Musta talvipäivä...

...ainakin hiirille taloni rakenteissa

Noin vuoden kellarini portaalla on jököttänyt yksinäinen, viritetty hiirenloukku, sellainen moderni musta härpäke, josta ei oikein ota selvää. Aina ohittaessani sen olen ajatellut, että noinkohan tuo kapistus edes toimii – hiiert olen kyllä kuullut illan hiljaisina tunteina seinissäni telmimässä. Mainoksen perusteella tuossa muovisessa loukussa pitäisi olla jotain vastaansanomattoman viehättävää, mutta tokko nuo Mussalon maatiashiiret ovan siitä kiinnostuneet.

Noh, nythän kävi niin, että joko alkoi loukko maistua tai sitten talvi on vienyt loputkin ruuat laihojen nälkiintyneiden jyrsijöiden mahoista, sillä viimeisen vuorokauden aikana loukullani on käynyt flaksi, ei kerran vaan kahdesti!

Onhan tämä hippasen makaaberia, mutta mieluummin näin kuin pesä ruokakomerossani. Ohessa kuva:

Synkkä matka kellariin käy hiirulaisen tie
Nälkä vatsaa kurnii, paukkuu pakkanen
Vaan tuoksu tuo kummallinen avun tuo lie
Hiipii hiirulainen hämärään, sen viikset väräjää
Kumma kansi kohollaan huokuu harmaa hahmo
Vastustaa ei voi, vaikka jänne kylmä särähtää

Mongoli-imperiumin ympäristöteot

Tšingis-kaani oli hurja mies, kuten laulussakin kerrotaan. Missä Peter Steele saattoi kutsua itseään termonukleaariseksi soturiksi ja Aaron Rodgers on todellinen tiesoturi, on hiljan tehdyn tutkimuksen perusteella asianmukaista kutsua tätä kaaneista kuuluisinta ekosoturiksi.

Carnagie Institution for Science on julkaissut nimittäin tutkimuksen esiteollisen ajan väestökriisien ympäristövaikutuksista. Tuloksissa on todettu, että mm. musta surma ei ole verrattavissa kunnon sotaan ihmisen metsänhakkuu- ja hiilen palauttamishankkeisiin verrattuna. Mongolien 1200-luvun kampanja läpi Euraasian oli näin merkittävä tekijä ihmisen hiilijalanjäljen vähentämisessä.

Max Planckin ja Carnagien tutkijat selvittivät, että tällaiset pitkäaikaiset prosessit ovat merkittävimpiä makrotasolla ilmastoon vaikuttaneita ihmisperäisiä tapahtumia. Mongolien rinnalla tätä "hyvää ympäristötyötä" tekivät eurooppalaiset vallatessaan Pohjois-Amerikkaa!

Moraali ja ympäristönsuojelu liittyvät vakavasti toisiinsa, mutta se, mitä päädytään kulloinkin tekemään ja mistä syystä, ei ole tulosta sen enempää rationaalisesta ympäristötieteestä kuin puhtaasta moraalifilosofiastakaan. Nämä tulokset tuskin löytävät tiensä vihreän liikkeen manifesteihin.

Packers kohtaa Steelersin

Arvaukset menivät taas arvattavasti ja Chicago Bears tippui jatkosta kerrassaan nerokkaan Green Bay Packersin jäätävän suorituksen jälkeen. Vaikka kolmas pelinrakentaja saikin joukkueeseen vielä intoa, Aaron Rodgers ja pohjoisen pojat jatkavat kautta Dallasissa maailman kalleimmalla kentällä 6. helmikuuta.

Vastaansa he saavat odotetusti Pittsburgh Steelersin. Luvassa on siis todellakin vanhan liiton juoksuvoittoista, raivokkaasti blitzaavaa jalkapalloa. Tällä kertaa en kuitenkaan uskalla julistaa voittajaa etukäteen, en nimittäin tiedä. Paras joukkue voittakoon!

Bears on a Jet boat

Eli siis,

Chicago siis hoiti hommansa ja tiputti Seattlen jatkosta. Ottelu oli puoliajalla 21-0, minkä jälkeen tosin tapahtui, muttei mitään, mikä olisi karhujen ylivoimaa uhannut. Ennustukseni olivat tässä vaiheessa siis 2-1, ja tuo Steelersin voitto oli vain härkäpäisen fanituksen tulosta.

