Äänenkorkeuden korjailu valtamediassa

HS teki tänään jutun Auto-Tune-ohjelman käytöstä. Juttu itsessään oli ihan hyvä ja havainnollistava. Koska olen aiemmin kirjoittanut aiheesta, lienee syytä siihen nytkin tarttua. Artikkelissa nimittäin konkretisoituu uutisoinnin ongelmista yksi – ehkä se suurin – yleistäminen.

Koko artikkeli puhuu äänenkorjailusta käyttäen Antares-yhtiön tuotetta Auto-Tunea käytännöllisesti synonyyminä koko asialle. Historian valossa näin onkin, sillä kaivosmaaperätutkimustarkoituksiin kehitetyt algoritmit kääntyivät aikanaan puolihuomaamatta hitiksi, kun Antares 1990-luvulla toi reaaliaikaisen äänenkorkeuden korjailun musiikkituotantoon. Cher teki työkalusta hitin ja loppu on Historiaa! Kun innovaatio oli tapahtunut, muut alan toimijat ryhtyivät omiin yrityksiinsä ja saksalainen Celemony, joka kyllä artikkelin infoboksissa mainitaan, teki 2000-luvun puolella kilpailevan tuotteen Melodynen.

Nykyisin, mikäli mm. alan johtavaa keskustelufoorumia on uskominen, Melodyne on se paras ja ammattilaisten eniten suosima väline, kun studiotuotannosta puhutaan. Antares viuhahtaa kyllä livekäytössä, mutta jopa ammattilaisen voi olla vaikea havaita hienovaraisesta korjailusta sitä, mitä monista kilpailevista digitaalisista algoritmeista on käytetty. Olen käyttänyt Auto-Tunea, Waves Tunea, Logic Pitch Correctia ja Melodynea, joka nykyisin kuuluu oman studioni tärkeimpiin työkaluihin.

Auto-tunettamisesta on tullut niin yleiskielinen termi, että toimittajan on ehkä jopa pakko käyttää sitä, jotta jengi hiffaisi, mistä puhutaan. Tämä on kuitenkin sisällöllisesti väärin, sillä käytössä on monia ohjelmia, joiden erot vaihtelevat marginaalisesta merkittävään. Viimeisin oma melodynetykseni oli konemusiikkiprojektimme bassoraidalla, jonka kollegani TP oli soittanut ja halusi siitä korjattavan yhden epätarkan nuotin. Otto oli hyvä, mutta syntetisaattoripainotteisessa kappaleessa tuo yksi nuotti hyppäsi esiin ilkeästi. Samalla teimme bassoraidasta MIDI-kartan (minkä takia Melodyne jo yksinään on voittaja) ja lisäsimme basson äänimaisemaan syntetisaattoriominaisuuksia tuplaamalla Fender Jazz-basson ääneen keskitaajuuksia synalla. Miksi ei?

Äänenkorjailua ei tulisi hävetä, mutta kuten kaikkia muitakin äänitystekniikoita, sitä tulisi käyttää tarpeen mukaan, rehellisesti ja harkiten.

Ei onnistu

Ravensilla oli voiton avaimet käsissään, taistelu oli tiukkaa, mutta lopulta viimeistely ei riittänyt kalkkiviivoilla. Patriots menee finaaliin ja korpit lähtevät kesälomalle.

Juuri se, mitä tarvitsi puolustuksellisesti tehdä, tehtiin. Ed Reed, Ray Lewis, Joe Flacco, kaikki olivat liekeissä, mutta lopulta pelin paholainen piinasi yksityiskohdilla. Täydellisesti heitetyn maalin pudottaminen sekunteja ennen summeria katkaisi kamelin selän ja ennen niin vahva Billy Cundiff suorastaan tössi potkutasoituksen. Ei jatkoaikaa vaan aika romahdus.

Ravensista voi silti olla ylpeä. Jäbät taistelivat läpi kauden, mutta näin kävi tällä kertaa. Nähtäväksi jää, pääseekö toinenkaan Harbaughin veljeksistä Super Bowliin.

Purple Pain

Tänään ratkaistaan Suomen presidentinvaalin finalistit, mutta se ei ole niin tärkeää! Sillä heti perään alkavat NFLn konferenssifinaalit, mistä voittajain tie käy Super Bowliin. Minä kannatan Baltimore Ravensia New England Patriotsia vastaan ja osoitan lojaaliuuttani joukkueelle upouudessa Ray Rice (27) pelipaidassani. NFCn puolella olen periaatteessa San Francisco 49ersin puolella New York Giantsia vastaan, joskin tämä ei ole niin tärkeää.

