Tarinoita studiosta: Ismo Tahdin kuulumisia

Heipä hei,

Turhautumisen ja innostuksen vaihdellessa kuin bipolaariset liikennevalot Mannerheimintiellä päätin vähän taas kertoa studiopuolen kuulumisia.

FY Studiot ovat olleet talvilevolla, pois pakattuna odottamassa meren avautumista merihistorian päivien aiheuttamasta kohmasta. Eilen sain talon uudelleenjärjestelyn innoittamana laitettua myös studion roinia järjestykseen. Vein turhat laatikot vintille ja pakkasin musakamat siististi ja loogisesti lähelle, mutta silti jemmaan. Minut tuntevat arvaavatkin loput, mutta muille esimerkkinä todettakoon, että kaikki johdot ovat nyt pituuden mukaisessa järjestyksessä yhdessä muovilaatikossa, mikrofonit omassa hienossa keikkaboksissaan (Pearlin basaripedaalin kantolaatikko!) ja niin edelleen.

Studiokuulokkeet alkavat olla aivan lopussa, joten uusia hankintoja on taas tiedossa. Samalla odottelen uusia lähimonitoreja saapuvaksi (toivottavasti tapahtuu pääsiäisenä). Suurin testauskohde oli kuitenkin Rolandin rumpukoneaivon (TD-3) liittäminen I/O:hon ja sekvensseriin, jotta rumpujen äänitys nopeutuisi. Tämä taas ei tietenkään onnistunut. Nähtävästi Firefacen MIDI-ajureissa on jotain todella hämärää, sillä enhän ole saanut kiippareitakaan toimimaan sen kautta. En jaksanut tätä sen enempää alkaa selvittelemään, onhan nyt vapaapäivä, mutta edessä on siis mitä ihanin sessio kaikkien muusikoiden suosikkisoftan parissa.

Toinen (valitettava) havainto tuli "hra Tahdin" suhteen. Kun aloitin vähänkään isompien ja monipuolisempien rumpusettien työstämistä teho loppui alta aikayksikön. Näköjään 2 Gb:tä RAMia ei sitten riitä mihinkään. No tein tosin himmeitä tilamikityksiä ja Yrmytsin alustavan rumpusetin (supertiukkoine saundeineen). Superior Drummer on edelleen aivan sairaan hieno paketti. Jokaisen saundin saa säädettyä juuri eikä melkein, joten eikun tekniikkaa parantamaan. Näyttää kuitenkin siltä, että rumpuhässäkät ohjelmoidaan vastedeskin etukäteen ja bounssataan valmiiksi tehojen säästämiseksi.

Opettelin myös lauantai-iltana työstämään piano rollia (eli Logicin MIDI-editoria) ja homma alkaa skulata. Sain lyhyessä ajassa todella uskottavia puhallinosuuksia tehtyä yhteen biisiin, joten eikun säätämään. En vain tajua, miten teknoäijät innostuvat edelleen superkuppaisista konepörinöistä, kun yhtä helpolla ohjelmoi orkestraalikamaa väärinkäytettäväksi. Oh well...

Musanteko on kuitenkin edelleen kivaa, ja nyt kun elämä taas alkaa voittaa, on aika palata sen pariin. Katsotaan mitä kivaa sitä seuraavaksi studiosta pärähtää. Toukokuulle on jo sovittu bluessessiot hra S.J.:n kanssa!