Äänenkorkeuden korjailu valtamediassa

HS teki tänään jutun Auto-Tune-ohjelman käytöstä. Juttu itsessään oli ihan hyvä ja havainnollistava. Koska olen aiemmin kirjoittanut aiheesta, lienee syytä siihen nytkin tarttua. Artikkelissa nimittäin konkretisoituu uutisoinnin ongelmista yksi – ehkä se suurin – yleistäminen.

Koko artikkeli puhuu äänenkorjailusta käyttäen Antares-yhtiön tuotetta Auto-Tunea käytännöllisesti synonyyminä koko asialle. Historian valossa näin onkin, sillä kaivosmaaperätutkimustarkoituksiin kehitetyt algoritmit kääntyivät aikanaan puolihuomaamatta hitiksi, kun Antares 1990-luvulla toi reaaliaikaisen äänenkorkeuden korjailun musiikkituotantoon. Cher teki työkalusta hitin ja loppu on Historiaa! Kun innovaatio oli tapahtunut, muut alan toimijat ryhtyivät omiin yrityksiinsä ja saksalainen Celemony, joka kyllä artikkelin infoboksissa mainitaan, teki 2000-luvun puolella kilpailevan tuotteen Melodynen.

Nykyisin, mikäli mm. alan johtavaa keskustelufoorumia on uskominen, Melodyne on se paras ja ammattilaisten eniten suosima väline, kun studiotuotannosta puhutaan. Antares viuhahtaa kyllä livekäytössä, mutta jopa ammattilaisen voi olla vaikea havaita hienovaraisesta korjailusta sitä, mitä monista kilpailevista digitaalisista algoritmeista on käytetty. Olen käyttänyt Auto-Tunea, Waves Tunea, Logic Pitch Correctia ja Melodynea, joka nykyisin kuuluu oman studioni tärkeimpiin työkaluihin.

Auto-tunettamisesta on tullut niin yleiskielinen termi, että toimittajan on ehkä jopa pakko käyttää sitä, jotta jengi hiffaisi, mistä puhutaan. Tämä on kuitenkin sisällöllisesti väärin, sillä käytössä on monia ohjelmia, joiden erot vaihtelevat marginaalisesta merkittävään. Viimeisin oma melodynetykseni oli konemusiikkiprojektimme bassoraidalla, jonka kollegani TP oli soittanut ja halusi siitä korjattavan yhden epätarkan nuotin. Otto oli hyvä, mutta syntetisaattoripainotteisessa kappaleessa tuo yksi nuotti hyppäsi esiin ilkeästi. Samalla teimme bassoraidasta MIDI-kartan (minkä takia Melodyne jo yksinään on voittaja) ja lisäsimme basson äänimaisemaan syntetisaattoriominaisuuksia tuplaamalla Fender Jazz-basson ääneen keskitaajuuksia synalla. Miksi ei?

Äänenkorjailua ei tulisi hävetä, mutta kuten kaikkia muitakin äänitystekniikoita, sitä tulisi käyttää tarpeen mukaan, rehellisesti ja harkiten.