Kohta nähdään miten käy!

Kodak konkkaan – kokoelmat kuntoon

130-vuotias Eastman Kodak Co on hakeutunut konkurssisuojelumenettelyyn Yhdysvalloissa (NYT artikkeli). Valokuvauksen todellinen pioneeri on käynyt tätä ennen pitkän alamäen digitaaliteknologian yleistyessä ja filmin muuttuessa yhä harvinaisemmaksi. Syynä alamäkeen on lähinnä ollut kelkasta jäänti teknologisesta muutoksesta kuvan alalla. Tulojen romahtaessa pitkäikäisen yrityksen eläkekulut ovat syöneet kannattavuutta ja rahan loppuessa pakottaneet yrityksen saneeraukseen.

Samaan aikaan Suomessa ei ole kattavaa selkeää käytäntöä digitaalisen tiedon tallentamiseen. Yhteiskunta on jo 1001 0110, mutta sen arkisto- ja museopalvelut jäätävät pahasti. Uusi aineisto tulee enenevässä määrin olemaan digitaalista, minkä takia toimijat ympäri maan painivat samojen ongelmien parissa, koska yleistä, varmaa käytäntöä ei ole.

Kiirettä pitää, etteivät kulttuurihistoriallisesti tärkeät aineistot karkaa lapasesta!

Mitä me sitten tarvitsemme?

1. Hyväksytään se, että digitaalisuus on tullut jäädäkseen.
2. Muutetaan arkistointia ja museoita koskeva lainsäädäntö tätä muutosta heijastellen.
3. Otetaan jo olemassa olevat parhaat mahdolliset tallennus- ja suojausmenetelmät käyttöön harkitusti ja hallitusti.

Helppoa? Ei varmasti, mutta ehdottoman pakollista.

Kustannustehokkaaseen ilmastopolitiikkaan

Ilmastonsuojelussa ja -lämpenemisen vastaisessa taistelussa on kohdattu valitettavan tehokkaasti globaalin politiikan rajat. Useimmat ratkaisumallit ovat lähinnä teoreettisia, tai siis ainakin niiden toteutuminen ihmisen ollessa, mitä on, on epätodennäköistä. Ilmastoliikkeen sivupolkuja kahlaavat ovat jo vuosia puhuneet resurssien kohdentamisesta tehokkaasti sinne, missä saadaan tehokkaimmin ja nopeimmin hyödyllisiä muutoksia aikaiseksi.

Science-lehden uusimmassa numerossa on artikkeli, jossa ehdotetaan toimenpiteitä köyhimmille ja ilmastonlämpenemiselle kaikkein alttiimmille maille. Tavoitteena on puuttua ongelmiin heti, ei myöhemmin. Asiasta artikkeli NYTssa. Suurin ongelma näiden hyvinkin käytännöllisten ratkaisujen leviämiselle ei ole kuitenkaan dogmaattinen vastustus (Yhdysvaltain konservatiivisimmatkin republikaanit nähtävästi ovat niiden puolella), vaan toimien tavanomaisuus. Maalaisjärjellä ja arkisilla keinoilla ei kerätä lahjoituksia ja näkyvyyttä.

Olisiko kuitenkin aika ryhtyä hurmoksesta hommiin? Ilmasto lämpenee. Tarttis varmaan tehdä jotain. No, tässä on sitä jotain, ruvetaan tekemään.

SOPA ja Wikivastalause

Suosikkisivustoni menee pian pimeäksi.

Englanninkielisen Wikipedian editoijat päättivät pistää sivuston pimeäksi Jack Bauerin työpäivän mittaiseksi ajaksi vastalauseena Yhdysvaltain kongressissa käynnissä olevalle Stop Online Piracy Act -lakialoitteelle. Arvatkaapa muuten huviksenne, mikä on googlehaulla ensimmäinen tulos noilla sanoilla haettaessa?

Kyllä, tämä. Ja Wikipedian vastalause on täällä. Kyseessä on yksi tärkeimmistä sananvapauskamppailuista internetaikana. Nyt Yhdysvalloissa ajetaan riittämättömästi valmisteltua lainsäädäntöä, joka taipuu suoranaiseen sensuuriin ja uhkaa näin koko tietoyhteiskunnan perusrakenteita. Wikimedia säätiön johtaja Sue Gardner summaa ongelman näin:

All around the world, we're seeing the development of legislation intended to fight online piracy, and regulate the Internet in other ways, that hurt online freedoms. Our concern extends beyond SOPA and PIPA: they are just part of the problem. We want the Internet to remain free and open, everywhere, for everyone.

Ymmärrän, että maailman nopea ja dramaattinen muutos aiheuttaa päänvaivaa, tulovirtojen dramaattisia siirtymisiä ja suuria rakenteellisia muutoksia, eikä näin ollen tapahdu ilman ongelmia, itkua ja hampaiden kiristelyä. Muutosvastarinta ja poteromentaliteetti eivät kuitenkaan vie maailmaa avoimempaan ja demokraattisempaan suuntaan. Siksi vaaditaan tavallisten kansalaisten – meidän kaikkien – osallistumista tähän avoimen tietoyhteiskunnan rakentamishankkeeseen.

Miten sinä autat vapauden kasvua maailmassa?

Konferenssifinaalit

No niin, nyt on sitten ottelut oteltu divisioonakierrokselta.

Suurin yllätys koettiin hyisessä Green Bayssa, missä kotijoukkue Packers jäi New York Giantsin jalkoihin. Tom Coughlinin joukkue oli joka osa-alueella vakuuttavampi ja luotettavampi. Näin siis päättyi Packersin matka kaksoisvoittoon ja minun ennustukseni tylsästä finaalista.

Ensin henkilökohtaisesti tärkein: B-More meni jatkoon ja kohtaa New England Patriotsin AFCn finaalissa. Ottelu oli todella vähäpisteinen ja puolustukset ratkaisivat olennaisella tavalla. Muutamat Houstonin järkyttävät källit ja Ray Lewis – Ed Reed -kaksikon jäätävä suoritus riittivät puskemaan tokkuraisen ja hyökkäyspeliltään valitettavan luokattoman Ravensin eteenpäin 20-13 tuloksella. Nähtäväksi jää vain se, miten pahasti Reed loukkasi itsensä vikassa pelissään antaessaan kaikkensa, kuten aina. Häntä tarvitaan Foxboroughssa varmasti!

New England Patriots lopetti Tim Tebow -mussutuksen todella tylysti murskaten Tom Bradyn johdolla Denverin 45-10. Pelottaa kyllä ajatella, että näistä roboteista pitäisi ottaa mittaa, mutta luotan korppien mustaan magiaan. Raven, raven, on and on raven claws!

Etukäteen tiukimmaksi ennustamani 49ers – Saints oli todella sitä. Candlestick Park sai hienot (melkein-)läksiäiset, kun QB Alex Smith pisti pallon Vernon Davisin tassuun vain hetkeä ennen loppusummeria ratkaisten näin ottelun Friscon hyväksi. Tiukka puolustus siis sai kun saikin jäädytettyä Drew Breesin hymyn. Minulta tämä meni hassiin, sillä luotin New Orleansiin aina loppuun asti. Ei auta mussuttaa, vaan alkaa odottaa Harbaugh Bowl 2:ta, siis Super Bowlia! Taitavat isommat ennakosuosikit yhä seisoa veljesten tiellä, mutta eikö olisikin legendaarista?

Nyt siis edessä ovat konferenssifinaalit. AFCssä kohtaavat Patriots ja Ravens. Ellei jälkimmäinen ylly parhaaseen mahdolliseensa, veikkaan edelleen, että Patriots menee finaaliin. NFCssä taas yllättäen kamppailevat finaalipaikasta NY Giants ja SF 49ers. Jälkimmäinen on hoitanut nimiinsä kauden ainoan keskinäisen ottelun, mutta tämä tapahtui kierroksella 10. Tämän jälkeen pari Eli Manning – Victor Cruz on noussut huipulle. Silti virheisiin ei ole varaa, onhan Friscossa sarjan paras puolustus.

Näin ensiviikolla siis.

Omakustanne ja DIY-toiminnan tulevaisuus

Kindlemiljonaääri Amanda Hocking ei saanut kirveelläkään kustannussopimusta fantasiakirjoilleen, mutta suunniteltu matka Muppet-näyttelyyn sai hänet ryhtymään itsekustantajaksi. Tuloksena on 1,5 miljoonaa myytyä e-kirjaa ja hulppeat provikat välikäsittä. Tarina Guardianissa.

Tämä ilmiöhän on käynnissä myös musiikin alalla Band Campissa ja monissa muissa sosiaalisissa itsejulkaisukanavissa. Kun julkaisemisesta tehdään helppoa ja välitöntä, lähes kuka tahansa voi laittaa tuotoksensa muiden saataville. Markkinat määräävät menestyksen. Hockingin miljoonamyyntiin ei käytetty mainosrahaa, ja vaikka suurin osa itsejulkaistuista tuotoksista jääkin myynniltään huomattavasti vaatimattomampiin määriin, on trendi selvä.

Omaa musiikkiani itse julkaisevana harrastelijana kannatan tätä muutosta. Vaikka parhaan A-laadun varmistaminen ääni- ja videopuolella saattaakin yhä edellyttää ammattimaisia tuotantolaitoksia ja -prosesseja, ei tämä ole täysin taattua. Tuotannon ja koko kustannusalan tulee siis sopeutua muuttuneeseen maailmaan – vaikka se sattuukin. Hetkellisesti (tai ehkä pysyvästikin) editoimattoman ja puutteellisestikin viimeistellyn aineiston määrä tulee nousemaan, mutta milloin tämä on estänyt hyviä ideoita ja tuoretta näkemystä loistamasta keskinkertaisuuden yössä?

Tehkää itse ja loistakaa!

Divisioonain taistelu

Maanantainain vastaisena yönä koettiin sitten ensimmäinen iso yllätys tämän vuoden jatkopeleissä, kun Tim Tebow keräsi itsensä ja päihitti niukasti Steelersit kotonaan Denverissä. Koska Texans oli wildcard-kierroksen korkein jyvä (3.) ei tämä muuta ennustamistani divisioonakierroksen ottelupareista muita kuin Patriotsin vastustajaa, joka nyt onkin Broncos.

Ennustamani tiukka taisto Falconsin ja Giantsin välillä olikin sitten selvää kauraa, sillä Eli Manning et co. hoiti ottelun 24-2. Giants näyttää siis selvästi virkeämmältä, ja näinhän he edellsien kerran mestaruuden voittaessaankin tulivat puskasta ja yllättivät finaalissa Patriotsit. Nyt tarvitaan melkein samantasoista ylläriä, sillä vastassa on Green Bay kotonaan.

Nyt pitää vain odottaa viikko ja jännätä, ehtiikö kannatuspaita sunnuntaiksi perille. Se saattaa olla ratkaiseva korsi, kun Ravens ottaa Texansin vastaan Baltimoressa.

Go Purple Pain!

Pikapäivitys NFL jatkoturnaukseen

Ensimmäiset arvaukseni menivät nappiin. Cincinnati Bengals jaksoi taistella puoleenväliin Houstonin teksasilaisia vastaan, mutta sitten tuli noutaja – ensimmäistä, legendaarista NFL-kauttaan pelaava pelinrakentaja T. J. Yates. Texans siis siirtyi jatkoon, ja koska joukkueen jyvä on 3. tietenkin he matkaavat Baltimoreen, toisin kuin aiemmin sanoin. Tämän perusteella Pittsburgh on todennäköisesti menossa Bostoniin. Ottelusta tullee todella jäätävä, sillä banheneva Steelers on kyennyt voittamaan Patriotsit kauden aikana, alkaako kunto kuitenkin painaa? Se nähdään (tai ei, jos nukutaan) ensiyönä, kun vastaan asettuu Tim Tebown Denver Broncos.

Texans matkaa B-moreen. Joukkueiden ainoa ottelu tältä kaudelta päättyi selvään Ravensin voittoon, mutta tämä tapahtui aikaisin syksyllä (viikolla 6), joten liikaa ei sen perusteella odottaa. Yates on osoittanut kykyä pysyä hengissä kovan puolustuksen yrittäessä pussittaa hänet. Näin Ravensilla on eittämättä täysi työpäivä tiedossa.

NFCn puolella kävi kuten odotin. Detroit Lions ei ole valmis voittamaan, vaikka homma näyttikin ihan hyvältä. Ensimmäisen puoliajan pojat jaksoivat vääntää, mutta sitten alkoi Drew Brees show ja se oli menoa. Kun pelinrakentaja pistää palloa 40 metriä koppareiden syliin, niin paljoa ei ole tehtävissä. Nyt sitten San Francisco – New Orleans on todellisuutta, jäämme sitä odottamaan!

Toinen vaikea matsi on täälläkin edessä, kun ensiyönä Giants kohtaa Falconsin New Meadowlandsissa New Jerseyssä. Katsotaan kuinka käy ja meneekö NYG ottamaan Green Bay Packersilta turpaan hyytävään Green Bayn Lambeau Fieldin helvettiin.

