Täydellinen elokuvakokemus

Muistatko, hyvä lukijani, kun näit ensimmäisen dvd-elokuvasi? Kohina oli kateissa, kuva tarkka, eikä nauhaa tarvinnut edes kelata. No, kun uusia teräväpiirtojärjestelmiä alettiin ajaa sisään, mietin itsekseni, jotta noinkohan noita oikeasti tarvitaan. Uusien pelikonsolien (peleistä puhumattakaan) hirvittivät, joten odottelin rauhassa ja hankin PS3:n vasta viime kesänä. Televisiota en tuolloin vaihtanut.

Oli tapahtunut virhe.

Erinäisten sattumien johdosta sain käyttööni JVC 28" putken, joka oli vallan riittävä. No kuten kodinelektroniikalla nykyään on tapana, se päätti lakata toimimasta noin puolitoista kuukautta sitten, sinisten kipinöiden saattelemana. Sanomattakin selvää, että sähköpaloa tuuleteltiin useampi päivä! Tilalle otin haltuuni samoiten uskotun Finluxin luottopakin. Tämä musta 4:3 kuvasuhteelle rakennettu telkkari on ollut perheessämme aina futiksen Ranskan mm-kisoista ja siitä olen katsonut Mika Häkkisen mestaruudet, Ylen Akira Kurosawa -maratoonit ja monet muut television huippuhetket. Nyt, vain kuukauden käytön jälkeen, minulle kuitenkin selvisi, että vanha ja varma on saavuttanut viimein saavuttanut eläkeiän. Virtanappi alkoi ensin pykiä, enkä minä joulun lähestyessä todellakaan aikonut jäädä tuleen makaamaan.

Eikun nettiin tarjouksia ja arvosteluja metsästämään...

Iskin silmäni tähän telkkariin, se kun oli tarjouksessa ja saanut ihan kivat arvostelutkin (sekä vastaava paperiversio). Full HD:n ja HD readyn välillä 32" kokoluokassa on tällä hetkellä hintaeroa noin 200 €, eli noin 15-25 % vähän mallista riippuen. Kun näyttää vähän siltä, että valmistajat lyövät laippoja kiinni vallitsevan taloudellisen tilanteen takia, tuntui aika nyt sopivalta uuteen panostamiseen. Eikun velipoika kuskiksi ja Jumalniemeen!

Viimeinen vertailu kaupassa ei tuottanut merkittäviä muutoksia, ja kun palvelu oli taas kerran ensiluokkaista pörssissä, Sony myös lähti kotiin.

Ensikokemukset olivat lupaavia. Uutisotsikot näkyvät nyt keittiöön asti ja näkörajoitteisetkin saavat teksteistä selvää. Varsinainen pään räjäyttävä kokemus jäi kuitenkin sunnuntaille. PS3 meni tietenkin HDMI:llä kiinni, joten päätin vuokrata elämän ensimmäisen blu-ray-elokuvan.

Koska kyseessä oli testi (ja koska äitini on paikan päällä lomaa viettämässä) valiutui vuokraamon niukahkosta kokoelmasta katseltavaksi Sweeney Todd. Miksi? No partakarvojen takia tietenkin. Deppin taiteilu Alan Rickmanin haituvien parissa antaa varsin tarkan kuvan tekniikan toimivuudesta.

Omat epäilykseni teräväpiirtotekniikan tarpeellisuudesta haihtuivat jo alkutekstien aikana. Tätä on saatava lisää! Dvd:n kuvanlaatua ei mitenkään voi verrata tähän. Tuntuma on todellakin lähempänä elokuvateatteria, kun pienimmätkin yksityiskohdat ja materiaalien pinnat kankaista kalikoihin todellakin näkyvät. Mikään ei enää tunnu miltään, joten taidanpa tästä päivän päätteeksi painua poistamaan ensimmäisen elokuvani uudessa uljaassa muodossa.

Niin, ja johdon, jotta saan tietokoneeni kiinni sitä varta vasten televisioon rakennettuun porttiin!