Nuke 'em if you got 'em

Ajatus, johon minun täytyy palata paremmalla ajalla: ydinvoima ja ympäristö.

Mielenkiintoinen avaus tästä sattui the Timesin sivuilta silmään. Mark Lynas toteaa:

Because everyone knows that real environmentalists loathe nuclear power. It is just evil. Full stop.

Except, well, I don’t believe that any more. Just a month ago I had a Damascene conversion: the Green case against nuclear power is based largely on myth and dogma.

Tämä asia on nimittäin häirinnyt minua jo pitempään. Heitän tuon nyt tähän haasteeksi itselleni ja muillekin, jottei asia unohtuisi.

Kuunnelluimmat viiden tähden pläjäytykset

Tämä on ihan fuulaa, mutta tuli vaan mieleen listata tällä hetkellä eniten kuuntelemani, mielestäni todella hyvät kappaleet. Onneksi hommaan löytyi sopiva työkalu, nimellisesti Doug Adamsin apple scripti Export Selected Songlists. Hienoa kamaa jäbällä, mäkittäjät käykää katsomassa.

Lista on tässä (artisteista ehkä myöhemmin lisää):

1. Let Me Know - Róisín Murphy - Overpowered
2. Dear Miami - Róisín Murphy - Overpowered
3. Night Vision - Electric Six - Switzerland
4. Jimmy Carter - Electric Six - Señor Smoke
5. Be My Dark Angel - Electric Six - Señor Smoke
6. Dance Epidemic - Electric Six - Señor Smoke
7. Mr. E's Beautiful Blues (Untitled) - Eels - Daisies Of The Galaxy
8. When You Were Young - The Killers - Sam's Town
9. If We're in Love - Roisin Murphy - Ruby Blue
10. Flying Colours - Jethro Tull - The Broadsword And The Beast [Bonus Tracks]
11. Sweet Nothings - Róisín Murphy - Overpowered
12. Atlantic City - Bruce Springsteen - Greatest Hits
13. Last Stop: This Town - Eels - Electro-Shock Blues
14. While My Guitar Gently Weeps - Jake Shimabukuro - Gently Weeps
15. Fallen On Hard Times - Jethro Tull - The Broadsword And The Beast [Bonus Tracks]
16. Bones - The Killers - Sam's Town
17. Ocean - Led Zeppelin - How The West Was Won
18. Kashmir - Led Zeppelin - Physical Graffiti
19. I Want It All - Queen - Greatest Hits II
20. Under Pressure - Queen & David Bowie - Greatest Hits II
21. Silenced - Mudvayne - The End of all Things to Come
22. Save Me - Queen - Greatest Hits I
23. A Kind Of Magic - Queen - Greatest Hits II
24. Keeps Me Wondering Why - Steve Miller Band - Steve Miller Band: Greatest Hits
25. Revelations - Audioslave - Revelations
26. Whatever Happened To Soy Bomb - Eels - Blinking Lights And Other Revelations
27. Rock Hard Times - Eels - Shootenanny!
28. Pulling The Plug On The Party - Electric Six - Switzerland
29. Cross-Eyed Mary - Jethro Tull - Aqualung
30. Up to Me - Jethro Tull - Aqualung
31. Clasp - Jethro Tull - The Broadsword And The Beast [Bonus Tracks]
32. Heavy Horses - Jethro Tull - Heavy Horses [Bonus Tracks]
33. From The Other Side - King Diamond - The Spider's Lullabye
34. Your Time Is Gonna Come - Led Zeppelin - Led Zeppelin I
35. Thank You - Led Zeppelin - Led Zeppelin II
36. Damned If I Do - Life Of Agony - Best Of
37. La Mer - Nine Inch Nails - The Fragile (Left)
38. The Great Below - Nine Inch Nails - The Fragile (Left)
39. The Big Come Down - Nine Inch Nails - The Fragile (Right)
40. Self-Esteem - The Offspring - Smash
41. Freedom Fighter - Rainbow - Difficult to Cure
42. Off And On - Róisín Murphy - Overpowered
43. Sabotage - Beastie Boys - The Sounds Of Science
44. Born to Run - Bruce Springsteen - Greatest Hits
45. Sometimes I Feel Like Screaming - Deep Purple - Purpendicular
46. Midlife Crisis - Faith No More - Angel Dust
47. Bullet Ride - In Flames - Clayman
48. Pussy Willow - Jethro Tull - The Broadsword And The Beast [Bonus Tracks]
49. The Whistler - Jethro Tull - Songs From The Wood
50. Burning Of The Midnight Lamp - The Jimi Hendrix Experience - Electric Ladyland

Aika vähän Zeppiä muuten!

