Pistän tässä käyntiin yhden satunnaisista ajatuksistani, eli alan kommentoida uusia albumeja.

Ensimmäinen osa: Guns n' Roses - Chinese Democracy


1. "Chinese Democracy"

Mölyä alussa, sitten päästään asiaan. Vähän laiska vetäisy.

Ei oikein jäänyt mitään käteen.

Selkeä levyn avausraita, eli (tyypillisesti) ohitettavissa aika
heppoisesti. Sääli ettei saanut tästä legendaariseksi levähtäneestä
lausahduksesa enempää irti.

2. "Shackler's Revenge"

Biisi aukeaa hämmentävällä Korn whammy-riffillä, no huh huh
(itseasiassa se on lähempänä kotikutoista Apulantaa!)

Ei huono kertsi kuitenkaan, radiokamaa.

Mutta oikeasti nää on ripanneet Apista.

3. "Better"

Munaton Korn-intro alkuun melkein pilaa muuten ihan toimivan
biisin. Akselilla on ihan klassista tuntumaa säkeistössä.

Bumblefootin lurautukset (kai) ovat ihan viihdyttäviä, vaikka
prechoruksen jälkeen varsinainen kertsi on vähemmän innoittava.

Väliosa tässä kuten edeltävässäkin on lähinnä tarkoituksetonta
sooloilua ja fiilistelyä, mutta silti ihan jees.

Linkin' Bröst tulee jopa mieleen näistä studiokikkailuista (raskaampaa
tosin ja Gn'Rhän on rockbändi!, kai se tekee LP:stä poppia)

4. "Street Of Dreams"

Akseli on taas konserttipianon ja orkkasyntsan kimpussa!

Säkkärin laulussa on käytetty varsinaista plugarivelhoa, hirveät
kompurat, antaresit jne. Auttaa kun on rokkibändi junttaamassa,
ei hyppää niin pahasti korvaan.

Eeppistä, ei mitenkään ikimuistoista.

(Tosin kun tätä vertaa toisten kehäraakkien paluuseen, joo tarkoitan
Hanoi Rocksia!, niin kyllähän tätä kuuntelee).

5. "If The World"

Etnotriphop alku tuo enemmän mieleen Robert Plantin uudemman
tuotannon. Kovaa se laulaa ja korkealta (niin kuka? No Akseli tietenkin,
Plantilla on jo laskeutunut).

Tällä biisillä ei ole ennen 1:30 mitään tekemistä Gn'Rn kanssa, mutta
kyllä se sieltä lähtee. Sitä paitsi tämä on ihan hyvä biisi, kunhan se
irroitetaan asiayhteydestä.

Kitarasaundista mä pidän, siinä ei ole mitään uutta, mutta se on Todella
hyvin tuotettu, varsinkin tämän stygen soolossa.

6. "There Was A Time"

Sekunneissa tullaan Keskimaasta Gormenghastin kautta perinteisempiin
Gn'R tunnelmiin. Aika perusrokkia tunnelmaltaan. Ts. tyypillinen duuri-
gunnari-vetäisy.

Soolo toimii, ihan hyvä tämä nykyinen kepittäjä on, vaikkei millään tavalla
omaperäinen. Lainailee kyllä joka paikasta, mm. ihan helvetisti Tom
Morellolta!

7. "Catcher In The Rye"

Gn'R balladia haetaan mutta Beatlesiksihän se menee, sävellajin vaihtoineen,
harmonioineen kaikkineen.

Oikeasti sieltähän se tulee neljän minuutin kohdalla: joukkohoilotus.

Fab Four 4 evah!

8. "Scraped"

Intro: Club for W. Axl Five!

Tästä päästään Suicidal Tendensies -henkiseen 90-luvun alun funk-metalliin.

Harmonioiden muovisuus (lue pro tools 'r us) haittaa aika pahasti sanoman läpi
menoa, mutta toisaalta tämähän on jo levyn kahdeksas raita, ja sellaisena ei
ihan mahdottoman huono.

Mitä pitemmällä biisi pääsee, sitä homommalta tuo kuulostaa (not cheesy gay,
but but fucking gay) eli taas on lainattu Kornilta.

9. "Sorry"

Look mom I have a wah and delay! Mulla tulee mieleen tästä ensimmäiseksi
outoa kyllä Staind.

Biisi ei oikein ota kehittyäkseen, joskin blues-rock soolo vetää vertoja minä
tahansa päivänä Gary Moorelle!

Part II:

(johtuen kirjoittajan pääsiäiskätisyydestä!)

10. "Riad N' The Bedouins"

Tässä on alussa haettu samanlaista vaikutelmaa kuin Immigrant Songissa:
kitaristi:
täntäntädätäntädä
Axl:
Aaa-a-a-Aaa

Vauhtiralli, mikäs siinä. Onhan tämä selvästi parempi kuin keskimääräinen
Radio Rockin repäisy.

11. "I.R.S."

No joo, ei tämä niin paljon ole muuttunut siitä vuotaneesta. Panee ihmettelemään
sitä, miksi aikaa on taas palanut niin perkeleesti.

Puolinopea jumitus. Kertsi tietenkin on lyyrisesti sitä koherentimpaa Axua,
mutta muuten kyllä tämän syvempi yhteiskunnallinen sanoma jää jotenkin
kovin epäselväksi.

12. "Madagascar"

Ei yhtä hyvä kuin leffa!














No joo, viiden pennin rumpukone, jousisynaa ja jumittava riffi ja kaiken päällä
W. vinkumassa. Tämä nyt on sitä filleriä josta alkuperäistäkin bändiä voi
hyvällä syyllä syyttää.

Hei me ollaan jo raidassa 12 eikä levy lopu vielä pariin biisiin. WTF Axl?

13. "This I Love"

Virhe!

Virhe!!!

Viiden ja puolen minuutin jumituksen jälkeen mitä se tekee? Laittaa herkän
balladin. Tää levyhän on matkalla sinne klassiseen etelään ja
(helvetin hitaalla)
vauhdilla. Piano ja viulusyna hallitsevat ensimmäiset kaksi minuuttia ennen
kuin kitarasta on tietoakaan. Sitten tulee kitarasoolo jonka suhde taustaan on
oikeasti luokkaa Fire Eyes (toim. huom. Aaro ja Tuomaan Two Sailors -projectin
balladi)

Tämä biisi voisi toimia, jos niitä vanhoja balladeja ei olisi
olemassa. Mutta kun
ne ovat. Oikeasti.

Tai ei, ei se voisi. Hybristä tämä on.

14. "Prostitute"

Lincolnin puisto aloittaa tämän lopetusraidan.

Sitten biisistä kuitenkin kehkeytyy You Know My Name -henkinen moderni
007-pastissi. Lyriikatkin tukevat tätä:

"I got a message for you
Open the way is what I've got to do (todella epäselvää)
Give what you have what you might loose

What would you say, if I told you that I'm to blame
and what would you do, if I had to deny your name
Where would you go, if told you I love you and then walked away
Who should I talk to, if not the ones that you could not say..."

Ja sitten se menee vaan oudoksi, niin kuin Bond-tunnarit aina.

6:14 semmoista musikaalisten tyylien vuoristorataa, ettei
paremmasta väliä.

Quantum of Rose
- Now in the Best Buy near You!