Levyarvostelu: Electric Six – Heartbeats and Brainwaves

Electric Sixin kahdeksas albumi julkaistiin lokakuussa.

Niin ihan tuoreesta lätystä ei ole kyse, mutta syksyllä ei vain jaksanut syventyä uuteen musiikkiin. Nyt on siis aika korjata tämä puute aikamme parhaan disco-rock-punk-electronica-yhtyeen osalta.

Ensin tunnustus! Flashy oli sen verran huono albumi, etten jaksanut Sixiä seurata reiluun vuoteen. Kun sitten otin tilanteen haltuun, havaitsin, että Dick ja jäbät olivat pistäneet tiukalla tahdilla kaksi hyvää levyä (KILL ja Zodiac) ulos. Mikäli siis et ole sinäkään näitä kuunnellut, korjaa tilanne. Heti!

Sitten uuden plätän pariin...

1. Psychic Visions (3:39)

Detroit-kuumotus päälle ja hitaan nihkeä biitti polkemaan. Psyykkiset näyt toteutuvat tiukan 4/4 teknobiitin tahdissa. Valentinea ja basaria lukuun ottamatta koko äänimaisema on suorastaan ohut ja hauras. Kuoropadit ja rikkinäinen piano vievät tämän laulun suoraan hartaustilaisuuteen, ja kyseessä onkin E6n myöhemmälle tuotannolle ominainen hidas ja painostava jumitus. No joo, mitäs seuraavaksi?

2. French Bacon (3:38)

Synabasso ja 808 hallitsevat minuutin, kunnes edellistä innostuneempi Valentine pääsee liikkeelle. Nyt ollaan taas Detroitin syrjäkujien klubeilla, missä häviäjät ja nörtit joraavat yksinään nurkassa. Slevästi bassolle ja keskustan tutinalle on annettu paljon tilaa ja kitarat on viety marginaaliin. Kyllä ne siellä korvassa surraavat, mutta syntetisaattoriefekteiltä tätä on vaikea havaita. Tässä lienee taas yksi hitaasti avautuva perusvarma E6-biisi, ehkä.

3. Gridlock! (3:14)

Viimeinkin Dick ottaa päläriäänensä käyttöön ja pikariiminsä kaapista, Joker/Poker! Tässä biisissä on selvästi enemmän selkärankaa ja meininkiä. Se vertautuukin edellsiten kahden levyn runkomateriaaliin. Ei ehkä erinomainen muttei tylsä tai varmakaan. Humppakompilla ei vain voi mennä vikaan punk-diskossa.

4. It Gets Hot (3:51)

Tämä onkin sitten ihan jotain muuta. Alkuun kiusoitellaan nyky-hiphopilla (Curtis perkele), mutta pian biisi saadaan käyntiin ja vanha kunnon E6-groove liekkeihin. Tätä sitä aina herroilta odottaa:

That weird kid is blowing up and selling energy,
And every sucker’s showing up, they hang in effigy.
Destroying all the evidence with a flesh-eating foam,
In the time it takes to take you home I could have gone back home.

It gets hot,
(It gets us so hot)
We hit a little spot,
(I hit you in the spot)
I get the urge a lot,
(To show you what I got)
But probably not.

Tässä on menoa ja meininkiä, suorastaan kuumaa kamaa!

5. The Intergalactic Version (3:11)

Eteerinen syna ja laulun tahditon kaiku luovat välittömästi vaikutelman kasarifuturismista. Kyseessä on tietenkin aurinkokuntain ylittävä versio Amerikkalaisesta (kyllä, isolla!) rakkauslaulusta. Toisin sanoen tässä biisissä on yksi riffi, mutta senhän te jo arvasittekin. Taustalla whoah-kuoro luo hypetettyä tunnelmaa ja kun Dick yhtyy tähän falsetillaan MacLeanmainen pastissi on kasassa. Ei muuten huono.

6. Interchangeable Knife (2:32)

Sixin lyriikoitahan on täysin turha yrittää ymmärtää. Tälläkin kertaa tiukka vintagetietokonepelimeininki (Tron, Commando, Last Ninja) on se pääasia. Meno on ehdotonta. Jos kuuntelet vapaaehtoisesti C64-kamaa himassa, tämä on sinun E6 kappaleesi!

