelevyjä on sittemmin myyty n:ssä eri formaatissa, kokoelmassa ja mediumissa, on ihan mahdoton muodostaa mitään järjesllistä kuvaa ilman kovatasoista lähdetutkimusta, ja sitä miellä on niukasti.

Ehkäpä jonain päivänä...

Sillä välin todettaneen, että altistun asemaani Mussalon John Lennonina ja etsin itselleni sängyn, jolta julistaa maailmanrauhaa! Peace out.

Kuvia vuorilta

Vähän kuvia patikkapolulta. Kaikki kuvien oikeudet kuuluvat Tuomas Pylkkäselle, eli älkääpä hyötykö näistä. Luvat.

Alku oli rankka, mutta kun pääsimme pilvien yläpuolelle alkoi päivä paistaa.

Grenoble elää valumavesillä. Tässä yksi keruualtaista, paikallisittain lac.

It's a perfect day. I'm glad I spent it with you!

Järven yllä avautui vuorisola liki 2200 metrin korkeudessa.

...ja toisella puolella lounastauko karuissa maisemissa.

Aaro järvessä, bändikuvia silmällä pitäen nääs.

Ensimmäinen lomapäivä

Pikapäivitys (kuvia myöhemmin): Lähdimme tänään Tuomaan kanssa italialaispoppoossa Grenoblen itäpuolelle Colonin vuoren maisemiin patikoimaan. Kaunis kuskimme Laura haki meidät vähän yhdeksän jälkeen ja noin yhdentoista tienoilla olimme Le Chênevreyn yläpuolisissä metsissä valmiina koitokseen ensisijaisena kohteenamme Lac du Crozet. Tiedossa oli lopulta tämänkin valumisvesijärven ohi läheisen coli ylitse toisella puolella sijaitsevalle patikointimajalle ja takaisin.

Reissua kertyi n. 6 km suuntaansa ja kiipeämistä noin 900 metriä (vastaavat siis myös alas). Nousuun järvelle (korkeuseroa n. 650 metriä) meni kaksi tuntia ja takaisin järveltä tultiin aika tiukasti tuntiin. Sanomattakin selvää, että olemme rikki, kaput, hajalla.

Nyt kokkaamaan ja ehkäpä pian koisimaan. No en ajatellut mitään masentavaa koko päivänä, henkeä piti säästää suoriutumiseen, vaikka italialaiset todellakin menivät menojaan.

Koomaloma

Lähden tänään lomalle, huomenna Ranskaan. En ole pahemmin kirjoitellut viime aikoina, sillä työ on vienyt mukanaan. Siitä lisää joskus myöhemmin. Seuraavat kuulumiset Grenoblesta, Alppien kainalosta.

Matkalukemisena: The 9/11 Comission Report, parempi kuin Jimin dokkarit! Hae omasi täältä.

Liian myöhään: Jäässä

Kirjoitin hiljan Antares Auto-Tunesta. No nytpä vasta on helvetti päässyt irti tavalla, jota en minäkään uskonut mahdolliseksi. Räppäri T-Pain ja Antares ovat lyöneet hynttyyt yhteen ja kehittäneet iPhone-ohjelman I Am T-Pain.

No, tosiasiassa kyseessä on pikkuinen pelin tapainen sähläys, jossa voi lauleskella herran biisejä. Tämä toteutus avaa kuitenkin ovet paljon, paljon pelottavammille mahdollisuuksille. Kun joku iPhonen omistamistani kavereista jonain kauheana päivänä autotunettaa puheensa, revin pelihousuni.

Italian pääministeri Silvio Berlusconi on jo useaan otteeseen osoittanut olevansa avoimen, lakiin nojautuvan yhteiskunnan vihollinen. Mikäli teillä on mitään epäilystä tämän herran näkemyksistä, tässä uusin esimerkki:

Jos Italian pääministeri Silvio Berlusconi saisi päättää, suurta valtaa käyttävän EU-komission toiminnasta kertoisi julkisuuteen vain kaksi miestä.

Berlusconi sanoi tiistaina Gdanskissa, että Italia ei aio enää hyväksyä sitä, että EU-komission jäsenet ja heidän tiedottajansa antavat lausuntoja.

Italialaisjohtajan mielestä komission asioista – eli EU-kansalaisten elämään vaikuttavista linjauksista – kertominen pitää keskittää sen puheenjohtajalle (nyt José Manuel Barrosolle) ja hänen tiedottajalleen. Muut 26 komissaaria ja heidän tiedottajaansa eivät saisi puhua toimittajille.

Jos näin ei tapahdu, Italia aikoo rampauttaa EU:n huippukokoukset, Berlusconi uhkasi.

Purkauksen taustalla on EU:n Italialle lähettämä tiedustelu siitä, mitä tapahtui Italian takaisin Libyaan käännyttämälle 70 siirtolaisen laivalle.

Eräs komission tiedottaja oli kommentoinut tapausta tavanomaiseen tapaan italialaistoimittajille, mikä oli suututtanut Berlusconin.

Berlusconista Italian oppositio hyötyy komission "avoimesta" tiedotuskäytännöstä.

Ihanko oikeasti, Silvio?