Energiaa vihreässä yhteiskunnassa

Suomessa käydään taas tiukkaa vääntöä lisäydinvoimasta. Itsekin sain tulevan naapurikunnan asukkaana kotiini Fennovoiman kauniisti, hienolle paperille taitetun esitteen tavoitellusta uudesta ydinvoimalasta (sijoituspaikkojahan on kolme mahdollista, näistä yksi Ruotsinpyhtäällä, joka on yhdistymässä Pyhtään, Loviisan, Liljendalin ja jonkun muun kanssa, jolloin naapuriin jää Kotka). Ydinvoiman vastainen mantra on ollut minullakin esillä aiemmin. Kun kyseessä on maapallo, lienee vain luonnollista, että yksittäisen ihmisen on vaikea hahmottaa kokonaisuutta. Onhan se asiantuntijoillekin vaikeaa parhailla tutkimusmenetelmillä ja supertietokonemallinnuksillakin.

Nyt kun ympäristönsuojelullinen retoriikka on vallannut koko läntisen yhteiskunnan, (tällä tarkoitan sitä, että kaikessa pitää viitata ekologisuuteen riippumatta siitä, kuinka ekologista mikäkin asia makrotasolla sitten onkaan) on vaikeaa puhua energiakysymyksestä ilman voimakkaita tunteellisia haittatekijöitä. Harvalla meistä (ei ainakaan minulla) on kuitenkaan mitään oikeaa osaamista puhua energiataloudesta, sähköntuotannosta tai ydinvoimasta, mutta kaikilla on tarve ottaa tähänkin aiheeseen kantaa. European Physical Society on asiasta tätä mieltä. (Kiitos T.P. tästä linkistä!)

Toteavat muuten edellisessä mm. tämän:

Climate models are hardly validated over the period of interest and measurements contain large error bars. For example, the accuracy of global temperature measurements is not better than 1 °C, yet a change in global average temperature of 1 °C is significant.

En kyseenalaista mittaavia muutoksia maapallolla, siitä on ihan riittävästi dataa, haluan vain osoittaa, että tieteen tekemiseen liittyy lukuisia haasteita, ja siksi tieteeseen kuuluu myös huomattavaa väittelyä, joka yleensä jättää maallikot kylmäksi. Siksipä myös ne asiat, mitä fyysikot sanovat mm. ydinvoimasta kai tuntuvat monesta suuren luokan kusetukselta.

Vähän raflaavammin asian toteaa NYT:n ympäristökolumnisti John Tierney omassa TierneyLabin jutussaan: Use Energy, Get Rich and Save the Planet. Tierney viittaa tässä yhdysvaltalaisen ympäristöliikkeen kehitykseen, joka muuten tapahtui jotakuinkin samaan aikaan, eli 1960-luvun ympäristökriisin jälkimainingeissa. Tällöin muodostettiin se periaate, jonka mukaan Pentti Linkolakin on pyrkinyt irtautumaan modernista yhteiskunnasta:

Their equation was I=PAT, which means that environmental impact is equal to population multiplied by affluence multiplied by technology. Protecting the planet seemed to require fewer people, less wealth and simpler technology — the same sort of social transformation and energy revolution that will be advocated at many Earth Day rallies on Wednesday. (NYT 20.04.2009)

Toisin sanoen mitä enemmän meitä on, mitä enemmän me kulutamme ja mitä enemmän miellä on teknologiaa käytössämme, sitä suurempi on ekologinen jalanjälkemme.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, ettei ihan näin kuitenkaan ole asiain laita. Kun erinäisten ilmiöiden ympäristövaikutuksia on viimeaikoina tutkittu, on alettu havaita myös ympäristövaikutusten vähentymistä, kun varoja uuteen teknologiaan on käytettävissä. Ympäristöstä ja vapaasta markkinataloudesta tiedottava think tank PERC esittelee asiaa artikkelissaan: Environmental Kuznets Curves: A Review of Findings, Methods, and Policy Implications. Esimerkkinä todettakoon vanha ympäristönsuojelun klassikko, happosateet:

The early estimates showed that some important indicators of environmental quality such as the concentrations of sulfur dioxide and particulates in the air actually improved as incomes and levels of consumption went up. (Yandle et al. 2004 linkin mukaan)

Toisin sanoen ei voida luottaa lineaariseen malliin, joka suoraan selittää ekologisen vaikutuksemme planeetalla. Silti tarvitaan tietoista ja perusteltua yhteiskunnallista toimintaa muuttamaan ympäristöön suhtautumista. Tämän takia tarvitaan sitten vielä paljon tutkimusta erillisten vuorovaikutussuhteiden ja muuttujien keskinäisistä suhteista.

Yksi tällainen muuttuja on uudelleenmetsittyminen (reforestation), josta on tutkimusta julkaissut muiden ohella PNAS. Artikkeli: Returning forests analyzed with the forest identity toteaa mm.:

Recent assessments suggest that forest transitions of the kind experienced in Europe and the U.S. during recent centuries are now spreading to some other parts of the world. Deforestation does continue in about half of the 50 nations with most forest. However, 36% of the 50 increased forest area 44 % increased biomass. Without depopulation or impoverishment , increasing numbers of countries are now experiencing transitions in forest area and density. (Kauppi et al. 2006 linkin mukaan)

Lyhyesti siis: mitä suurempi elintaso, sitä vähemmän metsiä käytetään. Pahin vaihe on monissa Euroopan maissa jo jäänyt kauas 1800-luvulle.

PNAS:lta myös seuraava artikkeli: Dematerialization: Variety, caution, and persistence, josta lainaan varsin liberaalisti lukijoideni tietoon saattamisen takia koko lyhennelmän:

Dematerialization, represented by declining consumption per GDP of energy or of goods, offers some hope for rising environmental quality with development. The declining proportion of income spent on staples as affluence grows, which income elasticity <1.0 measures, makes dematerialization widespread. Further, as learning improves efficiency of resource use, the intensity of environmental impact per production of staples often declines. We observe that combinations of low income elasticity for staples and of learning by producers cause a variety of dematerializations and declining intensities of impact, from energy use and carbon emission to food consumption and fertilizer use, globally and in countries ranging from the United States and France to China, India, Brazil, and Indonesia. Because dematerialization and intensity of impact are ratios of parameters that may be variously defined and are sometimes difficult to estimate, their fluctuations must be interpreted cautiously. Nevertheless, substantial declining intensity of impact, and especially, dematerialization persisted between 1980 and 2006. (Ausubel and Waggoner 2008 linkin mukaan sekin)

Tutustukaa ihmeessä koko tekstiin (saatavilla tuolta sivulta pdf-muodossakin).

Selvästi populaarikäsitys ei suoraan vastaa tutkimuksen tilaa. Tämä onkin tieteentekijöiden suuri haaste; miten kertoa ajallaan ja selvästi ihmisille siitä, mitä ollaan tekemässä ja mihin tuloksiin ollaan näin päädytty. Ydinvoima on vain yksi niistä lukuisista asioista, joissa parempi tieto varmasti aikaansaisi merkityksellisempää keskustelua. Valitettavasti mediassakin on yhä seksikkäämpää kertoa eri tahojen välisestä konfliktista. Harkitsevat ja hiljaiset jäävät kohkaajien jalkoihin.