F Y Studiot: Sysikuun äänityssessiot, osa 4

No niin,

Olen viimeinkin toipunut viikonlopusta ja sitä seuranneesta työrutistuksesta sen verran, että on aika dokumentoida loppuun Sysikuu-sessioiden tapahtumat. Kun jätin sinut viimeksi, hyvä lukijani, olin juuri saanut paikat järjestykseen yhtyettä varten.

Perjantaina hippasen ennen iltaseitsemää ensimmäinen joukkio, rumpali ja soolokitaristi sekä toinen pelinjohtajista, saapuivat Mussaloon. Olimme ennakkoon määrittäneet tehtävänjaon siten, että kun osa porukasta kävi kaupassa, rumpali tuli suoraan säätämään soittimiaan. Olin nimittäin ennakoinut, että perjantain virittelystä ja säätämisestä noin. 95 % menisi rumpujen asettamiseen ja mikittämiseen. Olin arvannut oikein.

Paikka oli valmiina tuvan kaakonpuoleisessa nurkassa. Olin tämän valinnut osittain käytännönsyistä, mutta myös välttääkseni lähes neliömäisen, suorakaiteen muotoisen tilan keskellä syntyvää laatikkomaista ääntä. Valinta oli onnistunut. Siinä me sitten säädimme rumpuja ja mikkiständejä. Basarin mikittäminen osoittautui kaikkein haastavimmaksi. Rummun sisällä ollut pehmuste oli hippasen liian iso, joten etukalvo oli otettava pois ja pehmuste vaihdettava pienempään. Näin ääni saatiin rock-mittoihin. Virvelille laitettiin kaksi mikkiä, mikä alustavasti (en ole vielä pahemmin säätänyt saundeja) osoittautui hyödylliseksi miksaamisen kannalta. Tomit olivat selvästi helppoja tapauksia, varsinkin kun rumpalilla oli pikkutomeille oma erillinen ständi, mikä eristi ne basarista, eikä luottomikkini, AKG C1000S taaskaan pettänyt minua. Heitin mikin hihatin ylle mahdollisimman kauas virvelistä lautasten keskustan ja reunan puoliväliin ja signaali oli heti miellyttävän tuhti ja rokkaava. Overheadit olivat etukäteen herättäneet pelkoa, sillä ne olivat kaikkien lähteiden mukaan kaikkein haastavimmat koko setissä.

Kyllähän ne muusikot siinä vähän naureskelivat epäuskoisen oloisina, kun vedin viisimetrisen rullamitan peliin ja aloin mittailla mikeille paikkaa. Tämä oli kuitenkin tarpeen. Ensinnäkin piti ottaa huomioon overheadien suhde rumpujen "keskilinjaan". Toisin sanoen tarkoituksena on saada virveli ja basari saundaamaan siltä, kuin olisivat keskellä. No tämähän on illuusio, sillä virvelihän ei ole suoraan basarin takana vaan vähän sivussa. Sitten oli saatava viis lautasta (kaksi crashia, splash, china ja ride) kahdella mikillä sopivasti talteen. Tulihan sinne raidalle aimo tujaus haitsuakin, mutta mikä parasta rumpalilla oli sen verran laadukkaat pellit, että homma oli lopulta todella helppoa. Käytin minä siinä vähän psykologiaakin, katsokaas rumpaleilla on tapana paukuttaa lautasia vähän liiankin kovaa. Tämän minä sitten mainitsin ennen kuin alettiin nauhoittaa, ja rumpali soittikin koko setin sopivalla voimakkuudella.

Lisää rumpujen nauhoittamisesta muuten täällä, täällä ja täällä.

Kitarat ja bassot vedettiin suoraan narulle DI-boksien läpi. Basson kieliä piti vähän nostaa, mutta muuten homma oli vähän liiankin helppoa. Itse äänityksiä varten olin lainannut velipojalta toisen mikserin, johon vedin rumpusaundit suoraan ja näin sain rumpalille selkeän monitorimiksin. Toinen mikseri meni basistille, jolle hoidettiin Marshall Major -mallinnuksen avulla oikein miehekäs mörinä. Kitaristit vetivät sessioissa vahvistimien läpi, joilla siis kuulivat itsensä rumpujen yli. Tämä kaikki sitten nauhoitettiin tilamikillä melko keskeltä huonetta (tämänkin saundi näyttäisi onnistuneen kohtuullisen hyvin). Tein lähes jokaiseen biisiin rumpalia varten click trackin kevyellä rumpusyntsalla. Tämä toimi hyvin, ja aionkin vastedes käyttää tätä menetelmää kaikkialla ja aina...

Pidimme hyvää tahtia. Ensimmäiseen biisiin tosin meni viisi ottoa, mutta tämän jälkeen homma alkoi lutviutua ja useimmat kappaleet saatiin toisella otolla narulle. Yhtyeen livekokemus näkyikin todella hyvin, sillä kun he pääsivät vauhtiin homma potki huolella. Kun sitten kävin raitoja läpi, saatoin todeta muun muassa, että basisti oli todella tiukasti kiinni biitissä. Kun sitten iltapäivään mennessä olivat yhteisotot purkissa, oli aika purkaa rummut ja aloittaa laulujen nauhoitus. Samalla nauhoitimme kitaristeiltä uusia ottoja DI:llä.

Laulajan dynaamisen tyylin vangitsemiseksi päätin nauhoittaa kaiken kolmella mikillä, noin ihan varmuuden vuoksi. Lähimikkinä käytin Shuren SM58:a pop-filtterin takana. Tämän taakse sopivan ilmavalle etäisyydelle laitoin Røden putkimikin ja tilasaundia tallentamaan noin metrin päähän toisen isokalvoisen, NT1:n. Lauluja otettiin muutama otto purkkiin ja samalla saatiin lisää kitaraa sunnuntaita varten.

Ajatuksena oli ollut sunnuntaina nauhoitella vähän overdubbeja, yhtä sun toista. Sessiot olivat kuitenkin menneet vauhdikkaasti ja hyvänolon tunne valtasi porukan lauantaina saunan tienoilla. Tästä seurasi sitten se luonnollinen palautus, ja jo iltayöstä saatoin todeta, että huomenna ei ainakaan lauluja nauhoitettaisi. Tämä jäi näin jälkikäteen vähän itseäni jäytämään, mutta toisaalta olennaiset jutut olivat nauhalla ja hallussa. Ryhdyin siinä sitten sunnuntaiaamuna hiomaan DI-kitaroita kuntoon re-ämppäystä varten. Olin nimittäin poistanut uuden lelun, jonka avulla nämä DI-saundit hoidettiin takaisin styrkkareihin ja näin narulle. Homma toimikin kuin väärä raha Viipurin torilla.

Muuta ei sitten ehdittykään sunnuntaina tehdä. Materiaalia kertyi kaiken kaikkiaan 12 gigatavua, biisejä todellakin ne viisi ja hyvää fiilistä sitäkin enemmän. Ja kunhan pääsen miksailemaan matskua, tarina jatkuu.