tiistai 22. syyskuuta 2009

Beatle-testi

Kuka heistä olisit?

Minä olisin yllätys, yllätys: John Lennon.

Oikeasti kuitenkin, näinä Rock Band: The Beatlesin jälkeisinä aikoina lienee asiallista käydä keskustelua siitä, miksi beatlet ovat niin poikkeuksellisessa asemassa?

Ensinnäkin täytyy muistaa suurten ikäluokkien vaikutus populaarikulttuurin suunnanmuutoksille. Etenkin länsimaissa nämä baby boomerit olivat vuonna 1962 12-16 -vuotiaita. Toisin sanottuna juuri siinä herkässä iässä tällaisen suhteen. Suomeen beatlemania tuli hippasen myöhässä, mikä selittänee osittain sen, että suuriin ikäluokkiin kuulunut isäni piti musiikkia itseään nuorempien juttuna. Silti nuoria oli paljon ja nuorten kulttuurissa oli tapahtunut 1950-luvun rockräjähdyksen ansiosta paljon muutoksia.

Toisaalta beatlet osasivat "lopettaa" ajoissa. Mitä bändille olisikaan käynyt, jos homma ei olisi lipsahtanut käsistä (en ota kantaa Macka-Ono -keskusteluun, en nyt enkä myöhemmin). Puolen tusinaa toistaan vähemmän innostavaa levyä 1970-luvulla, huumeongelmia, suuria egoja, epäilemättä paluu parrasvaloihin (muistammehan Rolling Stonesin uran pääpiirteet), mutta silti vanhoja 60-luvun hittejä soittaen, loputtomia areenakiertueita; menestystä varmasti, mutta kuolemattomuutta, ei ehkä niinkään.

Sitten on tietenkin se tosiasia, että herrat piitlessit tekivät tajottuman hienoja juttuja, joskin olen sitä mieltä, että ne luovimmat jutut tulivat ns. aseella uhaten, yhtyeen loppumetreillä. Niin ja bändin paras säveltäjähän on George Harrison!

Vakavasti voidaan todeta, että yhtye on pyhitetty, ja monista sen uraan liittyvistä asioista on ihan turha käydä mitään hedelmällistä historiallista keskustelua kunnes The Beatles on pölyttynyt ja kalkkiutunut. Se, mikä populaarimusiikin historiasta ja juuri tällaisten suosittujen brändien historiasta puuttuu, on arviointi aikalaisvaikutuksesta muussa kuin "kirkuvat pikkutytöt ja miljoonat myydyt levyt" -hengessä. Meillä on rikollisen huonosti tiukan kliometristä dataa, jolla arvioida popbändien osuutta viihdeteollisuudessa ja yhteiskunnassa, etenkin näiltä villeiltä vuosikymmeniltä. Kun beatlelevyjä on sittemmin myyty n:ssä eri formaatissa, kokoelmassa ja mediumissa, on ihan mahdoton muodostaa mitään järjesllistä kuvaa ilman kovatasoista lähdetutkimusta, ja sitä miellä on niukasti.

Ehkäpä jonain päivänä...

Sillä välin todettaneen, että altistun asemaani Mussalon John Lennonina ja etsin itselleni sängyn, jolta julistaa maailmanrauhaa! Peace out.

Ei kommentteja: