Syökää kalaa - mutta tietäkää mitä syötte

Olen aiemminkin puhunut uhanalaisista kalalajeista, etenkin eräistä tonnikalalajeista. Viimeaikoina on alettu ajaa käyttöön ratkaisuja, jotka mahdollistavat ekologisten näkökulmien huomioimisen kalakaupassa. Tarkoitus on siis sertifioida kauppaan asti päätyvä kala siihen kohdistuvan kalastuksen kestävyyden ja ympäristöystävällisyyden mukaan. Eikö olekin viihdyttävää?

Suurin tätä toimintaa harjoittava taho on Marine Stewardship Council. Tämä kansainvälinen yhdistys on perustettu 1997 (World Wide Fund for Nature ja Unilever olivat perustamassa!) ja se on irtautunut perustajaorganisaatioistaan 1999 (Wikipediasta lisää). Saadakseen tämän tarran tuotteeseensa
kalastajan (so. tuottaja ja jakelija) on annettava seuraavista riittävät vakuudet:

1. Kalakannan kyky kestää kalastus
2. Kalastuksen ympäristövaikutukset
3. Kalastusjärjestelmän laatu

FAO käyttää samaa määrittelyä. Arviointi tehdään ulkopuolisesti ja asiantuntijalähtöisesti, mutta joitain kriteeriongelmia on nähtävästi ollut vuosien varrella. Kuinkas muutenkaan.

HS kertoi tänään, että Helsinkiläinen opiskelija oli saanut lähikauppansa hankkimaan sertifioitua kalaa valikoimiinsa, eli siitä vaan arvioimaan oman lähikaupan valikoimaa.

Tässäkin asiassa voisi olla tavattoman kyyninen, ja ehkä syytäkin olisi, koska maapallon meret ovat kuolemassa. Näkisin kuitenkin tällaisen toiminnan tavoitteellisena sen suhteen, että elintarviketeollisuus on suostuteltavissa ekologisempiin toimintamalleihin, kunhan oikeat vaikuttimet ovat käytössä. Kuluttajalle tämän merkin katsominen kaupassa on kuitenkin aika pieni teko.