Norjalaiset, nuo popin uudet ruotsalaiset - Maria Mena

En juuri nyt jaksa ottaa vakavia asioita esille, sillä tulos olisi parhaimmillaankin vain puolittainen. Siksi käytän tämän hetken kehumalla hienoa musiikkia.

Kehuin tuossa hiljan uutta norjalaista yhtyettä, Donkeyboyta. Koska olen luukuttanut heitä aika paljon, päätti Spotify tarjota Artists you may like... -osiossaan vähän lisää Norjan meininkiä, tarkemmin ottaen Maria Menaa.

Hänhän lienee tuttu musiikkimediasta useimmille, sillä onhan tällä Oslolaislaulajalla tältä vuosikymmeneltä jo neljä julkaistua levyä ja muutamat hitit ovat pyörineet taajaan musiikkikanavilla (ehkä myös radiossa, mutta sitä en kuuntele).

Nyt taas osa miettii, että on se Aaro tollut ihan hulluksi ja mökkihöperöksi, kun se kunnon äijämeiningin sijaan kuuntelee vaan kevyttä teinipoppia. No, olette ehkä oikeassa höperyydestä, mutta väärässä musiikista (oli makunne millainen tahansa). Menan kappaleet ovat hyvin kasattuja, vahvasti akustispainotteisia ja näin nykylistatrendin vastaisia melodisuudessaan ja hallitussa minimalismissaan. Toisin sanoen hyvää kamaa.

Mikä minuun vetosi jo ensikosketukselta Menassa, oli hänen herkkä välitön äänensä, ja kuulkaapa! Ne listahitit eivät tuo puoliakaan hänen taidoistaan esiin, sillä sen verran hienosti hän laulaa. Kun tuottajatkaan eivät ole täysin onnistuneet pilaamaan lauluääntä liialla studiotekniikalla (kompurat, exciterit, eq:t ja muut vakiovarusteet, en nyt puhu edes digitaalisesta äänenkorkeuden korjailusta), on tätä varsin kiva kuunnella illan hämärtyessä ja auringon painuessa Mussalon taa.

Tajusin Menan tuotantoon tutustuessani myös sen, mikä useimmissa "musadiggareissa" minua on pitkään hämännyt. Kun kuuntelee kaikkea, on vaikea kuunnella mitään kunnolla, ja tällöin artistien ja yhtyeiden tuotannot kaventuvat listener's digest -tasoisiksi best of -kuvauksiksi. Teen tätä nimittäin itsekin, mutta ehkä ei pitäisi. Kun ei anna mahdollisuutta niille muille lauluille, ei oikeasti löydä yllättäviä asioita. Spotify onkin tämän takia niin tolkuttoman hieno keksintö, sillä se antaa minulle mahdollisuuden tutustua niin monen monituiseen musiikkiin kovin helposti.

Kun vain saisi tuettua artistia megalevy-yhtiöiden sijaan (ei siksi, että ne olisivat pahoja, vaan siksi, että ne ovat tylsähköjä). Kuka lähtee kanssani katsomaan Maria Menaa tai Donkeyboyta, ku tulevat seuraavan kerran Suomeen?