Sitten päästäänkin siihen ainoaan ISOON yllätykseen tällä divisioonakierroksella. NY Jets pudotti aamuyöllä New England Patriotsin jatkosta! Huh, huh.

Katsoin pelin alkua, mutten jaksanut (töidenkin takia) puoliväliä pitemmälle. Tuohon mennessä Jets oli vakuuttanut minut vain siitä, että jäbien hermot ovat niin riekaleina, ettei homma voi toimia. Kun Brady lahjoitti jetseille upean paikan heti ottelun alussa, he tössivät sen ja jopa potkumaalinkin. Häröily jatkui, mutta jotenkin Jets pääsi 14-11 johtoon ennen neljättä neljännestä. Sitten alkoi tapahtua, QB Mark Sanchez oli liekeissä ja kansa buuasi. Lopputulos 28-21 ja Jets AFC:n konferenssifinaaliin, pitkälti puolustuksensa ansiosta.

Tämä tarkoittaa sitä, että arvaukseni menivät 50/60 oikein. Ensiviikonlopun parit ovat:

NFC: Chicago (koti) - Green Bay
AFC: Pittsburgh (koti) - Jets

Green Baylla on täysi työ toistaa hiljattainen urotekonsa ja hoidella karhut. Arvaukseni onkin, ettei näin tapahdu, vaan Chicago Bears todellakin jatkaa super bowliin.

Jetsillä on täysi hönkä päällä. Ainoastaan tämä hurmos ja nyt tehtyjen virheiden korjaaminen voi estää romahduksen Steelersiä vastaan. Polamalu ja kumppanit rankaisevat armotta ja tiukasti tyhmistä hyökkäyksen virheistä, ja siksi uskonkin, että Pittsburgh Steelers jatkaa tietään super bowliin.

Packersiin voi luottaa

Tällä kertaa natsasi paremmin, ja meikäläisen heitto osui oikeaan (vaikka vastassa oli valtaosa NFL-veikkauksista).

Kun Eric Weems veti satasen omalta maalialueelta pallo sylissään vieden Atlanta Falconsin 13-7 johtoon, näytti tilanne vielä Green Baylle huonolta. Mutta sitten alkoi Aaron Rodgers show. 36:sta syötöstä 31 löysi maalin. Rodgers pelasi kaikkiaan kahdeksalle eri vastaanottajalle, syötti kolme ja juoksi itse yhden touchdownin. Tätä olin Packersiltä odottanut, ja selvästi kauden loppupään liike on edelleen heidän puolellaan. Edellinen kohtaaminen Gerorgia Domella on nyt myös historiaa ja Green Bay Packers jää odottamaan tämän illan matsista vastustajaa. Jos se on Chicago, niin edessä on revanssiottelu vain parin viikon takaa!

Steelers rankaisee

Ensimmäinen ottelu neljästä on takana. Trillerihän siitä tuli, mutta minkälainen! Ensimmäisellä puoliajalla Steelers tössi ja huolella, minkä seurauksena Ravens pääsi jo 21-7 johtoon. Puoliajan jälkeen tuuli Heinzin tunnetun vaikealla areenalla kääntyi. Kolmas jakso oli yhtä Ravensin möhlintää, seurauksena Steelersin 24-21 johto. Tästä tultiin vielä tasoihin, mutta lopulta teräs painoi pallon perille ja Steelers siis jatkoon tuloksella 31-24. Mittava maalisuma yllätti kaikki (siis myös CBS:n kaverit), mutta sen siitä saa, kun puolustus ei pelaa.

Seuraavaksi Atlanta ja Green Bay...

NFL:n pudotuspelit - Aaron ennustukset

Tällä kertaa en pääse valittamaan NFL:n pelien valumisesta hukkaan televisiokanavien ohjelmapolitiikan vuoksi. Olen koko syksyn töllöttänyt 4 Prota (ent. 4 Sport Pro) joka sunnuntai-ilta ja vähän muulloinkin. Nyt on päästy jo pitkälle, sillä viikko sitten pidettiin ns. Wild Card -kierros ja jäljellä on enää seitsemän ottelua, viimeisenä helmikuun kuudentena Super Bowl XLV (45).

