Pukki kaalimaan vartijana, eli miksi keskusta ei välitä ympäristönsuojelusta

Meinasivat taas mennä aamukahvit väärään kurkkuun, kun luin tänään Hesaria. Keskustan matalan profiilin varapuheenjohtaja Antti Rautakangas aloitti näemmä viikon yrittämällä vetää mattoa ympäristönsuojelun jalkojen alta. HS: Keskusta lakkauttaisi ympäristöministeriön.

Niin kyseessähän on tietenkin se puolue, joka on koittanut vetää maamme katumaasturivihreitä lähiöasukkeja puoleensa uudella ympäristötietoisella agendallaan. Lakkautusuhan, tai tarkemmin sanottuna realisointihankkeen alaisena olisi vuodesta 1983 asti toiminut ympäristöministeriö, joka tuolloin otti erinäisten sitä edeltäneiden toimijoiden, mm. vesihallituksen, tehtävät hoitaakseen. Tällöin järjestettiin ympäristökysymyksiä yhden katon alle. Ehkä maalaisliitto on nyt keksinyt hyvän uuden järkeistämistoimen, jolla takaamme vastedeskin harkintaa ympäristökysymyksiin. Niin siis, jotteivat ympäristöministeriön perustamista edeltänyt meininki palaisi.

Katsotaanpa siis mitä ison talon Antilla on oikein ollut mielessään (lainaukset HS 2.12.2009):

Perustettaisiin uusi ministeriö vähän samalla periaatteella kuin perustettiin TEM yhdistämällä kauppa- ja teollisuusministeriö ja työministeriö. Se olisi osa valtion keskushallinnon keventämistä.

Ei siis ihan tyhmä ajatus. Valtionhallinnon keventäminen on aina hyvä asia veronmaksajille, joskaan ei valtion virkamiehille. Mutta Antti, miksi?

Uskon että sen kautta saataisiin tehoa luonnonvarain hyödyntämiseen.

Tehoa sanot. Siis emme hyödynnä luonnonvarojamme riittävän tehokkaasti. Tämähän kuulostaa enemmän mainitsemasi TEM:n tehtäväkentältä, kuin ministeriön, jonka tehtävänä on vastata ympäristönsuojelusta ja siihen liittyvistä turvallisuuskysymyksistä.

No miten tätä hallintoa sitten olisi tarkoitus järkeistää?

Luonnonvarainministeriössä säilyisi hyvin vahva ympäristöpoliittinen ote. Nyt kun aluehallinto koottiin yhteen, on luontevaa että keskushallinnonkin puolella tehdään vastaavia järjestelyjä.

Siis, että luonnonvarain. Otetaanpa hetkeksi Antti, sinun retoriikkasi tarkastelun kohteeksi. Haluta siis, että luonnonvaroja hyödynnetään tehokkaasti, ja että valtion tasolla kaikista niihin liittyvistä asioista vastaa luonnonvarainministeriö, mutta että ote olisi ympäristöpoliittinen. Ensinnäkin tässä puhutaan nyt vain hyödyntämisestä ja tehokkuudesta, ei suojelusta tai tutkimuksesta, molemmat keskeisiä ympäristöministeriän ja ympäristökeskuksen toimialoja. Toiseksi kaikki, mitä ministeriöissä yleensäkään tehdään on poliittista ja kaikki ympäristöön liittyvä pakostakin ympäristöpoliittista. Riskiyhteiskunta on ympäristöpoliittinen, hirvittävällä tavalla, mutta kuitenkin. Käyttämäsi termit tuovat mieleen vain hyötyajattelun suoraviivaisimmillaan, jolloin tuo nyt sattuu olemaan ensimmäine mieleen juolahtanut, ympäristöpoliittinen näkökulma.

Eikä tämä nyt Antti ole vähän huolestuttavaa ajattelua? (Hesarin kysymys: Luonnonsuojeluväki suhtautuu Suomen keskustaan hyvin epäluuloisesti. Mistä se johtuu?)

Tätä on nyt vähän provosoitukin. Meillähän on kautta historian pidetty ympäristöstä ja luonnosta huolta, mutta on haluttu nähdä myös se, että pitää olla järkevää taloudellista hyödyntämistä.

Anteeksi, voisitko toistaa sen, mitä sanoit historiasta?