7. Food Dog (3:58)

Tämä biisi vaikuttaa taas vähän väkinäiseltä tarinankerronnalta. Ehkä syy tähän on täysin sekaisin oleva äänimaisema. Tässä ei ole mitään yhtenäisyyttä, vaan biitit ja koukut hyppivät ympäri stereokuvaa suorastaan häiritsevästi. Kun kasarisynavoittoisemmat kappaleet pysyivät kuulainakin kasassa, tämä laulu kaatuu liialliseen kirpakkuuteen. Sääli, sillä itsessään tämä repivä hiphop-biitti voisi toimiakin. Nyt jännitettä ei vain ollut

8. Hello! I See You! (3:56)

Bryan Adams, ei ku, mitä, häh? Pääriffi esitellään kuin Torontosta ikään, mutta ei, tekno päälle ja kaikki on taas hyvin Detroitin yössä. Laulu on takuuvarma hitti ilman turhaa ajatusta tai paatosta. Tästä tulee vaan tolkuttoman hyvälle tuulelle, ja juuri siksi tätä bändiä kannattaa kuunnella. Törkeää on se, että näin uskomaton biisi on piilotettu levyn puoliväliin.

Mikset jo kuuntele tätä?

9. Bleed for the Artist (3:35)

Evil disco! Tämä on ollut E6n leipälaji aina Naked Picturesin päivistä lähtien. Selvästi tässä ei puhuta bändin omasta tuotannosta "sixty nine dudes to get you in the mood", sillä Dick tuskin on koskaan tarvinnut tällaista seuruetta. Kertsi jättää valitettavasti toivomisen varaa, sillä muutoin tämä olisi parasta A-luokkaa. Nyt ollaan melkein siellä, muttei aivan.

10. We Use the Same Products (3:57)

Lauluja tästä elämästä? Soundtrack-hengessä pistetään hidas tarina käyntiin. Mieleen tulee Queenin vähintäänkin kyseenalainen kokoelma elokuvamusiikkia (kaikki tuntevat ne vähäiset poikkeukset, jotka ovat oikeasti hyviä). Odotan Cristopher Lambertin saapuvan tämän hiustuotemainoksen keskelle samuraimiekan kanssa, eikä se valitettavasti ole nyt voittaja.

11. Eye Contact (4:13)

Rollaava junglekivi kohtaa läntisen teknon. Nyt äänimaisema on hirvittävyydestään huolimatta maukas. Kertsistä ei silti saa selvää, sillä Valentinen herkkä falsetti hukkuu syntetisaattoreiden sekaan. No, haittaako tuo. Minua vain edelleen ihmetyttää, että kaikilla levyillään bändi onnistuu pistämään toimivat biisit ihan mihin sattuu. Tämäkin kuuluisi levyn alkupuolelle.

12. Free Samples (4:20)

"They're doing it in the north of England!" Eli taas mennään. Minulla ei taaskaan ole mitään käsitystä siitä, mistä Dick kohkaa, mutta väliä ei sillä olekaan. Tämä potkii takuuvarmasti hyvien funk-riffien ja synakoukkujen avulla basson kootessa koko rähinä yhteen. Aina välillä sen konevirvelin pitää olla juuri siinä kolmosella eikä missään muualla.

13. I Go Through Phases (3:44)

Dre-basson pöristessä Valentine on syvällä itsereflektiossa ja niin on tämä biisikin. Levyn laatuongelmaksi muodostunut basso-treble-kaksijakoisuus vaivaa tätäkin kipaletta. Tullessaan mukaan, kitaroista puuttuu keskitaajuuksien täyteläisyyttä ja sitä tämä muuten vähemmän innostava laulu juuri kaipaisi biitin alkaessa potkia humppakompin tahtiin. Paremmin miksattuna nämä vaiheet olisivat innostavampia.

14. Heartbeats and Brainwaves (5:00)


Nimibiisi on sitten muuten oikealla paikallaan levyn lopussa. Jos E6 olisi Scooter, se tekisi jotain tämän kaltaista. Jostain ylemmät aivotoimintani kummallisesti täysin ohittavasta syystä tämä kappale tuo mieleeni Matti Nykäsen. Päätelkää siitä ihan, mitä ikinä haluatte!

-

Niin muuten, kuunnelkaa ehdottomasti myös edellisen albumin hieno Spinners-laina The Rubberband Man. Ellei se saa hymyilemään saatat olla jo kuollut!

