13 vuoden tauon jälkeen - My Dying Bride Suomessa

My Dying Bride esiintyi tänään Helsingissä Tuska-festivaaleilla. Aikaa oli tiukanlaisesti, enkä ollut varmasti ainoa, joka olisi voinut toivottaa Volbeatin muualle ja MDB:lle lisää tilaa. Tunnissahan ei montaa doom-rypistystä vetäistä.


Bändin uusi viulisti-pianisti Katie Stone päätti jättää bändin kiertueen alla, joten tilalle palkattiin häthätää uusi Shaun, Shaun Macgowan. Herralla oli tiukalti treenattavaa, joten voi todeta keikan menneen häneltä ihan mukavasti, joskin muutamia haperointeja molemmilla instrumenteillä tapahtui, yleensä vanhemman materiaalin kanssa.

Tästä huolimatta bändi oli iskussa, etenkin nykyinen basisti Lena oli varsin upea (joskin soittaa plektralla). Aaron oli pukeutunut violettiin kauluspaitaan ja mustaan kravattiin, ja näytti muutenkin takavuosia riutuneemmalta. Kun sitten keikan kliimaksissa Ihmiskunnan tuskaa kokiessaan hän vajosi polvilleen pää käsiensä suojaamana, oli tunnelma helteestä ja auringonpaisteesta huolimatta juuri se, mitä oli tultu hakemaan.

Andrew ja Hamish vetivät kitaraosuutensa oletettavan tiukasti ja nykyinen rumpali Dan Mullins hoiti niin nopeat kuin hitaatkin osat todella mallikkaasti. Niin ja Andrew'n fleda oli edelleen ennätyspitkä, joskaan ei Clawfingerin basistin mitoissa!

Settilista (ei ihan satavarma sellainen, mutta kuitenkin):

1. Fall With Me (The Lies I Sire)
2. Bring Me Victory (The Lies...)
3. From Darkest Skies (The Angel and the Dark River)
4. And I Walk With Them (A Line of Deathless Kings)
5. Turn Loose the Swans (Turn Loose the Swans)
6. She Is the Dark (The Light at the End of the World)
7. The Cry of Mankind (The Angel...)
8. My Body, a Funeral (The Lies...)

Ennakoin ilman googlea, että keikalla kuullaan tarkoin valittujen hittien ohella paljon uutta materiaalia. Ottan huomioon kappaleiden pituudet, näin kävikin. Aloitus oli kalseahko, ja selvästi yleisö oli paremmin mukana Swansin ja angelin biiseissä. Silti uuden levyn suosikkini Bring Me Victory sai porukan liikkeelle myös livenä. Oikeastaan edellisen albumin kappale And I Walk With Them oli keikan suvanto, sillä Swans räjäytti taas yleisön ja She Is the Dark'kin toimi vallan hyvin Suomen suvessa.

Hiljattain bändi veti tällaisenkin Leipzigissa kiertueen avauksessa. Lisänä olivat siis vain Catherine Blake (Songs of Darkness, Words of Light) ja The Dreadful Hours (The Dreadful Hours). Tällöinkään ei siis kuultu Crown of Sympathya tai A Sea to Suffer Inia tai mitään Like Gods of the Sunilta tai prosentilta. Tuo Catherine Blake ei mieltä kaivele, mutta Dreadful Hoursin olisin kyllä mielelläni kuullut. Toivottavasti tulevat pian klubikeikalle.