Speksejä muuten löytyy täältä helposti. Hommahan toimii siten, että NFL jakautuu kahteen konferenssiin, Americaniin (AFC) ja Nationaliin (NFC), joiden parhaiden välillä tuo finaali nyt 45:tä kertaa pelataan. Molemmissa on neljä divisioonaa jotakuinkin pääilmansuuntien mukaan. Jokaisen divisioonan paras joukkue 16 ottelukierroksen tulosten perusteella (voitot - tappiot) pääsee mukaan. Lisäksi näiden ohella kaksi koko konferenssin parasta lucky looseria pääsee mukaan ns. villillä kortilla. Parhaan voittajan sijaluku on 1. ja jälkimmäisen villin kortin luku taas 6.

Viime viikonloppuna pelatut villit kortit pelattiin siis molempien konferenssien sijojen 3 ja 6, sekä 4 ja 5 välillä. Osin tiukoissa otteluissa kolme villiä korttia (AFC:ssä Baltimore Ravens ja New York Jets, sekä NFC:ssä Green Bay Packers) selviytyi voittajana kohtaamaan konferenssien 1 ja 2 sijoitetut joukkueet. Ainoastaan hallitseva Super Bowl -voittaja New Orleans Saints sai köniin Seattle Seahawksilta ja lähti lomalle.

Otteluparit ovatkin siis nyt seuraavat:

AFC
New England Patriots (1) - Jets (6)
Pittsburgh Steelers (2) - Ravens (5)

NFC
Atlanta Falcons (1) - Packers (6)
Chicago Bears (2) - Seahawks (4)

Patriotsin kausi on ollut taas kerran kova, ja heidän pelinrakentajansa Tom Brady on liekeissä. Joukkueen kauden tulos 14-2 oli koko liigan paras, eikä syyttä. Joukkue on viime vuosikymmenellä ollut  neljä kertaa super bowlissa ja voittanut näistä kolme (-01, -03 ja -04). Vain vuonna 2007 pelattuaan täydellisen kauden tuli New York Giantsilta lopulta turpaan. Joukkue kykenee siis voittamaan ja on aina vaarallinen. Tällä kaudella se on ottanut vain kahdesti pataan, mutta ensimmäinen näistä oli 2. kierroksella juuri Jetsiä vastaan. Onko nyt siis revanssin paikka, vai onko uudelle stadionille siirtynyt NY Jets tekemässä tuhkimotarinaa?

Jetsin edellinen SB voitto onkin sitten vähän kauempaa, nimittäin vuodelta 1968 (SB III).  Joukkueen 11-5 kausi on vaikeuksien jälkeen ihan kovaa kauraa, ja pelaavathan jetsit patrioottien kanssa samassa divarissa, eli tästä tulee jännää. Minun arvaukseni on kuitenkin tämä:

Patriots voittaa sunnuntain myöhäisillassa.

Sitten onkin minulle vaikeampi pala, nimittäin Steelers - Ravens ottelu lauantai-iltana (niin älkää soittako huomenna illalla minulle, en varmaan vastaa). Jos minun pitäisi valita kaksi joukkuetta, joista pidän todella paljon, niin ne olisivat nämä. Steelersin puolustuksen lukko on tietenkin kokenut ihmemies, safety Troy Polamalu. Joukkueella on lähivuosilta kaksi SB voittoa (-05 ja -08) kahdelta yritykseltä. Tahtoa ja taitoa riittää. Ravens on voittanut liigan vuonna 2000, mutta taistelu näiden naapureiden välillä oli tänä vuonna kovaa, mistä niiden kauden tuloksetkin kertovat: Steelers 12-4, Ravens 12-4! Tästä tulee todennäköisesti puolustusvoittoinen, kova ja äärimmäisen tiukka ottelu. Puolen valitseminen on vaikeaa, mutta menkööt:

Kannatan altavastaajaa ja sanon, että Ravens hoitaa.

Näin AFC:n finaali on Patriots - Ravens. Ellei jälkimmäinen saa hirveää draivia, luulen valitettavasti, että tie nousee nyt pystyyn. Sanoisin inhorealistina, että Patriots hoitaa homman. Mikäli olen kuitenkin väärässä ja Steelers on tässä ottelussa, niin sanon, että he menevät super bowliin!

AFC-mestari 2010 on ennustukseni mukaan vähän tylsästi New England Patriots.

