Sailing the Seas of Love

"EU-kriittisten" voittoa hehkutellaan nyt kovasti. Soinista tuli, yllätys-yllätys, Suomessa vaalien ääniharava. Samalla on syytä huomata, että vihreät etenivät samalla, kun SDP otti takkiin. Ottamatta sen tarkemmin kantaa puolueohjelmiin tai muuhun ns. sisältöön, saanen todeta, että nyt etenivät ne, jotka ovat pitäneet itsestään ääntä. Passivoituneen ja poliitikkojen ei-tästä-tässä-voi-puhua-kun-siitä-on-sovittu-hallitusohjelmassa -kommentteihin kyllästyneen kansan saa näköjään liikkeelle pitämällä ääntä itsestään.

Olisikohan siinä mitään, että siirtyisimme politiikkaan, jossa aivan avoimesti puhuttaisiin asioista ja pestäisiin sitä poliittista likapyykkiäkin ihan julkisesti. Nämä nyt kuitenkin ovat yhteisiä, tärkeitä asioita (och de många människor som intr fick veta...) . Kun puolueet kieltäytyvät avoimesta politikoinnista, jää monelle ihmiselle helposti sellainen tunne, ettei asioihin voi vaikuttaa, kun ne kuitenkin tekevät päätökset kabinetissa peltilehmänkaupoilla. Asiaa ei tietenkään auta se, että mieltänsä osoittamaan vaivautuneille todetaan näiden olevan väärässä ja myöhässä. Ei yhteisissä asioissa voi olla myöhässä, jokaisen lain voi muuttaa, sitä varten teille, kansanedustajat, maksetaan verovaroin palkkaa.

Vastaus ei myöskään voi olla se, että liity pentu puolueeseen ja ota kiltisti paikkasi rivissä. Puolueita on perustettu ja niitä on lakkautettu. YKSIKÄÄN suomalainen nyt toimiva puolue ei ole korvaamaton tai ikuinen. Vähänpä keskinäisten ristiriitojen repimä Vanhas-Korhos-Keskusta muistuttaa Kyöstin kunnian päivien Maalaisliittoa, eikä SDP:kään ole lähelläkään sitä puoluetta, joka mursi kerta rysäyksellä maamme puoluekartan 1907. Puolueiden pitää muuttua, tai ne katoavat. Toisaalta harva näki SMP:n toisen tulemisen. Näiden joukossa oli tietenkin Timo itse.

Uudet puolueet voivat ymmärrettävästi helpommin käydä taistoon, vaikka tuulimyllyjä vastaan jos niikseen tulevat. Olisikin ehkä oppimista tällaisesta joustavuudesta. Kansa ei edusta puolueita, eivätkä puolueet ole uskollinen poikkileikkaus kansasta. Tämän kun poliitikotkin ymmärtäisivät.

Esimerkkimme Ruotsista:

Tukholma. Piraattipuolue seilasi Ruotsin EU-vaaleissa perinteisen puoluekentän ohi ja saalisti yhden paikan EU-parlamentista. Puolue sai yhteensä 7,1 prosenttia äänistä.

Piraattipuolueen lisäksi illan suuria voittajia olivat ympäristöpuolue sekä hallitukseen kuuluva kansanpuolue. Molemmat saivat yhden lisäpaikan Brysselissä. Ympäristöpuolue lähes tuplasi kannatuksensa edellisistä EU-vaaleista. Se sai 10,8 prosenttia äänistä.

Vaalien suurin häviäjä oli EU-kriittinen Junilistan, joka menetti kaikki kolme paikkaansa. Myös vasemmistopuolue menetti yhden paikan.

Ruotsin suurimmat puolueet, sosiaalidemokraatit ja maltillinen kokoomus, saivat edellisten EU-vaalien tapaan suhteellisen alhaiset kannatuslukemat, mutta onnistuivat säilyttämään paikkansa. Sosialidemokraatit jatkoi suurimpana puolueena viidellä paikallaan. Suurta eroa hallituspuolueiden ja opposition välille ei vaaleissa muodostunut.

Ruotsalaisten äänestysinto kasvoi edellisvaaleista alustavasti kuusi prosenttiyksikköä 43,8 prosenttiin. (STT 7.6.2009)

Siis: EU-kriitikot saivat köniin, piraatit ja miljövändit saivat valtavan kannatushyöyn, ja kansan äänestysinto nousi. On muistettava, että Suomessa äänestysinto laski entisestään. Tiedot YLE:n palvelusta. Soini muuten jäi Jäätteenmäen ääniennätyksestä viiden vuoden takaa, ja mitä tekikään jälkimmäinen ennen parlamenttikampanjaansa, herätti suuria tunteita suuntaan jos toiseen.

Populismi tuo ainakin tunteita pintaan ja nostaa keskustelua. Kuinka tämä sitten on huono asia?

Lopuksi vähän henkilökohtaisempi huomio. Kävin äänestämässä, koska käyn aina äänestämässä (kasvatukseni peruja), ja onhan piirini äänestyspaikka kirjaimellisesti naapurissa. Äänestysstrategioista kannattaa muuten (ihan näin jälkikäteenkin) käydä katsomassa Lasse Pitkäniemen yhteenveto.

Olen äärimmäisen pettynyt kaikkiin Suomen poliittisiin puolueisiin. Ne eivät mielestäni tällä hetkellä puolusta ihmisten oikeuksia, vaan ajautuvat hitaasti liukkaan mäen niskaa pitkin kohti meille suomalaisille selkärangasta tuttua tsaristista kontrollia, missä vain se, mikä on erikseen sallittua, ei ole kiellettyä, ja sekin vain toistaiseksi. Arvatkaapa, poliitikot, löysinkö joukostanne yhtään ääneni arvoista ehdokasta?