Noin vuoden kellarini portaalla on jököttänyt yksinäinen, viritetty hiirenloukku, sellainen moderni musta härpäke, josta ei oikein ota selvää. Aina ohittaessani sen olen ajatellut, että noinkohan tuo kapistus edes toimii – hiiert olen kyllä kuullut illan hiljaisina tunteina seinissäni telmimässä. Mainoksen perusteella tuossa muovisessa loukussa pitäisi olla jotain vastaansanomattoman viehättävää, mutta tokko nuo Mussalon maatiashiiret ovan siitä kiinnostuneet.
Noh, nythän kävi niin, että joko alkoi loukko maistua tai sitten talvi on vienyt loputkin ruuat laihojen nälkiintyneiden jyrsijöiden mahoista, sillä viimeisen vuorokauden aikana loukullani on käynyt flaksi, ei kerran vaan kahdesti!
Onhan tämä hippasen makaaberia, mutta mieluummin näin kuin pesä ruokakomerossani. Ohessa kuva:
 |
| Synkkä matka kellariin käy hiirulaisen tie Nälkä vatsaa kurnii, paukkuu pakkanen Vaan tuoksu tuo kummallinen avun tuo lie Hiipii hiirulainen hämärään, sen viikset väräjää Kumma kansi kohollaan huokuu harmaa hahmo Vastustaa ei voi, vaikka jänne kylmä särähtää |
Tekstit
2 kommenttia:
Eläimiä ei vahingoitettu kuvauksissa - jos nyt ei kuolemaa oteta laskuihin.
Eläimiä ei kuvauksissa vahingoitettu. Vahinko oli jo tapahtunut.
Lähetä kommentti