NFC:ssä taas Atlanta Falcons on ollut varsin hyvässä vauhdissa; 13-3. Edellinen NFC-mestaruus on vuodelta 1998, eikä SB-sormuksia ole Coca-Cola -kaupunkiin päätynyt vielä yhtään. Nälkä on siis kova. Vastassa on kuitenkin pääpalkinnon ns. nimikkojoukkue Gren Bay Packers. Joukkueen 10-6 -tulos oli kovan työn takana, ja silti pääsy katkaisupeleihin oli hilkulla, sillä tulos ratkesi vasta vertailussa New York Giantsia (10-6) vastaan. Pelinrakentaja, kaimani Aaron Rodgers on ollut kovassa nosteessa, joten tästäkin voi tulla hyvin tiukkaa. Sanonkin hyvin hatarin perustein, että:

Packers voittaa hilkun hienosti.

Viimeisenä onkin Bears (11-5) - Seahawks (7-9!!!). Edellinen on saanut levätä väliviikon ja jälkimmäinen tulee liigan huonoimmasta divisioonasta. Karhujen edellinen SB-voitto on kaukaa 25 vuoden takaa, kultaiselta vuodelta 1985. Joukkue on kuitenkin roikkunut tasaisesti pudotuspeliriman tuntumassa viime vuodet. Seahawks on tehnyt jo historiaa pääsemällä ensimmäisenä joukkueena tappiollisella kaudella jatkoon. Vaikka Saints kaatui villin kortin viikolla, uskon tien nyt käyvän turhan raskaaksi.

Luoteen katuhaukat ottavat siipeensä kuin lohi Columbia-joella karhuilta konsanaan! Bears jatkaa.

Näin siis edessä on Bears- Packers -paikallisottelu. Nämä kaksi kohtasivat vasta hiljan viimeisellä kierroksella, jolloin Bears jäi kovan väännön jälkeen toiseksi (vaikka oli jo voittanut divarin ja päässyt jatkoon hyvällä tuloksella). Nyt näin en usko käyvän, vaan karhut palaavat voittokantaan.

NFC-mestari on kaudella 2010 Chicago Bears.

Tämä tarkoittaa Patriots - Bears finaalia helmikuussa.

Koska minun ennustukseni ovat yhtä tyhjän kanssa ja silkan huvin vuoksi laaditut sanon, että päälle kolmen kilon sterling-hopeinen Vince Lombardi matkaa tällä kertaa ison C:n mukana tuulten tuivertamaan keskilännen helmeen, tuohon pannupitsan ja villin sipulin luvattuun onnelaan, Chicagoon.

Chicago!

Lisää kalansyönnistä

WWF asettuu uudessa kalaoppaassaan tukemaan MSC-sertifikaattia. Suomessa on järjestön mukaan tällä hetkellä saatavilla 13:ta kalalajia sertifioinnilla. Yleissäännöt ovat nämä:


Osta ensisijaisesti:
1. kotimaista kalaa
2. pienikokoisia lajeja
3. MSC-merkittyä kalaa

Oppaassa kalat on jaoteltu vihreään, keltaiseen ja punaiseen niiden uhanalaisuuden ja pyynnin ympäristöystävällisyyen perusteella. MSC-sertifiointi nostaa kalan automaattisesti vihreään ryhmään, eli luottoa tälle järjestelmälle annetaan (ks. aiempi postini aiheesta linkkeineen).

Listalle on päätynyt tällä kertaa 56 lajia, jotka edustavat tyypillistä suomalaisen kaupassa kohtaamaa tarjontaa varsin kattavasti (poikkeuksiakin on). Syytä on myös ottaa huomioon alueelliset vaihtelut kalakannoissa, eli aivan näin yksinkertaista tämä ei ole, mutta perusasiat ovat tässä hyvin hallussa. WWF:n sivuilta saa ladattua kevyen taskuversion pdf:nä, eli se vaan kännykkään mukaan, niin voi kaupassa alkaa tehdä parempia ratkaisuja.