Kiefer Sutherland, Ladies and Gentlemen!

Aina välillä sitä törmää uskomattomiin asioihin. Ja aina välillä sitä törmää Kiefer Sutherlandin uusimpaan, uskomattomaan roolisuoritukseen. Minä en tiedä mikä tätä miestä vaivaa, ajatuksia?

Joskun nuorempana olin aivan varma, että Dragonlance-trilogiasta saisi hienon elokuvatrilogian, aivan kuten Peter Jackson oli hänkin varma, että Sormusten herrasta tulisi kerrassaan erinomainen leffasarja. Niin, me molemmat olimme väärässä. Palaan vähän myöhemmin tuohon jälkimmäiseen, mutta nähtävästi Paramountin sokerivuori on puskenut ulos tällaisen tortun.

Kannattaa katsoa alkuun tuo Wikipedian artikkeli, ja sen kautta (tai tästä suoraan) kerrassaan huippukommentit Dragons of Autumn Twilightista. En aio itse sitä katsoa.

Lumiukko, lumiukko

Tein eilen pariinkin otteeseen lumitöitä. Kyllä kannatti!

Aamulla ennen töihin lähtöä oli vain 15 metriä 20 cm hankea kolattavana, jotta pääsin livahtamaan liikkeelle. Onneksi naapuri oli ajanut pakettiautolla uran isommalle tielle.

No, en ollut ainoa. Kaksi yhdistelmäperävaunullista rekkaa oli tarhan mäessä vilkut jouluvaloina. Talvi on taas täällä (toistaiseksi). IPCC:n neljännessä raportissa todettiin sademäärien kasvavan Pohjoismaissa. Lisää lunta saattaa siis olla tulossa, se vain sulaa nopeammin.

Nauttikaa kun vielä voitte.

Kitaraklinikka: Sevenstarin sähköt uusiksi

Hitto, siinä se nyt on ihan palasina pöydällä.

Jo kitaraa ostaessani tiesin, ettei sen mikeistä ole mihinkään, minkä takia ne pitää laittaa jossain vaiheessa uusiksi. Aikaa ehti kulua ihan kunnolla, mutta viimeinkin tänä syksynä sain ostettua ja haalittua kaikki tarvittavat uudet osat työtä varten.

Alunperin olin ajatellut laitattaa keppiin aktiivimikit, mutta valmistajalle osoittautui näiden markkinoille saattaman vähän liian isoksi palaksi, joten varasuunnitelman mukaisesti pitäydyin vanhassa, hyvässä ja luotetussa, sekä katu-uskottavassa. Laitoin toisin sanoen kakkoskeppiini saman kaulamikin kuin Ibassani. Tallaan päätin kuitenkin kokeilla vähän erilaista fiilistä kuin Invaderin hirviössä. Sanottakoon että distortionia käyttää mm. Wayne Static, kun taas invaasioon luottavat Willie Adler ja Mark Morton Lamb of Godista.

Ihan pelkällä mikkienvaihdolla en sitten tietenkään selvinnyt, älypää kun olen. Tällä kertaa halusin erillisen killswitchin kitaraan, jottei mikinvaihdin ota kaikkea hittiä yksinään. Toisaalta olin jo hajottanut tämänkin kitaran kyseisen vaihtimen, joten se piti myös vaihtaa. katkaisimelle oli paikka tiedossa, mutta tämä taas tarkoitti paluuta puutöiden ihmeelliseen maailmaan, koska kyseinen kohta plektrasuojuksen alla oli ihan kiinteää mahonkia. Niin sitten piti vielä hioa yli-innokkaiden korealaiskitaraseppien hölväämät lakkakerrokset kaulasta, jotta soittimeen saataisiin vähän lisänopeutta...

