Levyarvostelu: Eels - End Times

Tällä kertaa Eels tarjoilee pienen, sentimentaalisen (jopa Everettin skaalalla) palan yksinäisyyttä. Tutuilla turuilla tarvotaan taas. Tämä levy on hitaampi kuin aiemmat. Se sijaitsee jossain Blinking Lightsin jälkilämmön ja Daisies of the Galaxyn haamun maisemissa. Takuuvarma, muttei elämää suurempi.

1. The Beginning

Perinteinen Eels-melodia enintään kahdella kitaralla. Sentimentaalinen tarina siitä, kun kaikki on parisuhteessa hyvin. Hyvin hellä avaus, ehkä yhtyeen uran herkin.

2. Gone Man

levyn ainoa iso rock-biisi. Perinteinen Dirty Girl tai Prize Fighter -henkinen big beat renkutus. Ei mitenkään yllättävä, mutta tällä levyllä poikkeuksellinen. Hyvä meininki urkuineen kaikkineen.

3. In My Younger Days

Tässä ollaan lähellä Blinking Lightsin tunnelmia. Kaksi kitaraa, kirkas ja slide, vähän synan lintuääniäja mutiseva Everett miettimässä syntyjä syviä muutoksesta. Luontevaa jatkoa Daisiesin hitaammille biiseille ja Things the Grandchildren Should Know:lle

4. Mansion of Los Feliz

Folk-vetäisy edustaa nopeampaa puolta. Akustisen kitaran avulla E:n tuplattu ääni tuo hyvän pössiksen krapulaiseen sunnuntaiaamuun.

Well come on over I'm always home
And where do all the poor souls go
looking to mend their hearts...

5. A Line in the Dirt

Jeannie's Diaryn surullinen rinnakkaisulottuvuus, jossa nainen on sulkeutunut vessaan ja parisuhde uhkaa tulla pöntöstä huuhdotuksi, mutta molempia pelottaa yksinäisyys. Piano, vasket ja Butchin laahaavat vispilät. Jos E tekee tällaisia biisejä vielä nyt, vuosien jälkeen, on tämä yksinään syy tukea miehen melankoliaa. Parempi kuin koko Hombre Lobo.

6. End Times

Nimi biisissä E lähtee vertaamaan itseään katupummiin. Nainen on lähtenyt ja maailma on turta.

There ain't no heat on 'round here
I don't feel nothing now
not even fear
now that end times are here

Ollaan siis Eelsin leipälajin ytimessä. Miten kuvata tunnetta, jota ei pakahdukseltaan pysty kuvaamaan.

7. Apple Trees

Välibiisi, jossa E koko äänimaisema on vedetty old time radioksi. Metafora nykyihmisen yksinäisyydestä massojen keskellä.

8. Paradise Blues

Eelsin bulkkia, kulmikas blues-renkutus. Nyt ollaan eronneen ihmisen maailman vihan, itsesäälin ja ironian parissa. Näitä biisejä on jokaisella bändin levyllä muutama, ehkä se vähiten innostava vetäisy.

9. Nowadays

Taas tunne on jostain Daisiesin ja Blinking Lightsin jättämästä painanteesta tyynyssä. Sunnuntaiaamun musiikkia.

10. Unhinged

Levyn toinen big beat -paukutus, tällä kertaa helistinten kera. Parisuhteen pimeä puoli, johon kyllä tämä nyrjähtänyt rockabilly saundi sopii. Taas kerran siis tuttua äänimaisemaa on tarjolla, E jopa innostuu vähän laulamaan monien mutinoidensa jälkeen.

11. High and Lonesome

Kirkonkelloja, autotie, vesisade ja koputus ovelle. Ei siis biisi vaan ääniä kuvitteellisesta elokuvasta.

12. I Need a Mother

Yritys sovinnosta. Mies polvillaan ja rehellisenä, herkimmillään. Piano ja uliseva hammond: Dead of Winter ja If You See Natalie ovat varsin hyviä ennakotapauksia tälle hitaalle kehittelylle.

13. Little Bird

Levyn hitti. Mies ja kaksi kuulasta kitaraa. Mutinaa ja pieniä lintuja.

Right now you're the only friend i have in this world
and I just can't take how very much
goddamn I miss that girl

Ei missään tapauksessa iso biisi, mutta pienuudessa onkin tämän laulun erinomaisuus. Melodia on ehtaa A-luokan Eelsiä ja biisi osataan lopettaa paljon ennn turtumista. Toimii!

14. On my Feet

Pitkä loppukaneetti. Itsearvionnin aika. Mitä tuli sanottua - mitä olisi pitänyt sanoa ja miksi? Taas kerran ollaan kuvitteellisten lastenlasten tarinatuokion parissa.

People sleeping in hazmat suits
taping up their windows
it's a mad, mad, mad, mad world

End Times muodostaa selvän kokonaisuuden, ja tämä on levyn ehdottomasti paras puoli. Vaikka taas kerran eräät yksittäiset kappaleet löytävät tiensä minunkin listoilleni, on tämä parhaimmillaan kokonaisuudessaan kuunneltuna yksin tai petikaverin kanssa, sunnuntaiaamuna kello 10:53.