Hyviä valintoja ovat:

1. Ahven (Suomen kansalliskala ja maukas sellainen)
2. Kilohaili (muttei sardelli)
3. Hauki
4. Kampela
5. Karppi
6. Kuha
7. Kuningasrapu
8. Kuore
9. Lahna
10. Made
11. Muikku
12. Inarin nieriä (huom. saimaannieriä on äärimmäisen uhanalainen)
13. Euroopassa kasvatetut tai käsinpoimitut osterit
14. Joki- ja täplärapu
15. Kiertovesijärjestelmässä KASVATETTU sampi (luonnonvarainen sampi on uhanalainen ja osittain jo kadonnut laji eli tarkista kaviaarisi)
16. Seiti (mielellään Barentsimereltä ei Pohjanmereltä)
17. Peledsiika (muttei paikallinen)
18. Silakka
19. Kavatettu sinisimpukka (luonnonvaraisen keruu vahingoittaa vesistön pohjan eliöstöä
20. Suutari
21. Särki
22. Säynävä
23. Vain MSC-merkitty tonnikala (pyyntiä rajoitettu ja valvottu)
24. Turska (vain Barentsimeren ja Itäisen Itämeren populaatiot)
25. Muuten kuin pohjatroolilla pyydetyt mustekalat

Vastaavasti näitä tulisi välttää syömästä:

A. Ankerias (erittäin uhanalainen)
B. Hait ja rauskut (voimakas ylikalastus)
C. Villi piikkikampela ja pohjatroolattu punakampela (voimakas kalastus ja pyynnin haittavaikutukset)
D. Trooppisten merten katkaravut (valvonnan puute, pyynnin ja kasvatuksen haittavaikutukset)
E. Chileläinen ja turkkilainen kirjolohi (kasvatuksen ekologiset haittavaikutukset)
F. Kissakala (voimakas kalastus ja elinpiirin tuhoutuminen pohjatroolauksessa)
G. Kultaotsa-ahven (ylikalastus)
H. Chileläinen lohi (kasvatuksen ekologiset haittavaikutukset)
I. Meriantura (pohjatroolipyynnin haitat biofäärille)
J. Kasvatettu meribassi (kasvatuksen ekologiset haittavaikutukset)
K. Merikrotti (herkkä liikakalastukselle kuten muutkin syvänmeren lajit)
L. Miekkakala ja marliini (liikakalastus, mm. urheilukalastus)
M. Pohjatroolatut mustekalat (kuten aiemminkin pohjatrooli on todella huono ratkaisu mihinkään paitsi merten tyhjentämiseen)
N. Saimaannieriä (erittäin uhanalainen)
O. Niilinahven (voimakas kalastus ja riittämättömät hoitotoimenpiteet)
P. Puna-ahven (kasvava kalastuspaine, syvänmeren laji)
Q. Villi ruijanpallas (voimakkaasti ylikalastettu)
R. Villi sampi (kaikki lajit vähintäänkin uhanalaisia)
S. Villi sinisimpukka (pyynnin ympäristövaikutukset)
T. Villi taimen (äärimmäisen uhanalainen)
U. Tilapia (kasvatuksen ekologiset haittavaikutukset)
V. Tonnikala (ellei MSC)
W. Pohjanmeren turska (pyynnin ympäristövaikutukset ja kalakannan sietokyky)

Aika rankkaa luettavaa siis.

Uutta musiikkia Norjasta – Kvelertak: Kvelertak

Kiitos heti alkuun K:lle vinkistä, osui ja upposi.

Norja on tuonut meille black metallin sen monissa muodoissa. Norja on tuonut meille Turbonegron denim punkin. Mitäs jos nämä kaksi yhdistettäisiin, mitäpä jos tehtäisiin punk-metallia?

No, ihan historian valossa ei tehtäisi mitään uutta, sillä Venom oli punkkia satanistisin läppäsanoituksin, ja punkin DIY-arvot ovat olleet lähellä BM-bändien toimintatapaa, kunnes musiikista tuli oikeasti kaupallista ja sen tekemiseen tarvittiin sinfoniaorkestereita ja oopperalaulajia. No joo...

No nyt kuitenkin Stavangerista tulee kuuden kaverin poppoo, joka paukuttaa hyvällä huumorilla Turbonegromaista tiukkaa rokkia, mitä nyt saundit ovat metallia ja laulu suoraan Deadin laulukirjasta (vai oliko se sittenkin muovipussi?). Bändin levyllä on muuten vieraillut mm. tämä kaveri (aivan sivun alalaidassa). Parilta biisiltä löytyy hurmoshenkistä äijäkuoroakin ja kaikki sanoitukset ovat jollain norjankielen murteella. Asiaa, eli kuunnellaanpa:

Kvelertak – Kvelertak

1. "Ulvetid" (Wolftime) 3:29

Oiva nimi avausraidalle. Nyt ollaan ihan BM-henkisissä aatoksissa, ja kummakos tuo, kun avausnostatuksen jälkeen iskee 100 %:n BM-säkeistä. Tästä mennään kuitenkin välillä suoraviivaisempaan tuuttaan ja väliin heitetään kitaralla rock-lickejä. Äänivalli on kuitenkin täysveristä 1990-luvun lopun BM:ää, missä väliosan tomiriffi sopisi mille tahansa groovemetalbändille. Laulut ovat tässä suden hetkessä puhdasoppisen kätiseviä, kuten kuuluu, mutta kyllä kitarasoolon (rock) väliin voi heittää miehekkään "ugh":n. Mikäs siinä, toimii!

2. "Mjød" (Mead) 2:30

Avauksessa on jo tasainen isojuntta alkaen negromaisesti bassolla ( sitten basari+virveli tasatahtiin) ja korkea piano (rock), ja eikun taas huudetaan. Kertosäe vedetäänkin sitten joukolla kunnon viikinkihenkeen puhtaan Monster Magnet -riffin päälle (Powertrip itse asiassa). Vähän tässä biisissä on näitä uusia metallivaikutteita modulatioineen (edestakaisin pitkin biisiä) ja taukoineen, sekä akustisine breikkeineen, mutta vauhti pysyy koko ajan päällä ja olisihan tätä kiva simaa särpiessä paukuttaa.

3. "Fossegrim" 3:32

Tälle ei sitten Wikipediasta löytynyt edes käännöstä. Oh well, lofikitaran matkaan ja kätisemään. Paljon näyttää laulajalla olevan juttua, ennenkuin päästään kertsiin. Tämä hyppää sitten ysärimäisesti leadkitarabreikillä tuuttaan. Tuttua kamaa. Väliosan (ehkä kitaralla tehty) moogmainen stonermelodia onkin sitten jotain ihan muuta, ja niin on muuten AC/DC:ltä vedetty call and response -kitarasoolokin, joka aivan luonnollisesti lomiutuu Ruotsidetsku-väliosaan. Tässä biisissä ei muuten ole mitään järkeä, mutta tarviaako tuota, kun se toimii. Ai niin lopussa un negrohuudatus pikakelauksena.

4. "Blodtørst" (Blood Thirst) 3:37

Tämä alkaa örkkikuorolla, joka hokee Manowarmaisesti otsikkoa taustalla soivan turbonegro punkriffin päällä. No pitkään ei tämäkään biisi pysy samana. Kertsissä on harmoniakitaralead, joka sijoittuu jonnekin Thin Lizzyn ja Entombedin puoliväliin – siis jos sellaista paikkaa edes tässä todellisuudessa on! Väliosa onkin sitten akustista helinää ja stonerproge wahkitarasoolo. Why not? Taas moduloidaan muuten. Tämä on nykyään näiden metallibändien juttu kaitta rantain. Ehkä tässä on aistittavissa jotain Lardin jälkeisen euroviisumaiseman häikäilemättömyyttä. Euroviisuiskelmät ovat niin selvästi valtakulttuurissa kertakäyttöroskaa, että niiden muotokielen käyttäminen metallissa takaa halveksunnan. Paluu marginaaliin? No siihen nämä pojat ovat aivan liian iskeviä, tätähän kuuntelisi vaikka kännissä.

5. "Offernatt" (Offer Night) 4:29

In Flames olisi ollut kymmenen vuotta sitten ylpeä tästä introsta ja Moonspell pääriffistä. Mutta onneksi väliin voi heittää rokkia ja emotaukoja. Näin ännällennä kuuntelulla tämä kohkaaminen alkaa vähän menettää tehoaan. Mutta tosiasiassa tämä on todellinen hittibiisi, jonka kuka tahansa metallikepittäjä (no ei Chuck mutta muuten) voisi ylpeästi esitellä bändilleen. Soolokin on suoraa rockvinkunaa, kevyellä stonersaundilla tosin. Kolmen kitaran valli on oikein stereona esillä biisin lopussa: (oikea kaiutin) tydididydii, (keskeltä) tutututu (vasen) tidyy. Ei huono ja vielä fadeout vasempaan kannuun, kun oikeasta alkaa soida seuraavan kappaleen hitti-intro. On ne epeleitä.

