Tietenkin olisi syytä harkita näiden muiden lajien pyyntiäkin, mutta pientä apua tilanteeseen tuo uusi koukku, joka ei kestä tämän muita suuremman kalan painoa, vaan murtuu ja näin sinievätonnikala pääsee karkuun. Asiasta NYT:n artikkelissa Bluefin Tuna Catch a (Small) Break. Kuten muistanette talvelta, kyseinen tonnikalalaji on se kaikkein halutuin sashimin raaka-aines, ja siksi erityistä herkkua Japanissa.
Vaikka asia on selvästi tiedossa, Japanin lobbaus on estänyt kalastuksen ja mm. Atlantilla kannat ovat dramaattisesti vähentyneet aivan lähivuosina. Kun Tokion kalamarketissa huippuyksilöstä voi huutokaupassa saada jopa 100 000 dollaria, ei tälle ongelmalle näy loppua. Vaikka lobbauksesta huolimatta saataisiin aikaan pyyntikielto, tällaiset hinnat kannustaisivat salapyyntiin. Sinievätonnikala tulee suurella todennäköisyydellä kuolemaan sukupuuttoon, elleivät hiljattain toivoa herätelleet kasvatustoimenpiteet oikeasti onnistu.
Miettikää tätä Japanin uutisoinnin lomassa!
Tekstit
2 kommenttia:
Sattumalta törmäsin blogiisi, mutta vaivauduin lukemaan tämän tekstin. Olen myös sillä kannalla, että näitä tonnikaloja olisi suojeltava, mutta minkäs japanilaisille mahtaa? He pyytävät raa'asti valaitakin etelänavalla, vaikka ne ovat suojeltuja yksilöitä.
Japani on pikkuruinen maa, joka aiheuttaa paljon kaikkialla maailmassa. Autoteollisuus kärsii, velat maalla kasvaa.. Mitä vielä?
Eipä paljoakaan, mutta lähinnä kai voi äänestää omalla lompakollaan ja miettiä omaa ostokäyttäytymistä. Tietenkin kannattaa kiusata myös kansanedustajia ja europarlamentaarikkoja.
Pelkäänpä vaan, että tämänkin asian kanssa poliittisen pääoman kriittinen massa muutokseen on kaukana ja aika loppumassa.
Lähetä kommentti