Aaron NFL-kauden 2011 ennusteet

Yhdysvaltain jalkapalloliigan kausi on taas kääntynyt jatkopelien pariin ja Super Bowl häämöttää horisontissa. Kuukauden päästä Lucas Oil Stadiumilla Indianapoliksessa räjähtää, enkä puhu Madonnan vaatetuksesta. Nyt kahdellatosita joukkueella on kuitenkin vielä mahdollisuus taistella tiensä kauden finaaliin. Kotijoukkuen Colts ei vanhan sarjan viisauden "kotona ei Super Bowlia pelata" mukaisesti ole enää mukana kerrassaan surkean 14 tappion ja vain 2 voiton kauden jälkeen.

Playoff tilanteen näette kätevästi täältä. Se, että New England Patriots kaappasi AFCn ykkössijan ja kotikenttäedun, tuskin yllättää ketään. Joukkue on jotakuinkin koko Belichickin-Bradyn kauden ollut puuduttavan vakuuttava. Tämä vakuuttavuus ei onneksi kuitenkaan näy täydellisenä hallintana loppupelissä. NFL kausi on liian lyhyt ja joukkueet vallan hyvin toisistaan perillä. Muistammehan miten kaudella 2007 Patriots kaatui vasta finaalissa voitettuaan jokaisen ottelun sitä ennen. No heidät tuolloin kaatanut NY Giants on taas peleissä mukana, joskin tlkuttoman väännön ja viimeisen kierroksen vakuuttavan voiton myötä.

Tilanne on siis kokonaisuudessaan tämä:

AFC

1. New England Patriots

2. Baltimore Ravens

3. Houston Texans

4. Denver Broncos

5. Pittsburgh Steelers

6. Cincinnati Bengals

NFC

1. Green Bay Packers

2. San Francisco 49ers

3. New Orleans Saints

4. New York Giants

5. Atlanta Falcons

6. Detroit Lions

1. ja 2. jyvitetyt joukkueet pitävät ensi viikonloppuna huilia ja parantelevat vammoja, kun 3. ja 6. sekä 4. ja 5. kohtaavat Wild Card -kierroksella. Voittajista huonommin jyvitetty kohtaa konferenssin 1.:n ja paremmin jyvitetty 2.:n. Jokaisen ottelun paremmin jyvitetty joukkue saa kotikenttäedun, mikä tietenkin tarkoittaa sitä ihastuttavaa tosiasiaa, että kaikki joutuvat pelaamaan Packersia vastaan Green Bayn hyytävässä talvessa. Lambeau Fieldhän on jo tunnettu historian ehkä legendaarisimmasta ottelusta jääkehästä! Packers on tietenkin vetänyt vakuuttavasti vain yhdellä tappiolla tämän kauden läpi, mutta luvut ovat uskottavammat kuin on syytä ajatella. Osa noista matseista oli todella tiukkoja, ja eritoten Giants oli hyvin lähellä kaataa pohjoisen pakkaajat.

Detroit Lions on ensimmäistä kertaa 12 vuoteen mukana playereissa. Vuoden 2008 kaiken hävinneestä superjumbosta on kuitenkin feenikslinnun tavoin kuoriutunut ihan kelpo joukkue, joka parin vuoden päästä on mielestäni kykenevä myös finaalipaikasta taistelemaan. Tuskin kuitenkaan nyt, etenkin kun ensimmäisellä kierroksella vastaan käy niukasti kolmanneksi konferenssissa jäänyt ja pelkästään vakuuttavasti läpi kauden pelannut Saints. Big Easyn pelinrakentaja Drew Brees on ollut aivan liekeissä koko syksyn ja tältä mieheltä on lupa odottaa ISOJA pelejä vastedeskin. Katsokaa nyt vaikka tuota täyden kympin legohymyä!

Toinen NFCn villin kortin otteluista on siis varsin selvää kauraa, mutta jättiläisten ja haukkojen yöstä on vaikea sanoa etukäteen mitään. Kokemuksen ja itseluottamuksen perusteella sanoisin, että New York on vahvempi näistä.

AFCn puolella molemmat villit kortit menivät hurjan väännön jälkeen pohjoisen divisioonalle. Näistä Steelers on kokenut finaalijoukkue, eikä tappio jyvityksestä Baltimorelle vähennä miesten nälkää, sen verran viime vuoden tappio Green Baylle varmasti kutkuttaa ja kirvelee. Ainoa kysymysmerkki on ison Benkun nilkkavamma. Vastaan asettuu kuitenkin ensin Broncos ja tämä lienee selvää hevosen lihaa, sillä Tim Tebown johtamat broncot ovat hyytymässä kalkkiviivalle. Lopusta pitää eittämättä huolen sarjan jäätävin safety, legendaarinen Troy Polamalu.