6. "Sjøhyenar (Havets herrer)" (Seahyenas (Lords of the Ocean)) 4:50

Tämä on nyt sitä viikinkimuistitietoako? Kai, mutta ainakin se on ensimmäisen minuutin verran puhdasta BM:ää. Sitten siitä tulee taas turbonegroa, kun laulaja ja joku jamppa vasemmalla käyvät ajatustenvaihtoa. Tämän päälle wahliidi ja akustisen kautta nostatukseen ja kertsiin. Kyllä näillä viikingeillä taitaa rautapaidan sijaan olla kütte päällä. Ou!

7. "Sultans of Satan" 4:35

No niin. Nyt päästiin asiaan, ja täysillä. Puolitempoinen (slowari siis) paukutus pitää sisällään tuskaa – ainakin kertsiin asti. Sitten alkaa sellainen ryhmälaulu, että oksat pois. Stemmat vinkuvat ja minulle tulee mieleen tämä, mutta niinkuin pop-musiikkina. Väliosan vinkuna on vielä BM:ää, mutta sitten vaihdetaan stoneristi tahtia ja lähetään junnaamaan, päälle vielä mölystä ja kammetuksesta koostuva ei-kitarasoolo ja suboktaavinen uuu-nostatus toiseen väliosaan, ja voi pojat, tämä biisi onkin karannut mekaanisen härkäjumalan tallista. Niin, ja sitten tulee taas acca-daccaa. Laulukin on yhtä selvää kuin Bon Scottilla kahden viskipullon jälkeen.

8. "Nekroskop" (Nekroscope) 5:10

Ei tämä Mayhemia ole, mutta jotain pahuutta tähän ralliin on päätynyt. Taas mennään tasaisella punkrockpoljennolla, mutta väliin isketään sopivan tuhnuisesti miksattua blastia. Kyseessä on ehkä levyn vähiten itsestään ääntä pitävä biisi, mutta siinä on jotain suoraviivaista ja toimivaa. Tällaista metalli oli yhdeksänkymmentäluvulla, silloin kun metallia kuuntelivat epäsuosiossa nurkkia nuohoavat urpot. Loppuun tulee tuolle ajalle sopiva jumitusfeikkiloppu, joka kaikessa huonoudessaan vain ilmentää tätä mielikuvaa.

9. "Liktorn" (Corns) 5:35

Meksikolaista oluttako? En tiedä, näinköhän tietää kukaan. Basarilla sisään BM-paikkeeseen. Laulu on kaukana hautajaiskuun takana (i skogen mörke). Sitten väliin melodinen osa ilman laulua ja minuutin pituinen eksyminen metallicahenkiseen instrumentaalimaahan. Tämä korjataan seuraavassa säkeistössä munkkikuoromelodialla (hirveän BM-kaiun takaa tietenkin). Tämä biisi olisi, kuitenkin huonommilla tuotantoarvoilla, istunut minkä tahansa BM-bändin levylle vuosina 1994-1997. Ok, no viimeisen minuutin rockkukkoilu sikseen.

10. "Ordsmedar av rang" (Wordsmiths of rank) 4:27

Siis mitä? No biisi alkaa kuin myöhempien aikojen Zeppieepos ikään. Itseasiassa tämä vaikuttaa ihan joltain Achilles Last Standin metallilapselta. Kitarasaunditkin ovat astetta kuulaammat kuin tähän asti. Jah! Säkeistöön on otettu Sepulturalta (BS-coverista Symptom of the Universe) nerokas kasvava kaiku. Kitaravalli on biisin mittaan tasaisempaa puuroa kuin muissa uudemmalta kuulostavissa biiseissä ja "kirkasta" lauluakin ja urkuja kuullaan. Tämä biisi on selvästi päätynyt levyn loppuun erilaisuuttaan. B-puolellakin on silti helmiä ja tämä on yksi musta sellainen. ihan kuten Turbonegron eeppisissä balladeissa (esim. Humiliation Street) biisi vain kasvaa kasvamistaan, eikä pääriffiin kyllästy, vaikka se onkin epäpyhä yksinkertaisuus. Hienoa!

