Keikka-arvostelu: Bruce Springsteen and the E-Street Band Tampereen Ratinan stadionilla 2.6.

Työväen sankari kohtasi omansa Ratinan kentällä! Tai no ainakin stadionrockin kova keikkaveteraani hoiti hommansa Tampereella. Me olimme sitä todistamassa noin 25 metrin päässä lavasta, eli ei aivan sylkyetäisyydellä siis.

Jonotustekniikkamme osui lähes nappiin ja vain hetken seisoskelun jälkeen olimme sopivasti takaporttien tuntumassa ja saimme paikat karsinan taka-aidalta. Kuuleman mukaan porukkaa oli saapunut jonoon jo sunnuntaina, mutta minä taasen saavuin Kotkasta. Bussimatka kesti vaivaiset neljä ja puoli tuntia.

Springsteen et co. osaa hommansa ja Ratinassa kuultiin ja nähtiin niin rautaisen varma show, ettei parempaa saa edes Vegasissa. Pienet yksityiskohdat, kuten kummalliset T:n muotoiset (väärinpäin tosin) videonäytöt, oli hiottu tarkalleen pomon tarpeisiin tehon maksimoimiseksi. Tietenkin keikka kesti tyypilliset lähes kolme tuntia, mikä tarkoittaa muutamaa suvantoa ja uutta nousua.

Tässä on settilista.

Uutta materiaalia oli tosiaankin vain vähän mukana, ja hyvä niin, sillä selvästi se ei yleisöä aivan tuhottomasti sytyttänyt. Huomionarvoista on myös suurten slovarien puute. Ei Riveriä, ei Atlantic Cityä, ainoastaan vähän retrommat Outlaw Pete ja (arvostelijan kiittämänä) The Ghost of Tom Joad. Oma tulkintani on, että pomo havaitsi yleisön kaipaavan vauhtia ja sääti settiä sen mukaisesti. Yleisöraadista valittiin kuitenkin laulut Cover Me, Because The Night, sekä Thunder Road, vaikka slowarilappujakin oli lavalle kannettu.

Todellinen ylläri oli lapulta lisäksi nostettu The Dark End of the Street, jonka alkuun Bruekin herkistyi muistelemaan omien syrjähyppyjensä tuottamaa tuskaa. Tietenkin encoreen pääsi myös kohtuullisen naurettava (etenkin noin 6-minuuttisena yleisönlaulatuksena) Santa Claus. Only in Finland.

Iloisesti minut yllätti Jay Weinberg, Maxin poika, joka nuorena kahdeksantoistavuotiaana kollina klaarasi todella mallikkaasti osansa, Brucen kannustaessa ja välillä yllyttäenkin: Help me out Jay! Todellakin pätevää.

No, keikan jälkeen saimme yöpaikan boffaustutun sohvalta, joten sain siinä neljä tuntia untakin. Juna kotiin (ensimmäinen kolmesta Tampere-Tikkurila-Kouvola-Kotka) lähti 05:33. Kotkassa odotti sitten oma Aallon uljaiden keikka torilla. Siitä lisää myöhemmin!