Näin päästiin tämän päiväiseen tilanteeseen, jossa kitara oli tuvan pöydällä ihan palasina.

Kaula oli helppo, sillä jokaiselta itseään kunnioittavalta väsääjältähän löytyy hienointa hiomapaperia. Lakkaa myös oli ihan asenteella, kuten sevenstar-kollegani Simo oli jo ehtinyt varoittaakin. Työkalupaja Sahari oli myös toimittanut nopeasti ja tehokkaasti työkaluja (talttoja jyrsinteriä porakoneeseen ja niin päin pois), joten pääsin pikaisesti reitittämään uudelle valitsimelle paikkaa. Hetken hirvitti, kun porakonepreparointi ja soittopelithän yhdistyvät yleensä vain John Cagen tuotannossa, mutta kohtuullisen pienin vaurioin hommasta selvittiin.

Muutamien pikkusäätöjen ja ison A-kirjaimen sovittelun jälkeen oli sitten aika ottaa kolvi käteen. Tässä vaiheessa on hyvä todeta, etten koskaan pitänyt elektroniikan säätämisestä teknisissä töissä. Kai kyseessä on jonkinlainen aversio vanhempieni valitsemaa uraa kohtaan (tai jotain). Näin ollen saatoin todeta, etten ehkä kuitenkaan ollut se pätevin kaveri tähän työvaiheeseen. Onneksi on Internet. Tässä ne kaksi sivustoa, joiden avulla humanistikin onnistuu: Seymour Duncanin elektroniikkaopas, josta voi hakea lukuisia erillisia mikki- ja elektroniikkaasetuksia, sekä Software systemsin itseselitteinen Guitar Wiring Site.

Silti illan tummuessa aina välillä alkoi usko omaan osaamiseen pettää, varsinkin kun kaikista osista ei ollut ihan helppoa sanoa, miten päin ne nyt pitäisi oikein virittää.

Päätin tehdä Sevenstar Mark II:ni seuraavanlaisen kehitelmän:

Kaulassa Seymour Duncan 59-7 -> 500k DPDT Volume switch, jolla mikin kelat saa joko sarjaan (klassinen Les Paul saundi) tai rinnan (yhä huminaa estävä mutta kuulaampi) -> Tone -->
Tallassa Seymour Duncan Distortion-7 (sarjassa) -> 500k Volume -->
Kolmisuuntainen mikinvaihtaja kaula/kaula ja talla/talla -->
Kaksisuuntainen killswitch ääni pois/päälle

Kuten saatatte huomata, jätin tarkoituksella tallan tonepotikan kokonaan pois. Kitarassa onkin nyt tyhjä aukko, jonka kohdalle keksinen pikaisesti jotain hauskaa, mutta tavallisella tonella ei mielestäni tee tallamikin kanssa yhtään mitään, ellei satu olemaan aktiivimikit alla.

Olisin halunnut laitta kitaraan yhden tai kaksi kolmisuuntaista DPDT on/on/on kytkintä, joilla mikit olisi saanut kytkettyä tyyppiin: rinnan/kelan puolitus/sarjaan, mutta arvatkaapa vaan löytyikö Helsingistä liikettä, josta näitä kytkimiä saa ostaa? Juu, ei.

Tuntien puuhastelun jälkeen oli sitten totuuden hetki. Kamat kiinni, kielet paikalleen ja kitara kiinni Podsteriin. Omat taitoni (eli niiden puutteen) tietäen olin jo henkisesti varautunut siihen, ettei tästä kuitenkaan mitään tule, ja keppi pitää pistää uusiksi. Näinpä oli kohtuullisen iloinen yllätys, kun viritettyäni (joo signaali tuli heti) saatoin todeta, että jokainen kytkentä toimii ja äänet kuulostavat juuri oikeilta!

Vähäisen säätämisen perusteella voi todeta, että oli se vaivan arvoinen, sillä niin paljon halvan kakkoskepin äänimaailma muuttui. Nyt tuolla kehtaa jo soittaakin.