Texansin ja Bengalsin ottelu onkin vaikeampi nakki naposteltavaksi. Joukkueiden ainoa keskinäinen tällä kaudella oli mitä tiukin, joten arvaaminen on lähes mahdotonta. Tämän vuoksi nämä minun ennustukseni niin tehokkaasti menevätkin päin honkia. Sanoisin kuitenkin, että Texansin nälkä on ollut kovempi kuin Bengalsin viimeviikkoina.

Nyt sitten arvaamaan siis:

Texans voittaa Bengalsin kotonaan. Steelers tekee meetwuerstia pierogin väliin Broncosista. Näillä jyvillä Texans matkustaa Bostoniin ottamaan turpaan Patriotsilta. Steelers taas hyppää nopeasti perivihollistensa Baltimoren korppien luokse.

Niin, lienee tässä vaiheessa syytä sanoa, että minähän kannatan Baltimore Ravensia (ellette jo edellisen kirjoituksen teaserista tajunneet). Jos joukkue voittaa koko roskan, olen kevään aivan mahdoton Ray Rice -pelipaidassani! Baltimore on pyyhkinyt tekonurmea hirveillä pyyhkeillä kauden mittaan. Mukana ovat tietenkin puolustuspelin legendat Ray Lewis, Ed Reed ja Terrell Suggs. He, jos ketkä saavat Roethlissbergerin nilkat muljahtelemaan.  Sanonkin siis violetti paita päälläni, että Ravens hoitaa homman kotiin. Näin AFCn finaalissa Bostonissa kohtaavat Patriots ja Ravens.

NFCssä Giants ja Saints jatkavat matkaansa divisioonakierrokselle. Giants menee ottamaan mittaa Green Baysta, mutta nyt Manning nuorempi ei enää kykene ihmeisiin. Packers on liekeissä ja kaimani Rodgersin Aaro tekee uuden Yorkin jätkistä sääntömääräisen kollin. Saints matkustaa Friscoon ja tämä on koko kierroksen jäätävimmäksi ennakoimani ottelu. Saintsin uskomaton hyökkäys kohtaa 49ersin sarjan parhaan jumituspuolustuksen. Pelistä tulee vähäpisteinen henkien mittelö. Minä arvaan (kun en muutakaan osaa), että Saints osoittautuu lopulta paremmaksi, sillä kullankaivajien kyky 20n sisällä on ollut jotakuinkin luokaton ja sillä ei mennä konferenssifinaaliin.

Näin tilanne kahden viikon päästä olisi tämä:

AFC: Patriots – Ravens

NFC: Packers – Saints

Näistä neljästä kaksi kohtaa Indianapoliksessa kunhan Pro Bowl on sudittu Hawaiilla ensin alta pois. Inhorealisti minussa luottaa vasempaan kolumniin, siis Super Bowl XLVI ratkaistaan puolustavan mestarin Packersin ja viime vuosikymmenen kovimman joukkueen Patriotsin kesken. Tämä olisi kuitenkin niin tylsä ottelu, että minäpä sanon ennustuksenani, että koemme yllätyksiä ja finaaliin marssivat tiukkojen vääntöjen jälkeen Baltimore Ravens ja New Orleans Saints!

Taisto ensiluokkaisen heittohyökkäyksen ja räjähtävän puolustuksen välillä on huima. Silti, valitettavasti, lopulta hymynaama-Drew osoittautuu kovemmaksi (etenkin kun en luota Joe Flaccoon ollenkaan) ja Lombardin vie kotiinsa New Orleans Saints!

Ja näinhän siinä ei käy, joten mennään katsomaan matseja...

Vuonna kakskyt kakstoista

Ei arvatakseni tule maailmanloppua, tulee lisää sitä samaa.

Näin myös ACssa. Tammikuussa arvailen än-äf-ällän pudotuspelien tuloksia ja hikoilen suosikkieni mahkuja. Soikeasta nahkakuulasta on muutenkin tarkoitus turista – nimittäin Ragna Rock Ravensin muodossa. Kuvia on luvassa kunhan ehdin maalata.

Muuten sitten en kummempia lupaile. Varmaan saatte lukea musiikkiarvioitani, raivonpurkauksia yhteiskunnasta, sekä sekalaista läppää tästä sun mistä.

Saanen kuitenkin tässä vaiheessa toivottaa teille, hyvät lukijani, mitä parhainta vuotta 2012!