11. "Utrydd dei svake" (Eradicate the weak) 6:22

Nimi on varastettu ihan varmasti Vargin vankilapäiväkirjoista. Musiikki taas on dissonanttia progemetalcorea. Kertsin massamöykkäharmonia on jo kuultu pariin otteeseen paremmissa biiseissä alkupäässä. Kun biisistä kasvaa negrokkia, se paranee huomattavasti, siis noin puolessa välissä. Kuka sanoi, että itsetarkoituksellinen wah-kitarasoolo on kuollut, sitten Kirk Hammettin kulta-aikojen?

Kokonaisuudessaan on todettava, että pidin kovasti Kvelertakin meiningistä, minkä saattaa viittaamistani bändeistä jo todeta. Biisit vaan tuppaavat olemaan hippasen puuduttavia sisältöönsä nähden. Samoilla aineksilla Paradise Lost ja Moonspell tekivät kolmeminuuttisia ralleja, eivät viisiminuuttisia. Silti pitemmillekin ideankehittelyille saa antaa aikaa, eikä tälläkään levyllä ole pituutta kuin 48-minuuttia. Silti tällaiselle vauhtihirmumetallille soisin vähän tiiviimpää kellotusta. No livenä haluan bändin tämän perusteella nähdä, sillä stonerpuoli taas sallii jumittavamman menon.

Kvelertak on taidoiltaan ja duurisoinnuiltaan vallan liian iloinen bändi siihen aneemiseen ahdistukseen verrattuna, jota kaikessa kauheudessaan oli norske svart metal. Tämä asettaa yhtyeen omaan, omituiseen kategoriaansa maansa aikakirjoissa. Pitää seurata herrain merihyeenojen uraa siis jatkossakin. Niin ja minua viehätti vallattomasti levyn art noveau -kansi.

Syökää kalaa - mutta tietäkää mitä syötte

Olen aiemminkin puhunut uhanalaisista kalalajeista, etenkin eräistä tonnikalalajeista. Viimeaikoina on alettu ajaa käyttöön ratkaisuja, jotka mahdollistavat ekologisten näkökulmien huomioimisen kalakaupassa. Tarkoitus on siis sertifioida kauppaan asti päätyvä kala siihen kohdistuvan kalastuksen kestävyyden ja ympäristöystävällisyyden mukaan. Eikö olekin viihdyttävää?

Suurin tätä toimintaa harjoittava taho on Marine Stewardship Council. Tämä kansainvälinen yhdistys on perustettu 1997 (World Wide Fund for Nature ja Unilever olivat perustamassa!) ja se on irtautunut perustajaorganisaatioistaan 1999 (Wikipediasta lisää). Saadakseen tämän tarran tuotteeseensa
kalastajan (so. tuottaja ja jakelija) on annettava seuraavista riittävät vakuudet:

1. Kalakannan kyky kestää kalastus
2. Kalastuksen ympäristövaikutukset
3. Kalastusjärjestelmän laatu

FAO käyttää samaa määrittelyä. Arviointi tehdään ulkopuolisesti ja asiantuntijalähtöisesti, mutta joitain kriteeriongelmia on nähtävästi ollut vuosien varrella. Kuinkas muutenkaan.

HS kertoi tänään, että Helsinkiläinen opiskelija oli saanut lähikauppansa hankkimaan sertifioitua kalaa valikoimiinsa, eli siitä vaan arvioimaan oman lähikaupan valikoimaa.

Tässäkin asiassa voisi olla tavattoman kyyninen, ja ehkä syytäkin olisi, koska maapallon meret ovat kuolemassa. Näkisin kuitenkin tällaisen toiminnan tavoitteellisena sen suhteen, että elintarviketeollisuus on suostuteltavissa ekologisempiin toimintamalleihin, kunhan oikeat vaikuttimet ovat käytössä. Kuluttajalle tämän merkin katsominen kaupassa on kuitenkin aika pieni teko.

Uusi vuosi - vanhat kujeet

AC oli vuonna 2010 puolta laihempi kuin vuonna 2009. Miksi?

Vetoan työkiireisiin, harrastekiireisiin, omaistyöhön isoäitini kanssa, sekä yleiseen yhteiskunnallisen suuttumuksen aiheuttamaan lamautumiseen.

Lupaan kuitenkin jatkaa tasan yhtä epämääräistä ja sekavaa postittelua tänäkin vuonna, joten hyvää uutta vuotta 2011 teille, lukijani.

Pikavinkkinä suosittelen kollektiivista tuotettamme - Suomen laki. Se löytyy linkeistä, miettiköön siitä kukin, mitä lystää!