Lopuksi todettakoon, että tuo on todellakin Mark II, ja toisin kuin Deep Purple, myöhemmät versiot tulevat olemaan parempia. Seuraavana pitäisi metsästää ainakin DPDT -kytkin, jolloin kaulamikin voisi kytkeä kolmisuuntaiseksi, tällöin sen volan voisi siirtää tallamikille, jolloin siihenkin saisi rinnankytkennän... Säätäminen ei lopu koskaan!

Eli, eikun kepittämään.

The Killers: Day & Age - Ensituntuma

Ei niin hyvä kuin Hot Fuss, eikä lähelläkään Sam's Townia, todellakaan...

1. Losing Touch

"I ain't in a hurry..."

Rento, ehkä jopa liian.

Tasavarma, joskin kitarasoolo (pelottaa sanoa näin) kusee biisin lopun. Ei kuitenkaan mitään erityistä sisältöä. Enemmän synää kuin viimeksi, vähemmän rokkia.

2. Human

Electrohenkinen introbiitti luo taskun lämmintä hektisyyttä kivahkon ambientkitarariffin päälle. Hunter S. Thompson-lainauksen ympärille rakennettu biisi tuo lähinnä mieleen eklektisen cover-vetäisyn Kylie Minoguen 90-luvun jälkipuoliskon biiseistä (loppu filttereineen kaikkineen)

3. Spaceman

Ei ehkä Babylon Zoo, mutta jotain samaa tässä silti on. Ehkä tuo eurobeat-henkinen Woa-ou-oa -rallatus vain saa sen fiiliksen. Toisaalta Brandonilla on näköjään jäänyt Eddieltä pöllitty Jump-synasaundi päälle JO KOLMANTEEN biisiin. Taisi tykätä siitä patchista.

Spaceman says everybody look down: voisit siis itsekin.

4. Joy Ride

Nej det är inte Per!

Ei tosin huono silti. Humppateknorummut yhdistettynä Enrique Iglesias-akustiseen ja campfire meets kasaripop äänimaisemaan ei ole koskaan huono ajatus, ainakaan minun mielestäni. Paras biisi tähän mennessä

5. This Is Your Life

Graceland in the spirit of Bobby McFerrin johtaa keskitempoiseen vetäisyyn, jossa U2-henkinen kitarafiilistely ja Van Halen -vaikutteinen basso luovat taustan Kukkasen vähän liiankin hennolle laulannalle.

Tässä vaiheessa täytyy todeta, että toistaiseksi yksikään biisi ei ole uhkunut Sam's Townin tai edes Hot Fussin hektistä energiaa. Biisit ovat maalailevia ja Flowers suorastaan laiska.

6. A Dustland Fairytale

Enterlude/Exitlude part III: Tällä kertaa biisi vaan on todellinen kolmen minuutin kokonaisuus, joka toisin kuin nuo mainitsemani lähtee liikkeelle. Kahden minuutin tienoilla päästään jo edellisen levyn maisemiin.

7. The World We Live In

Odotin jo hetken antares-vocoderia, sillä ensimmäiset tahdit toivat lähinnä mieleen petolinnun perseen (tm), mutta ei, kyllä tässä ollaan ihan puhtaalla humppapumppu-meiningillä liikkeellä.

Tämä biisi on oikeasti ihan Jari Sillanpäätä, siis iskelmää. En ollut varma tuntumasta, mutta väliosa toi varmuuden. Iloajoa lukuunottamatta ollaan oltu vahvasti keskitempolla liikkeessä, mikä ainakin minulle on jo itsessään ongelmallista.

Onko niin, että niin sanottu "sävellystaito" tuo mukanaan pakollisen laiskistumisen?

8. Neon Tiger

Ei vedä vertoja Tokyo Tigerille, ei edes prechoruksen rallatuksessa.

No, OK, nytkyttävä kitarariffi on ihan hauska säkeistöissä. Väliosa ei vain onnistu tuomaan lisäarvoa biisiin, ei sitten mitenkään. Itse asiassa tämä on englanninkielistä Kenttiä!

9. I Can't Say

Ttu! Sitten ne avaa leirinuotiobiisin (rumpufilli) Harpulla! Voi hyvä isä. Levyn huonoin Cptn Hook, hands down!

