Tämän mainion juoman tarjosi ystäväni Antti S. uudevuoden yönä (ja olin kohtuullsien selvänä sitä nauttiessani 1800-lukulaisesta käsin leikatusta lasista, joka vastaa omaani varsin hyvin mittasuhteiltaan).
Väriltään Glenfarclas on suorastaan klassinen. Oranssista sävyn keltaiseen ja okraan päin, eli ruskeankultainen. Kohtalainen valumaero on Nikkaa selvästi irtonaisempi, muttei aivan turpeisten Islay-viskien tyylinen.
Tässä viskissä tuntuu vahva viinainen terä nenässä. Tämän selvän tuntuman läpi haistettaessa avautuu kuitenkin lämmin viininen, rypäleinen tuntuma. Turve ja savu ovat iristyneet kapeaan kiilaan muiden makujen keskelle.
Makean aavistuksen jälkeen suun valtaa todella vahva ja pureva alkoholin maku. Tämä tuo mukanaan lämmön. joka leviää huulilta poskia pitkin kielelle nielun kautta. Puraisun jälkeen on kuitenkin vuorossa pienoinen yllätys. Viskissä tuntuu vahvana tynnyri ja sen mukana pyöreä viini. Tynnyrin jälkeen viskin maku alkaa hitaasti haihtua makean rusinaisen, täyteläisen maun vallatessa suun. Silti viskin vahva polte hallitsee nielussa läpi maistelun.
Tässä on vahva ja suoraviivainen viski, joka sopii terävän mutta samalla täyteläisen juoman ystäville. Savua siinä ei ole, eikä oikeastaan turvettakaan, mutta kypsä ja täyteläinen ylämaan maku.
Twilight Imperium: Let's Paint the Blue Fleet
2 viikkoa sitten
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti