Oikeaa olutta

99,8 % suomalaisesta oluesta on roskaa. Teollisesti tehtyä, mielikuvituksetonta lääryä, jossa ei ole mitään luonnetta. Voi sitä joskus kesällä juoda, hyvässä seurassa, kun grillataan. Ei muuten.

Siksipä on erinomainen asia, että taistelu hyvän oluen (real ale) puolesta on nostanut päätään myös Suomessa.Espoolainen Gallows Bird järjesti taas tammikuun kunniaksi 13. Real Ale festivaalit. Tarjolla oli siis perinteisistä raaka-aineista ilman modernia elintarviketuotantokemiaa valmistettua ja säilytysastioissaan yhä käyvää olutta, siideriä ja vähän perryäkin.

Tällä kertaa tarjonta oli miedompaan päin, kuin parina aiempana vuotena, mikä oikeastaan sopi maistelijalle erinomaisesti. Mitä kevyempää olut on sitä useampia voi rauhassa, järjellä maistella. Vaikka legendaarinen Paradox Stout (vuoden 2008 kultamitalisteja muuten) olikin ehdottomasti tutustumisen arvoinen, en minäkään välttämättä nauti näin voimakkaista oluista.

Silti tämän kertaisessa tarjonnassa ei ollut yhtään todellista makuaistien räjäyttänyttä olutta. Havaitsimme illan mittaan, että keskustelunaiheet kiitivät makrotalouteen ja ties minne. Selitykseksi tarjottiin jotenkin vähän yksiulotteiseksi jäänyttä tarjontaa. Tosin tätä ei ole syytä ymmärtää väärin. Kaikki nämä oluet olivat hyviä ja monet todella mielenkiintoisia, mitään tasapainoista, erinomaista olutta ei kuitenkaan löytynyt. Siiderit ja perry tätä vastoin olivat huikeita, parhaita mitä näillä festivaaleilla olen maistanut.

Sitten itse asiaan:

Beartown - Ginger Bear

Inkivääriä ja lisää inkivääriä. Olen maku hukkuu pitemmän päälle maun alle luoden vähemmän miellyttävän tunteen. Onneksi pidän inkivääristä.

Burton Bridge - Burton Festival

Yksi illan takuuvarmoista. Lempeän pehmeitä toffeen ja pähkinän sävähdyksiä tasavahvassa kokonaisuudessa, jonka kruunaa luumuinen jälkimaku.

Oakham - Attila

Päivän vahvin olut, 7,5 % abv, jossa kolmen kovan yhdistelmä on alkuun ihana, mutta loppua kohti jo varsin turruttava. Viinaa, humalaa ja imelää kärkeä.

O'Hanlon's - Port Stout

Perusvarma stout, ei mitenkään yllättävä, mutta luotettava.

Gwatkin - Yarlington Mill

Yksi maailman parhaista siidereistä! Maistoin syysviirun kuorta ja punaisen kanelin makeutta ensimmäisten yöpakkasten jälkeen. Illan paras juoma, ehdottomasti. Yarlington Mill luo sillan englantilaisten kärkevien ja kuivan hapokkaiden sekä normandialaisten lämpimän tammisten siiderien välille. Alkuun tulee Old Rosiestakin tuttu hapokas puraisu, mutta lempeämmin. Heti tämän jälkeen alkaa makujen sinfonia kehittyä suussa ja lopulta on vain ihanan lämpöinen omenainen, syksyn häivähdys. Tämä siideri on valmistettu perinteistä Somersetin Yarlington Mill (samannimisestä kirkonkylästä) omenaa käyttäen.

West Berkshire - Dr. Hexter's Healer

Ei erityisiä tunteita, monenlaisia vivahteita kehittelevä olut, joka ei kuitenkaan oikeasti mene minnekään. Valitettavasti.

Oakham -Oblivion

Sitruunaa ja greippiä stoutissa. Miksipä ei? Illan suurimpia yllättäjiä. Ominaislaatuinen stout, jossa oli oikeasti pureksittavaa, mutta iloisen miellyttävällä tavalla.

Broadoak - Perry

Perryllä on huono maine vakavien maistelijoiden parissa. Osittain aiheesta. Nyt ollaan kuitenkin real perryn puolella, eikä missään limuviinaghettossa itkuraivariteinien seassa. Broadoakin Perry on yllättävä, sillä siinä ei ole sokeri paljoakaan (perryksi). Maku kehittyy selvästä hapokkaan kuoren sihahduksesta kielen kärjellä pehmeään hedelmälihaiseen, tynnyrin tuntuiseen pohjaan. Erinomainen perry, ja sopii vähemmän kokeneillekin.

Torre - Sheep Stagger

Loppuun todellinen tyrmäys. Torren väki on nimennyt siiderinsä osuvasti. Tämä saa ihmisenkin heilumaan. Väkevä siideri on pelkkää ammoniakkia ja navettaa nenässä. Brie de Meaux, lanta, villa. Maku on englantilaisen tiivis, todella kuiva ja jatkoa nenälle. Ei todellakaan amatööreille, vaan aito ammattilaisen siideri. Hyvää - kyllä; helppoa - ei todellakaan!

Tämmöistä oli olutfestivaaleilla. Tulkaa tekin vuoen päästä toteamaan aito meininki Suomen parhaassa alan tapahtumassa!