Joo ja tässä biisissä on myös fonifillejä. Se, ja yleinen kalypso-meininki tekevät harvinaisen selväksi, miksi tämä biisi on levyn loppupuolella. Tämä on se biisi, joka olisi ollut Coctailin soundtrackilla, mutta valitettavasti niillä oli riittävän hyviä stygejä (niin kuin Kokomo!).

10. Goodnight, Travel Well

Conan the Barbarian ja Örrimörri kohtaavat intron synasaundissa ja paskantavat niskaasi.

"Universe is standing still, and there's nothing I can say"

You heard the man: nothing.


Sitten on bonareita, mutta niitähän ei lasketa!

Pistän tässä käyntiin yhden satunnaisista ajatuksistani, eli alan kommentoida uusia albumeja.

Ensimmäinen osa: Guns n' Roses - Chinese Democracy


1. "Chinese Democracy"

Mölyä alussa, sitten päästään asiaan. Vähän laiska vetäisy.

Ei oikein jäänyt mitään käteen.

Selkeä levyn avausraita, eli (tyypillisesti) ohitettavissa aika
heppoisesti. Sääli ettei saanut tästä legendaariseksi levähtäneestä
lausahduksesa enempää irti.

2. "Shackler's Revenge"

Biisi aukeaa hämmentävällä Korn whammy-riffillä, no huh huh
(itseasiassa se on lähempänä kotikutoista Apulantaa!)

Ei huono kertsi kuitenkaan, radiokamaa.

Mutta oikeasti nää on ripanneet Apista.

3. "Better"

Munaton Korn-intro alkuun melkein pilaa muuten ihan toimivan
biisin. Akselilla on ihan klassista tuntumaa säkeistössä.

Bumblefootin lurautukset (kai) ovat ihan viihdyttäviä, vaikka
prechoruksen jälkeen varsinainen kertsi on vähemmän innoittava.

Väliosa tässä kuten edeltävässäkin on lähinnä tarkoituksetonta
sooloilua ja fiilistelyä, mutta silti ihan jees.

Linkin' Bröst tulee jopa mieleen näistä studiokikkailuista (raskaampaa
tosin ja Gn'Rhän on rockbändi!, kai se tekee LP:stä poppia)

4. "Street Of Dreams"

Akseli on taas konserttipianon ja orkkasyntsan kimpussa!

Säkkärin laulussa on käytetty varsinaista plugarivelhoa, hirveät
kompurat, antaresit jne. Auttaa kun on rokkibändi junttaamassa,
ei hyppää niin pahasti korvaan.

Eeppistä, ei mitenkään ikimuistoista.

(Tosin kun tätä vertaa toisten kehäraakkien paluuseen, joo tarkoitan
Hanoi Rocksia!, niin kyllähän tätä kuuntelee).

5. "If The World"

Etnotriphop alku tuo enemmän mieleen Robert Plantin uudemman
tuotannon. Kovaa se laulaa ja korkealta (niin kuka? No Akseli tietenkin,
Plantilla on jo laskeutunut).

Tällä biisillä ei ole ennen 1:30 mitään tekemistä Gn'Rn kanssa, mutta
kyllä se sieltä lähtee. Sitä paitsi tämä on ihan hyvä biisi, kunhan se
irroitetaan asiayhteydestä.

Kitarasaundista mä pidän, siinä ei ole mitään uutta, mutta se on Todella
hyvin tuotettu, varsinkin tämän stygen soolossa.

6. "There Was A Time"

Sekunneissa tullaan Keskimaasta Gormenghastin kautta perinteisempiin
Gn'R tunnelmiin. Aika perusrokkia tunnelmaltaan. Ts. tyypillinen duuri-
gunnari-vetäisy.

Soolo toimii, ihan hyvä tämä nykyinen kepittäjä on, vaikkei millään tavalla
omaperäinen. Lainailee kyllä joka paikasta, mm. ihan helvetisti Tom
Morellolta!

7. "Catcher In The Rye"

Gn'R balladia haetaan mutta Beatlesiksihän se menee, sävellajin vaihtoineen,
harmonioineen kaikkineen.

Oikeasti sieltähän se tulee neljän minuutin kohdalla: joukkohoilotus.

