Bad Star Trek Robot

Kävin sitten katsomassa uuden Star Trekin. Olin kai henkisesti valmistautunut siihen, että elokuva on ihan hirveä, joten olin vetänyt odotukseni mahdollisimman alas. Tietenkin olen myös aina ollut enemmän TNG:n fanittaja kuin TOS:n, mikä sekin helpotti ottamaan näytetyn annettuna.

Juoni oli suoranaisen hölmö, mutta se ei estänyt yleistä meininkiä. Päällimmäisin tunteeni on hämmennys. Katsoin jotain äärimmäisen tuttua, mutta samalla täysin vierasta. Abramsin tuotantotiimi oli selvästi katsonut proppinsa, ja elokuva vilisikin erinäisiä tuttuja viitteitä aiempiin tekeleisiin. Minulle tuli suorastaan se tunne, että elokuvaan oli pakonomaisella tavalla ympätty loputon ketju ui-jui -hetkiä faneja varten, jotta nämä voisivat mehustella asioilla, joihin on aiemmin vain viitattu.

No, kyllähän se pakonomainen ui-jui sieltä pariin otteeseen tuli, eli hyvin olivat tekijät sosiaalipsykologiansa hallinneet. Mutta, kun samalla kaikki muu lähti aivan toiseen suuntaan kaiken tunnetun Star Trekin historian kanssa, oli tulos, ainakin minulle, outo; vähän niinkuin se viiksekäs rinnakkaistodellisuus. Leonard Nimoy oli tietenkin oma erinomainen itsensä, ja Karl Urbanin, Simon Peggin, sekä John Chon roolisuoritukset jäivät nekin plussan puolelle. Zachary Quinton Spock ei oikein saanut energiaa itseensä, liekö syynä Spock Prime. Chris Pine taas oli pääsääntöisesti blondi pökkelö. Eric Bana veti niin takuuvarman yksioikoisen "sit ne kaikki kuoli" -pahiksen roolin, että kuka tahansa olisi oikeastaan rooliin kelvannut. Ehkäpä iloisin yllätys kastissa oli Urban, josta ei Lorun perusteella olisi uskonut näin inhimilliseen, joskin apinoivaan, tulkintaan. Imitaatio on kuitenkin kunnioitusta pullollaan.

Täytyy todeta, että jokin näitä yhdysvaltalaisia näyttää venäläisissä vaivaavan, kun kaimani mukaan nimetty hahmo oli aivan yhtä rasistisesti kirjoitettu kuin aiemminkin. Niin, puhun tietenkin Chekovista, joka on saanut käsittääkseni nimensä Tsehovilta. Jos niillä on noin hienossa laivassa tietokone, jota ei ole kalibroitu venäläiseen aksenttiin, niin taitaa olla yhtä hieno alus kyseessä kuin surullisen kuuluisa NCC-1701D. No joo, kuitenkin tämän hahmon käsittely on aina pänninyt, eikö vanhoista kliseistä päästy nytkään eroon, vaikka nuori kaveri teki muuten ihan kivaa jälkeä.

EI tätä elokuvaa oikein voi laittaa samaan aatteelliseen jatkumoon kuin niitä aiempia, sen paikka on ihan omassa todellisuudessaan, J. J. Landiassa Aliaksen ja kaiken maailman filosofien kaimojen kanssa.