Levyarvostelu: Lisa Miskovsky - Violent Sky

In Flamesin levyllä vieraillut ja jo vuosikymmennen levyjä tehtaillut Umeålainen Lisa Miskovsky on pysynyt kohtuullisen hyvin ainakin oman musatutkani alla. Kentin Joakim Berg muuten kuuluu hänen taustavoimiinsa.

Tämän kovatasoisenkin lumilautailijan rennon jämäkkä electronica on kuitenkin varsin asiallista, ja kun laulusaundissa on hippasen Marianne Faithfullia, voin suositella ottamaan hänen juuri julkaistun albuminsa Violent Sky haltuun.

Koska Spotify on Ruotsista, ilmestyi tämä levy nopeasti sinne ja suoraan etusivulle, eli eikun kuuntelemaan...

1. This Fire (3:28)

Avausraita alkaa tiukalla tribaaliteknobiitillä, josta tulee mieleen ehkä hippasen turhan voimakkaasti männävuosien Madonna (silloin Orbitin aikaan). Äänimaisema on pelkistetty, mutta selkeä ja luonteeltaan orgaaninen, eikä missään tapauksessa liian pakattu ja ruvella, kuten viimeaikoina on ollut maailmalla tapana.

2. Got a Friend (3:43)

No nyt päästään asiaan. Tämä biisi on kummallinen sekoitus alt rock -rallatusta ja indie-electroa. Sanoissa on kuitenkin sopivaa terää kertsi on sulaa rautaa. Miskovskyn vanhempaa tuotantoa peilaten äänimaisema on akustisempi kuin avauksessa, mikä luokin hienon balanssin tiukan basson ja ohueksi hiottujen rumpujen kanssa.

3. Lover (3:35)

Tässäpä laulusaundi. Vaikka bassomiksaus on aika epätodellinen liidilaulussa, ei siinä ole hippaakaan vihaamaani treblekätinää, joka kielii agressiivisesta kompuroinnista. Päin vastoin, Miskovskyn laulu on suorastaan hellän pehmeää, kuin kopi luwak ikään. Stemmat ovat upeat ja pelkistetty äänimaisema samalla vahva ja herkkä. Biisissä on paljon samankaltaisuutta Roisín Murphyn uusimpaan tuotantoon. Erinomaista.

4. Silver Shoes (5:44)

Huh, kun puhutaan efekteistä, niin aina ei tarvita hulluja kaikuja, autotunea ja muita itsestään selviä kikkoja. Kompuralla ja EQ:lla tämän laulun, no tarkalleen ottaen, laulu on erotettu pehmeän ambientista tausta omaksi todellisuudekseen etualalle. Efekti on hippasen erikoinen, sillä se aiheuttaa silmät sulkiessani suoranaista vertigoa ääniavaruudessa. Miskovskyn äänen valovoimaisuus kantaa kuitenkin tämän vähän turhankin editoidun saundin yli.

Tässä on muuten kelpo esimerkki nykypäivän psykoakustisesta äänenkäsittelystä. Laulu ei tapahdu pistemäisesti stereokuvassa, vaan koko äänimaisemassa kummallisen leveästi. Mitäköhän plugaria ovat studiossa käyttäneet?

5. Some of Us (4:08)

Miskovsky kykenee löytämään hyviä, pelkistettyjä koukkuja, jotka yhdessä sopivan moniulotteisen äänimaiseman kanssa luovat liikkeen tunnun muuten varsin minimalistisiin biiseihin. Tämäkin biisi tapahtuu jossain A-Ha - William Orbit - Madonna -kolmion keskivaiheilla.

6. Call Me Anything But My Name (4:21)

Yksinkertainen rumpukoukku, pelkistetty jumitustausta ja simppeli, toistoon perustuva laulumelodia. Muuta ei tarvita, sillä tämä biisi on jotakuinkin täydellinen fiilistelypala. Minimalismista syntyy unenomainen, herkkä tunnelma, jota ei riko mikään.

7. Get It On (4:10)

Electronican sekaan puskee loppupuolella levyä the S -rokkia. Sanoisin, että tässä biisissä Ruotsin lähihistorian populaarimusiikin vaikutteet näkyvät selvästi. Kent ja Cardigans tulevat nopeasti mieleen, mutta muitakin vastaavia tämä kappale sivuaa. Siksi se on selvästi levyn loppupuolella. Ei huono, muttei ehkä niitä kehitellyimpiäkään.

8. Wise Guy 2010 (3:12)

Paras teho on jo nähty, mutta ollakseen ns. b-osaston biisi, ei tämäkään ole aivan turha. Meininkiä pidetään tasaisesti yllä ja hauskoja vokaalikoukkuja tarjoillaan pitkin biisiä. Levyn lopulle ovat kuitenkin päätyneet nämä selvästi bassokitaravetoisemmat biisit, ja vaikka itse niistä pidänkin, on meininki ehkä turhan tasaisen junnaavaa.

9. Let Them Come (3:36)

Leirinuotio-electronicaa. Sympaattista ja meditoivaa. Lähinnä täytyy kunnioittaa hulluja kitarasaundeja, muuten biisi on kyllä oikeassa paikassa levyä.

10. A Little High (4:56)

Lopuksi tarjoillaan levyn ainoa oikea slovari. Insuliinin omainen uni on vienyt kuulijan tajunnan rajamaille, missä todellisuus on värejä ja autiutta, vapaata assosiaatiota ja hiljaisuuden virtaa. Tämä laulu on täydellinen lopetus muuten elektroniselle levylle. Akustinen kitara ja ympäri korvia kaikuva laulu jättävät hellät hyvästit.