Fab Four 4 evah!

8. "Scraped"

Intro: Club for W. Axl Five!

Tästä päästään Suicidal Tendensies -henkiseen 90-luvun alun funk-metalliin.

Harmonioiden muovisuus (lue pro tools 'r us) haittaa aika pahasti sanoman läpi
menoa, mutta toisaalta tämähän on jo levyn kahdeksas raita, ja sellaisena ei
ihan mahdottoman huono.

Mitä pitemmällä biisi pääsee, sitä homommalta tuo kuulostaa (not cheesy gay,
but but fucking gay) eli taas on lainattu Kornilta.

9. "Sorry"

Look mom I have a wah and delay! Mulla tulee mieleen tästä ensimmäiseksi
outoa kyllä Staind.

Biisi ei oikein ota kehittyäkseen, joskin blues-rock soolo vetää vertoja minä
tahansa päivänä Gary Moorelle!

Part II:

(johtuen kirjoittajan pääsiäiskätisyydestä!)

10. "Riad N' The Bedouins"

Tässä on alussa haettu samanlaista vaikutelmaa kuin Immigrant Songissa:
kitaristi:
täntäntädätäntädä
Axl:
Aaa-a-a-Aaa

Vauhtiralli, mikäs siinä. Onhan tämä selvästi parempi kuin keskimääräinen
Radio Rockin repäisy.

11. "I.R.S."

No joo, ei tämä niin paljon ole muuttunut siitä vuotaneesta. Panee ihmettelemään
sitä, miksi aikaa on taas palanut niin perkeleesti.

Puolinopea jumitus. Kertsi tietenkin on lyyrisesti sitä koherentimpaa Axua,
mutta muuten kyllä tämän syvempi yhteiskunnallinen sanoma jää jotenkin
kovin epäselväksi.

12. "Madagascar"

Ei yhtä hyvä kuin leffa!














No joo, viiden pennin rumpukone, jousisynaa ja jumittava riffi ja kaiken päällä
W. vinkumassa. Tämä nyt on sitä filleriä josta alkuperäistäkin bändiä voi
hyvällä syyllä syyttää.

Hei me ollaan jo raidassa 12 eikä levy lopu vielä pariin biisiin. WTF Axl?

13. "This I Love"

Virhe!

Virhe!!!

Viiden ja puolen minuutin jumituksen jälkeen mitä se tekee? Laittaa herkän
balladin. Tää levyhän on matkalla sinne klassiseen etelään ja
(helvetin hitaalla)
vauhdilla. Piano ja viulusyna hallitsevat ensimmäiset kaksi minuuttia ennen
kuin kitarasta on tietoakaan. Sitten tulee kitarasoolo jonka suhde taustaan on
oikeasti luokkaa Fire Eyes (toim. huom. Aaro ja Tuomaan Two Sailors -projectin
balladi)

Tämä biisi voisi toimia, jos niitä vanhoja balladeja ei olisi
olemassa. Mutta kun
ne ovat. Oikeasti.

Tai ei, ei se voisi. Hybristä tämä on.

14. "Prostitute"

Lincolnin puisto aloittaa tämän lopetusraidan.

Sitten biisistä kuitenkin kehkeytyy You Know My Name -henkinen moderni
007-pastissi. Lyriikatkin tukevat tätä:

"I got a message for you
Open the way is what I've got to do (todella epäselvää)
Give what you have what you might loose

What would you say, if I told you that I'm to blame
and what would you do, if I had to deny your name
Where would you go, if told you I love you and then walked away
Who should I talk to, if not the ones that you could not say..."

Ja sitten se menee vaan oudoksi, niin kuin Bond-tunnarit aina.

6:14 semmoista musikaalisten tyylien vuoristorataa, ettei
paremmasta väliä.

Quantum of Rose
- Now in the Best Buy near You!

Viimeinkin netissä

Tein sitten blogin, vaikka uskon ystäväni tavoin, että blogeja pitävät ihmiset imevät. Tästä huolimatta haluan joskus spämmätä maailmaa satunnaisilla ajatuksilla.

Olkaa siis niin hyvät.

Lisää seuraa, kunhan saan asiat rullaamaan.