Tunnustuksia hääbändindiläiseltä osa 1.

Vietin perjantai illan taas harjoituksissa, alkoivat kuuden maissa ja päättyivät varusteiden pakkaamiseen puoliyhdentoista maissa. Eilen aamupäivällä roudasimme kamat hienoon Empire-taloon Helsingin vanhaan ytimeen, pystytimme kaiken ja vedimme intensiivisen soundcheckin. Pieni tauko ja aloimme valmistautua itse keikkaan. Keikka alkoi illalla ja loppui vähän ennen puolta yötä, sitten purku, pakkaus ja poisvienti bändikämpän varastoon (muuan professorin työhuone!). Sänkyyn pääsin vähän ennen kahta tänään.

Toisin sanoen olen viettänyt taas kaiken aikani perjantaista töiden loputtua tähän asti joko musisoimalla tai nukkumalla (tätä tosin vähemmän). Miksi?

Sitä ajattelee heikkoina hetkinä, että pitää olla vähän hullu tehdäkseen vapaa-ajallaan tällaista. Jokainen näistä seteistä on hirveän säädön päässä varsinkin, kun satun asumaan vielä toisaalla ja treenimatkat kestävät aina koko viikonlopun nekin. Soitamme jossain määrin "kuluneita" hittejä vuosien varrelta, emmekä edes omia biisejä.

Vastaus on silti kovin yksinkertainen. Mikään, ei yhtään mikään, voita sitä tunnetta, kun näet omin silmin miten juhlivat ihmiset saavat itsensä iloiseen vauhtiin ja hyvän menon päälle. Se saa vaan todella hyvälle mielelle.

Täytyy tässä välin myöntää, että koska teemme näitä keikkoja tutuille ja puolitutuille, emme ole vielä törmänneet sellaiseen täysin asiattomaan käytökseen settiemme suhteen, joka on valitettavan yleistä maamme hää- ja keikkatilaisuuksissa. Toivon ettemme koskaan törmääkään, sillä silloin hommasta katoaisi nopeasti maku. Hyvät ennakkovalmistelut ja selvä sopimus siitä, mitä tehdään, milloin ja miksi auttavat tilaisuuden läpi. Kun kaikki tietävät etukäteen mikä on mitä, ei idiotismi pääse vallalle jännityksen myötä.

No meillä oli taas hyvä keikka. Tällä kertaa setti oli hiottu jo varsin hurjaan kuntoon. Oikeastaan vain kaksi kappaletta eivät saaneet riemastunutta vastaanottoa, muuten monipuolinen kaikille läsnäolleille ikä- ja nostalgiademografioille suunnattu kokoelma hittejä takasi hyvän menon. Kiitos siitä kuuluu tietenkin myös yleisölle!

Niin ja oma keikan kohokohtani? Katkaisin kielen kesken biisin, mutta nappasin salamana varakepin haltuun, ja uuden plektran hienosta mikkitelinepidikkeestäni ja ehdin seuraavaan riffiin mukaan!

Born ready, baby.