Meillähän on kautta historian pidetty ympäristöstä ja luonnosta huolta...

Antti, en tietenkään ole arvovaltainen poliitikko, enkä lähelläkään varapuheenjohtajuuden vaativaa asemaa, mutta oikeastiko olet tätä mieltä? Katsos, minä olen historiantutkija, erikoisalanani ympäristöhistoria, ja minun täytyy nyt esittää eriävä mielipiteeni. Suoraan sanoen, tuo sinun heittosi meidän (siis suomalaisten, vai liekä keskustalaisten?) historiallisesta kyvystämme pitää ympäristöstä ja luonnosta huolta, on pelkkää potaskaa.

1950-luvulle tultaessa huomattavat osat maamme vesistöistä olivat pahoin saastuneita ihmisen toiminnan takia. Olemme olleet muitten alueen valtioiden ohella syypäitä Itämeren ympäristöongelmiin. Itse asiassa tilanne oli niin paha, että Eduskunta päätti perustaa vesilakitoimikunnan 1950-luvulla keksimään keinoja tämän sietämättömän, ja suorastaan vaarallisen tilanteen ratkaisemiseksi. Tuloksena oli vesilaki vuonna 1963, vesihallitus vuonna 1970 ja lopulta ympäristöministeriö ja Syke. Ihmisen poikkeuksellinen kyky muokata omaa ympäristöään on edelleen olemassa, ja siksi me, yhteisesti globaalisti mutta myös paikallisesti tarvitsemme varojärjestelmiä. Niistä minä ainakin olen valmis maksamaan veroja.

Vai mitä sinulla, Antti on tähän sanomista?

...tämä on enempi tällaista politisoitumista, mikä ei perustu tosiasioihin.

Eli siis, kun sinä esität ympäristöpolitiikan dramaattista uudelleen linjausta luonnonvarojen tehokkaamman käytön nimissä (mikä siis tukisi suomalaista raskasta teollisuutta, joka sijaitsee ympäri maamme haja-asutusalueita, sen sijaan, että tukisit vähemmän ympäristöintensiivisen tietoyhteiskuntakehityksen esiinmarssia, joka voidaan luonnonvaroja säästäen hoitaa kaupungeissa), on se järkevää ja kohtuullista, mutta kun joku muu esittää jotain muuta, on se "tällaista politisoitumista". Hyvä mies, tuo nyt on TODELLA TEKOPYHÄÄ.

No mutta, hyvä kun toit asian esille, niin me politisoituneet oikeasti "vihreät" saamme rivimme järjestykseen ennen vaaleja. Vai?

Puolue päättää hallitusohjelmatavoitteet vaalien alla. Kyllä tällaista ajattelua on meillä laajemmin. Pitäisin tätä hyvin järkevänä tavoitteena.

Varmasti on, teillähän on se ympäristöministerikin, Lehtomäen Paula, varsinainen luonnonystävä. Tässä on minun vaaliohjelmani, Antti: maalaisliitolta viedään valta maassa, etteivät ne pääse enempää meidän koskipuitamme sotkemaan.

---

Keskustan keskeisten päättäjien ympäristölausunnot edistävät vallan usein nostalgista, mutta täysin erheellistä käsitystä suomalaisista jonkinlaisena ympäristönsuojelun mallikansakuntana. Ihan kuin se, että meillä on paljon skugea, jotenkin automaattisesti johtaisi hyvään ympäristöpolitiikkaan. Ei se kuule johda, se johti kattavaan ympäristökatastrofiin 1900-luvulla. Me suomalaiset näemme itsemme mielellämme luonnonlapsina. Me suomalaiset menemme Lappiin laskettelemaan lentokoneella ja ajamme isoja autoja energiatehottomilta omakotitaloiltamme työpaikoillemme. Me suomalaiset ihannoimme Nurmijärveä, ei odotas, sehän olikin Matti, en minä.

Antti, sinun esitystäsi en voi tulkita minään muuna, kuin keskustalaisena valtapolitiikkana, jonka tavoitteena on hallita Suomen valtiolaivan suuntaa. Kun sinä vielä alentuvasti haukut ympäristönsuojelijoita liiallisesta poliittisuudesta, vaikka itse olet suuren puolueen keskeinen vaikuttaja, on syytä kysyä: oletko sinä sekaisin?