Levyarvostelu: Electric Six - Zodiac

Tämä levy on muuten julkaistu jo syyskuussa 2010, mutta koska aiheesta ei ole keskusteltu paljoakaan, katson tarpeelliseksi esittää kantani tästä Detroitin modernin helmen seitsemännestä studioalbumista.

Bändiltä on tullut viime vuosina tasaisesti materiaalia, jota on luonnehtinut selvä epätasaisuus. Jokaiselle albumille on mahtunut klassikoita, mutta myös kohtuullisen huonoa materiaalia. Mitään Señor Smoken kaltaista ei kuitenkaan ole kuultu, mikä selittänee meikäläisenkin huonon kiinnostuksen.

Se korjataan nyt:


1. "After Hours"   2:22

Levyn avaa rock and roll -henkinen rytistys. Biisi ei ehkä ole elämää suurempi, mutta se asettaa levylle ominaisen tiukan tempon. Tällä kertaa ei hidastella, vaan pingotaan sydän kurkussa, ja hyvä niin.

2. "American Cheese"   4:20

Tätä voisi monella tapaa kutsua varsin detroitilaiseksi kappaleeksi. Se on myös näin musiikillisesti ja sovituksellisesti hyvin tyypillinen myöhempien aikojen E6 kappale. Vastaus on tietenkin cheddar, mutta mikä tekee tästä laulusta lopulta hyvän, on 2:30 tienoilla alkava akustinen väliosa falsettilauluineen:

This conversation is just a time killer, time filler 

Taking its toll upon my heart 

This corporation is just feed filler, seed spiller 

Hell bent on tearing us apart 

My king of the nation died from painkillers long after thriller 

They sell his music at K-Mart 

Going station to station 

Looking for Ben Stiller getting Phyllis Dillered 

Now too lets go back to the start

Toimii!

3. "Clusterfuck!"   4:36

Hienosti nimetty biisi tuo esiin toisen uusimmille kahdelle levylle ominaisen juonteen: funk-elektronikan. Vocoder kohtaa naistaustakuoron, groovaava biitti ja paksu basso luovat taustan kilkuttavalle pianolle. Kertsi on tietenkin iskevintä mahdollista E6:ta: Singing yeah, it was a clusterfuck - oh yeah it really fucked us up!

Sopivalla tavalla kasaria, nyky-r'n'b:tä, perus-E6:ta rankkoine kertsikitaroineen ja huutoineen. Erinomaista, suorastaan parasta A-ryhmää.

4. "Countdown to the Countdown"   3:08

Tämä muuten kuulostaa alkuun aivan Eelsin laululta Dog-faced boy. Siinä välissä on vaan kumma ambient-syna-breikki. Tässä ollaan siis taas siellä E6:n psykedeliaosastolla. Vauhtia on kuitenkin huolella, eikä pituuttakaan liikaa.

5. "Doom and Gloom and Doom and Gloom"   5:23

U2 Berliinissä vai Rollarit helvetissä? Ei tämä taas sitä Dickin pitkällistä keskustelua elämän tarkoituksesta ja kuoleman jälkeisestä elämästä. Ehkei tämä yllä esikuviensa tasolle, mutta kasari-fonisoolo pelastaa paljon.

Huomattavaa on sekin, että Jimmy Carteriin ja Broken Machineen verrattuna tässä on jatkuva töpinä päällä. Niin siis siihen asti, kun biisi puolivälissä kokee hitaan kuoleman: halftime-vetistelyä (jazz-melismoineen) ja takka. Alku hyvä, loppu turha.

6. "Jam It in the Hole"   3:51

Sitten taas diskofunk-kytkin päälle ja menoksi. Dick tosiaankin toteaa tässä, että: Stop, we are good times, we're from the 80s and we're here to help... Tosiaankin! Ei ehkä maailman innovatiivisinta musiikkia, mutta tätähän tämä on ja syystä. Biisin lopussa on kuitenkin hehkeää kuorolaulua ja siitä jää todella hyvä olo, ja tämähän on tärkeintä.

7. "I Am A Song!"   3:44

Vaikka kyseessä on varsin tyypillinen E6-balladi, tämäkin on levylle tyypilliseen tapaan vauhdikas. Perusvarmaa, ja mikä tärkeintä, tällä levyllä ei vielä sen puolivälissä ole yhtään täyttä pommia.

8. "It Ain't Punk Rock"   3:58

...till the punk rockers say it's punk rock. Tämä on sitä itseään, eli siis huumorirokkia. Ei ehkä niitä kekseliäimpiä kappaleita, muttei nyt täysin turhakaan. No, ok ilman industrial-space-outroa kyllä kohtuullisen turha.

9. "Love Song for Myself"  4:20

E6 goes Kylie. Ja todellakin tämä on laulu minulta minulle. Huumori kukkii taas vintagehengessä ja biitti puree. Nämä kappaleet ovat ihan syystä levyn loppupuolella, mutta tämä on b-puolista kyllä niitä parempia. Itseasiassa Dick voisi ihan hyvin tehdä puhdasta teknoakin.

10. "The Rubberband Man"   3:50

Kyseessä on tietenkin Spinnersin vanhan klassikon uudelleenlämmittely, ja millainen! Jäätävää rock-hyppyytystä laulun nimen mukaisesti. Tämä lienee parhaita, ellei jopa paras lainaveto, johon E6 on urallaan kyennyt. Ehdottomasti A-luokan feel good -bilebiisi.

11. "Tables and Chairs"   4:36

Dick situu turinatuolille ja kertoo tarinoita mielensä syövereistä. Taustalla perinteinen bändipumppu säestää.  Tarina onkin tässä se tärkein asia, sillä muu biisi on vain maisemaa. Se on myös laulun heikkous, sillä tarina ei ole kovin iskevä, tai järkevä (mutta senhän te jo arvasittekin).

12. "Talking Turkey"   4:20

Samasta sabloonasta saadaan myös hauskempia kappaleita, ja tämä on sellainen. Dickin ja taustalaulajien (jotka ovat muutenkin tällä levyllä edukseen) vuorovaikutus on kohdallaan ja herkän pehmeä Detroit-funk luo hellän intiimin tunnelman. Näin sitä kiitospäivää kannattaa juhlia!

Kappale I Can Translate löytyy sitten iTunesin puolelta, eli sinne vaan, jos kiinnostaa. Suosittelen kuuntelemaan, sillä Electric Six on taas perusarvojen parissa ja ihan onnistuneesti.