F Y Studiot: Sysikuun äänityssessiot, osa 1

Nyt on viimeinkin musiikkisessioiden aika. Helsinkiläisen Sysikuu-yhtyeen kanssa on jo jonkin aikaa puuhattu aikaa äänityssessioille F Y:n Kotkan tupastudioon. Lokakuun 9.-11. varattiin näin jo kauan sitten kesällä. Pitkään ajatus sitten muhi, mutta nyt se on noussut kuin feeniks ja palaa kirkkaana. Seuraavien postien tarkoituksena on dokumentoida F Y:n saagan uusinta, kunniakasta vaihetta soveliaalla tarkkuudella. Ensin kuitenkin vähän historiaa sitä tuntemattomille, tai vain kertaukseksi.

Vuonna 1996 perustimme ystävieni Kallen ja Tuomaan kanssa bändin, joka kovin lyhyen aikaa kantoi nimeä Zirakzigil. Pian halusimme kuitenkin äänittää musiikkiamme, joten vaihdoimme nimemme Third Summer:ksi ja menimme Tapiolan lukion musiikkiluokan studioon nauhoittamaan analogisella 12-raitanauhurilla. Tuottajamme ja äänittäjämme oli legendaarinen opiskelijatoverimme ja kaverimme Jussi Uosukainen. Tuloksena oli neljän laulun mittainen Teardrops-demo. Mikäli omistatte originaalin valkoisen kasettikopion, on se todella poikkeuksellista ja harvinaista. Äänenlaatu - ja ainakin omalta osaltani myös soitanta ja mölinä, sillä soitin rumpuja, kitaraa, syntetisaattoria ja lauloin - oli kovin kurja ja tulos jossain määrin pettymys.

Third Summer teki kuitenkin toisenkin demon. Neljän laulun pituinen Trinity nauhoitettiin Toisen opiskelijatoverimme, legendaarisen Antti Rehtijärven, isän kotistudiossa Espoon Mankkaalla ADAT-nauhurilla digitaalisesti. Tällä kertaa mukana oli tiukasti tempoa yllä pitänyt Ismo Tahti. Äänenlaatu oli huomattavasti edellistä debyyttiämme parempi, joskin oma lauluni oli edelleen kohtuuttoman huonoa ja Metal zonen ja Marshall Valvestaten läpi ajettu kitara näin jälkiviisaasti sanottuna aika karseata surinaa.

Lyhyesti sanottuna minulle jäi paljon hampaan koloon näistä ensimmäisistä kokeiluista "studiossa". Aikaa oli todella vähän, ja lopputulos oli ihan jonkun muun käsissä kuin omissani. Onneksi ajat olivat dylanilaisittain muuttumassa. Tietokonepohjainen studio teki kovasti läpimurtoaan. Sellaisen halusin siis minäkin. Vuonna 1999 hankin pelit ja rensselit: tietokoneen, äänikortin (jonka mukana tuli Logic sekvensseriohjelman halpisversio), mikserin ja mikin. Pian mukaan tuli myös uuden, vasta läpimurtoaan tekevän digitaalivahvistinmallinninyrityksen, Line6:n maailman mullistanut Pod (ei tosin tuo 2.0 vaan se alkuperäinen).

Tein vuonna 2000 uudessa kotistudiossani sooloprojektin Archon: Prayers of a Godless Man. Nimeään taas muuttanut yhtyeemme Nine Hues of Dark nauhoitti pikaisesti kokonaista yhdeksän laulua käsittäneen Made Me and Left -demon. Tätä tuotosta seurasivat suurinpiirtein saman porukan (ja vierailleiden tähtien kuten MC Red Pepperin) tuotokset: Reconciliation / Siege: The Zeppelin Sessions / Henry Miller Experience (2000); Brighton Beach: Tonite (2001) ja Think (2003); sekä Clockwork Overkill: The Fragments (2005). Jälkimmäiset nauhoitettiin samalla roinalla, mutta uudelle sekvensseriohjelmalle basistimme kotona. Niin minä asuin pihan toisella puolella, joten hetkellisesti kotistudio oli "naapurin kotistudio".

Unelmani paremmasta studiosta eli kuitenkin koko ajan omaa elämäänsä. Hankin tarvikkeita pikkuhiljaa, kun tilanne antoi myöten. Sitten Tuomas lähti Ranskaan, minä muutin Kotkaan ja Kalle meni naimisiin.

Kaikkien näiden suurten ja pienempien elämänmuutosten keskellä siirryin käyttämään mäkkiä, koska alusta asti käyttämäni sekvensseri Logic oli siirtynyt Applen onnelliseen tuoteperheeseen. Hankin sitten Merikeskus Vellamon näyttelytyömaalla uhraamillani ylityörahoilla uuden äänikortin (mistä kerroinkin jo viime vuonna) ja Logic Pro -ohjelman uuden version. Sitten hoidin itselleni Ismon seuraajan, upean Superior Drummer -ohjelman. Mutta arvatkaapa mitä? Minullapa oli enää vähän aikaa tehdä musaa, ja kaverit olivat kaukana.

Ja näin olemmekin nykytilanteessa. Olen tekemässä kovasti paluuta vapaa-ajan muusikkona, mutta tätäkin enemmän vapaana tuottajana. Jänittää, hyvällä tavalla tosin.