Ravens voittaa ihmeen kaupalla! Njoo, näin ei tule tapahtumaan mutta tämä on sitä violetit lasit päässä fanitusta. Siis valitettavasti on vain todennäköistä, että Peyton Manning marssii jatkoon Broncosin johdossa.Ei marssinut, tapahtui ihme. Tarkemmin sanoen Joe Flacco sai tehdä sitä, mitä hän on jo pitkään uskonut kykenevänsä tekemään, olemaan todella hyvä pelinrakentaja. Tämä Joe Flacco on näköjään päättänyt jatkaa, sillä sen verran vaikuttavaa touhu oli Patriotsia vastaan.
Olen ollut Ravensin fani noin vuodesta 2009. En voi valittaa, sillä näinä John Harbaughin ja Joe Flaccon vuosina joukkue on päässyt joka vuosi jatkopeleihin ja voittanut niissä otteluitakin, ollut konferenssifinaalissakin kolmena näistä viidestä. Tämä muuten on Flaccon osalta pelinrakentajaennätys koko liigassa. Ei siis huonoa!
Silti joukkue, jota aloin kannattaa puolustuspelaamisen takia, on vaikuttanut tänäkin vuonna välillä todella epävarmalta. Kun pian loppuva kausi alkoi ilman Terrell Suggsia (jalkavamma), Ray Lewis ja Lardarius Webb joutuivat sairaslomalle (jälkimmäinen loppukaudeksi), ei tilanne näyttänyt oikein hyvältä. En väliviikkoa korpit ottivat Houstonilta käkeen oikein kunnolla ja vetivät kauden lopun oikein huolella metsään.
Tämän kaiken perusteella arvioin, että homma loppuu Peyton Manningiin, unohtaen hänen historiansa ensiluokkaisena jatkopelihäviäjänä. No peli oli tiukka ja umpilegendaarinen. AFC-finaali NE Patriotsia vastaan ei niinkään. Ensimmäinen puoliaika väännettiin, mutta pikku hiljaa patrioottien rivit heikkenivät ja korpit pääsivät läpi nokkimaan. Tuntui, kuin olisin katsonut kymmenen vuoden takaista matsia, sillä Lewisin lopetusilmoituksen sähköistämän Ravensin puolustus oli liekeissä. Brady pysäytettiin kuusi kertaa 25:n yardin päähän maalista. Baltimore hoiti toisella puoliajalla kolme syötönkatkoa. Näin ei yleensä Bradylle käy, mutta nyt Patriots oli täysi vastaantulija.
Näin Baltimore Ravens palaa Super Bowliin 12 vuoden katkon jälkeen, ja minä saan vihdoinkin tehdä lake troutia!
Miten tähän on tultu?
Sanoisin, että minun fanittaessani Baltimore Ravens on muuttunut. Harbaugh päätti napata Flaccon ja teki näin 2008 draftissa ensimmäisellä kierroksella. Toisella kierroksella otettiin Ray Rice (Hey didle, diddle). Tämän jälkeen joukkue on varannut Dennis Pittan, Bernard Piercen sekä Torrey Smithin ja ostanut Jacoby Jonesin ja Vonta Leachin (Houstonilta) sekä Anquan Boldinin (Arizonal Cardinalsilta). Toisin sanoen joukkue on painottanut monipuolista hyökkäystä, joka juoksee, leikkaa ja koppaa maalla, merellä ja ilmassa!
Nyt Flaccolla on hyvän pelinrakentajan tarvitsemat hyökkäysaseet käytössään ja hän kykenee read option -hyökkäyksellä pitämään puolustajat kovilla. Kun New Jerseyn poika on tunnetusti liigan paras pitkän pallon paukuttaja, niin siinäpä se. Samalla tosin joukkueen puolustus on alkanut rakoilla. Se on kuitenkin kummallinen frankesteinin hirviö. Joukkue päästää mielettömiä jaardimääriä, mutta iskee kovaa ja kovettuu kohti maalilinjaa. Tyypillinen B-moren peli on vähämaalinen ja tiukka (paitsi jos Flacco pääsee vauhtiin). Tällöin joukkueen uusi potkaisija, Texasin lahja muulipotkuille, Justin Tucker pääsee oikeuksiinsa. Ja potkaista hän osaa!
Tietenkin Ravens saa puolustustyylistään rangaistuksia. Mikä muuten taas nähtiin AFC-finaalissa. Mutta homma näyttää vastoin tavanomaista logiikkaa toimivan.
Näin.
Lopuksi lieneekin aika kertoa, mitä uskon käyvän New Orleansissa. Baltimore Ravens voittaa. Tiukasti.
Tämän kauden finaalista tulee aivan järkyttävän tiukka ja repivä. B-more ja 49ers ovat molemmat kovia fyysisiä joukkueita ja molempien pelinrakentajat ovat liekeissä. Ottelu on siis todellakin katsomisen arvoinen.
Tekstit
